Glitch – Virheen ylitsys

Riitta Oittinen

Alkuperäinen kuva esitti 1970-luvulla rakennettua lähiötä. Toimintahäiriö aiheutti siihen monia muutoksia (Kuva: Riitta Oittinen ja ruutukaappaus, 2015).

Viat ja virheet voivat olla kammottavia, kiusallisia, hauskoja tai hyödyllisiä mittakaavan ja kontekstin mukaan. Harmillisesti kansallisen epäonnistumisen päivä (13.10) meni jo, mutta glitcheihin voi toki tutustua koska vain.

Termille glitch ei ole suomenkielistä vastinetta. Se tarkoittaa vikaa, ongelmaa tai toimintahäiriötä varsinkin kun se on tekniikan aiheuttamaa: joku prosessi ei toimi suunnitelmien mukaan. Glitch voi ilmetä vaikka televisioruudun kuvan tai näyttötaulun informaation pätkimisenä ja pikselöytymisenä. Pelimaailmaan liittyvää tematiikkaa on ollut esillä Kuntsin modernin taiteen museossa Vaasassa muutama vuosi sitten.

Itse olen kerännyt glitchejä sekä ruutukaappauksin että valokuvin. Dokumentoin esimerkiksi julkisten tilojen näyttöjä joiden –  totta tosiaan – toivoisi olevan kunnossa. Toisaalta joskus olen oikein toivonutkin glitchiä vaikka piristämään ostoskanavan tuijottelua hotellihuoneessa (vinkki aloittelevalle bongaajalle: huono satelliittiyhteys = hyvä glitch esiintyvyys). 

Kymmenisen vuotta sitten glitch sai vanhan tietokoneeni kuvankäsittelyohjelman generoimaan uusia kuvia yhdistämällä, pirstomalla ja värittämällä sattumanvaraisesti arkistossa olleita kuvia. Ne olivat niin lumoavia että klikkailin tuntikaupalla uusia kuvia ja ihastelin glitchien aiheuttamia yllätyksiä. Sen lisäksi että tulokset olivat mielenkiintoisia, osa herätti katsomaan tuttuja asioita ja kohteita uudella tavalla. Ne loivat yllättäviä assosiaatioita ja veivät sellaisiin visuaalisiin maailmoihin joita en olisi ikinä itse kyennyt enkä keksinyt luomaan. 

Laajemmin ymmärrettynä glitch voi toimia niin tutkimuksen kimmokkeena kuin kohteena. Kämmeistä voi oppia kuten keksintöjen historia todistaa. Virheiden löytämiseen hyödynnetään myös uutta tekniikkaa kuten koneoppimista. Siinä ohjelma kirjaimellisesti oppii virheistä sen miten ne tunnistetaan. Käänteisesti virheitä voi myös tuottaa vaikka testaamaan virheensietokykyä.

Valokuva erään hotellihuoneen televisioruudusta (Riitta Oittinen, 2016).

 

Striimaus Brysselin Saint-Josse-ten-Nooden kaupunginhallituksen kokouksesta näytti näin psykedeeliseltä pätkivien yhteyksien vuoksi (ruutukaappaus Riitta Oittinen, 2018).

Kirjoittaja on osallistunut aiheesta pidettyihin näyttelyihin, kuten /’fu:bar/ Glitch Art Festival, Zagreb.

Lue myös:

Kuuluuko fiktio tiedejournalismiin?

Kuuluuko fiktio tiedejournalismiin?

  Fiktiivisten ainesten käytöstä journalismissa on käyty kiivasta keskustelua tänä keväänä toimittaja Matti Kuuselan elämäkerran myötä. Osa keskustelijoista ei ole nähnyt sepitteen käytössä ongelmaa, kun taas osassa puheenvuoroja fiktio on haluttu rajata kokonaan...

Mitkä ovat mieheyden ääripäät?

Mitkä ovat mieheyden ääripäät?

Parisuhteessa vaikeimpia asioita on oppia rakastamaan puolisoaan juuri sellaisena kuin hän on, eikä sellaisena kuin haluaisi hänen olevan. Sama pätee journalismiin. On vaikea pitää journalismista, joka ravistelee omia arvoja ja asenteita. Rakastetuimmat toimittajat...

Rationaalisuuden myytti – selittääkö talous lasten harvalukuisuuden?

Rationaalisuuden myytti – selittääkö talous lasten harvalukuisuuden?

Yksi maaliskuun lopun kärkiuutinen oli syntyvyyden lasku, joka haastaa Suomen tulevaisuutta, kun ikäihmisten määrä kasvaa ja yhteiskuntaa pyörittävät ikäluokat pienenevät. Uutinen ei sinänsä ole uusi. Samaa virttä on laulettu melkeinpä koko tämä vuosituhat, vaikka...

Mikroskooppisia iloja

Mikroskooppisia iloja

Tutkiskelin hiljattain intensiivisesti kuravettä, lounaspöydän jämiä, hyönteisiä ja kuorintavoidetta. Voi pojat, olipa mielenkiintoista. Osallistuminen Suomen biotaiteen seuran kokeelliseen mikroskooppityöpajaan MicroMatters todisti että asioiden katsominen uudesta...