Halki, poikki ja pinoon

 

Klapeja tehdessäni muistelen vanhaa sutkausta, jonka mukaan polttopuut lämmittävät kolmesti: ensin puusavotassa, toisen kerran halkoja hakatessa ja lopulta vielä kolmannen kerran valkean roihutessa tulipesässä.

Talvi-iltana on mukava lämmitellä takkatulen ääressä. Mutta huhutaan, ettei takassa leiskuva tuli olisikaan yksinomaan mukava ilmiö, vaan peräti ilmastolle ja terveydelle haitallista.

Puun poltto on lisääntynyt 2000-luvulla valtavasti, samaa tahtia muun energian hinnan nousun myötä. Suomessa kuolee ennenaikaisesti parituhatta ihmistä vuodessa pienhiukkasten aiheuttamiin terveyshaittoihin. Klapien polttamisen lisäksi pienhiukkasia tulee tietysti myös liikenteestä ja energiantuotannosta.

Pienhiukkasia? Tunnen ihmisiä, joiden mielestä puhe yksityistalouksien hiukkaspäästöistä vaikuttaa täysin järjettömältä. Onhan maailmassa kai paljon kamalampiakin saastepäästöjä? On silti tutkittu tosiasia, että puun käryttäminen huonoilla uuneilla pilaa merkittävästi ilmaa.

Pienhiukkaset ovat aito terveysriski, sillä ne kulkeutuvat hengitysilman mukana keuhkoihin. Suurin osa syöpää aiheuttavista PAH-yhdisteistä tulee puun pienpoltosta. Ja mitä lie dioksiinejakin vielä. Tuntuu uskomattomalta. Mutta niin se vain on. Suomessa hiukkashaittoja harvoin huomaa paljain silmin. Kiinan ja Intian miljoonakaupungeissa ongelma näkyy selkeämmin.

Pienpolton haitat on siinä määrin osoitettu, ettei sitä todellakaan voi suositella harrastettavaksi laajassa mittakaavassa, ei etenkään tiheän asutuksen alueella. Ongelma ei ole marginaalinen. Suomen hiukkaspäästöistä pienpolton osuus on peräti noin 40 prosenttia. Ja kyse on tietenkin myös ilmastosta. Kun lämmitän kotimökkiäni, tuprutan samalla taivaalle nokea ja metaania ja lämmitän välillisesti myös kotiplaneettaani. Eikä nykyään enää kenellekään tarvinne selittää, mitä se tarkoittaa.

EU:n komissio haluaa työstää direktiivin hiukkaspäästöjen vähentämiseksi. Jos direktiivi toteutuu, päästökattoja on alettava noudattaa myös kansallisella tasolla. Uunit, takat ja kiukaat ovat ympäristöministeriön mukaan pahimpia tupruttelijoita. Direktiivihahmotelmissa kaavaillaan kaikkien puilla lämpiävien pienpolttoyksiköiden päästöjen vähentämistä. Samoin kiristettäisiin päästörajoja keskisuurten polttolaitosten kohdalla.

Joidenkin mielestä EU:n direktiivit ovat jyräävää vallankäyttöä, pakottamista. Pelätään rahanmenoa, joita yksityistalouksille koituu vähäpäästöisemmän polttotekniikan hankinnasta. En itsekään ole varsinaisesti liekeissä mahdollisista lisäkulungeista. Mutta on niistä EU-direktiiveistä muuhunkin kuin pesän virikkeeksi. Määräysten taustalla on vankka tutkimustieto ilmaston ja ihmisten terveydentilasta.

On hyvä, että joku ulkopuolinen valvoo minun toimivan järkevästi, kun en siihen aina itse taivu. On hyvä, että esimerkiksi tupakointia rajoitetaan, sillä en halua lasteni saavan syöpää tupakansavusta. Samalla lailla on hyvä, että muutakin sauhuttelua rajoitetaan – en halua lasteni saavan syöpää muustakaan savusta.

Direktiiviehdotuksista on tarkoitus päättää aikaisintaan syksyllä 2015. On kuitenkin selvää, ettei puun polton päästörajoituksia voida panna täytäntöön yhtä nopealla aikavälillä kuin tupakointirajoituksia. Lämmitys kun on täällä Pohjolassa välttämätöntä, toisin kuin röökin vetäminen.

EU-direktiiviä odotellessa pitänee totella rahan mahtia. Puuta on omasta takaa, ja muu energia on tyyristä. Tein juuri muutaman motin halkoja ja uuden liiterin, jossa polttopuut pysyvät kuivina. Isossa skenessä pienhiukkasongelmaan tuskin vaikuttaa se, onko minun henkilökohtaisten halkojeni kosteusprosentti 15 vai 30, mutta voinpahan lämmittää ensi talvena mökkiäni vähän paremmalla omallatunnolla.

Ja kuten tiedetään, halkopinossa on kätevä säilyttää pullotettuakin lämmikettä.

https://www.thl.fi/fi/web/ymparistoterveys/ilmansaasteet/puunpoltto

https://www.hsy.fi/repa/Documents/Yhteinen_osuus/Salonen_Ilmansaasteiden%20terveyshaitat.pdf

https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/153981/SYKEra_6_2015.pdf?sequence=3