He eivät tiedä mitä he tekevät?

Juha Herkman

 
Maailman talousfoorumin viime syksyn kilpailukykyvertailussa Suomi oli pudonnut kärkisijoilta kahdeksanneksi. Kärjessä olivat Sveitsi, Singapore, Yhdysvallat ja Saksa. Suomi oli edelleen 140 maan joukossa paras Pohjoismaa. Suomen piti kärkikymmenikössä korkea koulutustaso ja vakaa toimintaympäristö.
Mitä tekee Suomen hallitus? Se ”parantaa” kilpailukykyä leikkaamalla rajusti koulutuksesta ja ajamalla uhkailulla ja yksipuolisella elinkeinoelämän tukemisella työmarkkinajärjestöt pattitilanteeseen, joka rapauttaa yhteiskuntarauhaa.
On ymmärrettävää, että valtion kestävyysvajetta korjataan säästämällä myös koulutuksesta. Nyt leikkuri nappaa koulutuksesta kuitenkin kammottavan siivun. Opetusministeriön osuus valtion budjettimenoista on vain 6,8 prosenttia. Yli 600 miljoonan euron leikkaus koulutuksesta on kohtuuton, kun esimerkiksi keskustapuolueen pyhään lehmään maatalouden tukiin ei kajota lainkaan.
Yleensä ministeri puolustaa omaa hallinnonalaansa. Nykyinen opetusministeri puolestaan toistelee silmät pyöreinä samoja mantroja kuin hallituksen ”isot pojat”. Hänen mukaansa korkeakouluihin syydettiin 2000-luvun alussa niin paljon rahaa, että sitä sietääkin leikata. Samalla perusteella leikkauksia voisi kohdistaa melkein mihin tahansa.
Indeksijäädytysten takia yliopistojen tosiasiallinen rahoitus on viime vuosina pienentynyt ja yliopistoista vähennetty henkilökuntaa. Tulevat leikkaukset poistavat suomalaisesta koulutuksesta arvioiden mukaan lähes 10 000 työpaikkaa. Kun jostain IT-yrityksestä vähennetään muutama sata työntekijää, huudetaan apuun sopeutuspaketteja ja kultaisia käden puristuksia. Ei tällä kertaa.
On selvä, että kilpailukykyä ei näillä toimilla paranneta. Kun otetaan huomioon leikkausten aiheuttamat työttömyys- ja sosiaalikulut sekä ostovoiman väheneminen aikana, jolloin Suomen hauras talous lepää paljolti kotimaisen kysynnän varassa, säästötkin ovat kyseenalaiset. Kärsimystä kyllä saadaan aikaan. Pelottavinta tässä on se, että he tietävät mitä he tekevät.
 
 

Lue myös:

Oikeutta luonnolle – myös lakien tasolla

Oikeutta luonnolle – myös lakien tasolla

  Yksi tämän vuoden tärkeimmistä päivämääristä omassa kalenterissani oli 1.6.2023. Silloin voimaan astui uusi luonnonsuojelulaki. Laki on merkittävä, koska siihen on kirjattu monia uudistuksia, jotka näyttävät kapulakielisinä melko mitäänsanomattomilta, mutta kun...

Altavastaaja muuntui hyökkääjäksi

Altavastaaja muuntui hyökkääjäksi

  Uutismedia on koko kesän uutterasti paljastanut valtionvarainministeri Riikka Purran rasistisia kirjoituksia ja samalla kärttänyt ”selvää irtisanoutumista rasismista”. Tuloksetta. Purran painostaminen on vain johtanut perussuomalaisten rivien tiivistymiseen ja...

Varo tietoa – se on lahja, jota ei voi palauttaa

Varo tietoa – se on lahja, jota ei voi palauttaa

Tiedon vastaanottaminen on siinä mielessä peruuttamatonta, että kerran jonkin tiedon saatuasi et voi enää jatkaa elämääsi samana ihmisenä kuin siihen asti. Tiedät nyt jotain mitä äsken et, etkä voi enää pakittaa lähtöruutuun ja katsoa maailmaa samoin silmin kuin vielä...

Suomi kansainvälistyy – miten huomioimme tämän tiedeviestinnässä?

Suomi kansainvälistyy – miten huomioimme tämän tiedeviestinnässä?

Tiedeviestinnän arvo on laajasti tunnistettu. Hyvä niin! Tieteen ajatellaan kuuluvan kaikille, ja esimerkiksi erilaiset lasten ja nuorten tiedetapahtumat ovat jo tärkeä osa tutkimuksesta kertomista. Silti tarjonta ei tavoita vielä kaikkia, eikä toisaalta kaikilla...