Hidasta kuvaamista ja verkkaista katsomista

Riitta Oittinen

Syanotypiavedoksen tekemisessä ei voi hötkyillä koska siinä hyödynnetään auringon UV-säteilyä. Kuva kehitetty Suomen Pimiötaiteilijoiden järjestämässä syanotypia-työpajassa Karjaan Zebra-galleriassa. Ohjaajana oli Patrick Kuoppamäki. Viiden kuvan kehittämiseen kului pari tuntia. Tämä otos on alun perin otettu digikameralla Tiedetoimittajien Huippuvuorille vuonna 2018 tekemällä opintomatkalla (Riitta Oittinen).


Valokuvia on infovirrassamme riesaksi asti. En liene ainoa joka esimerkiksi kännykän arkistoa peratessaan ihmettelee joidenkin kuvien tarkoitusta.
Pahimmillaan eläminen visuaalisen tulvan keskellä turruttaa mieltä ja vie iloa sekä katsomisesta että kuvaamisesta. Elämää saattaa lipua ohi jos suoltaa itsestään jälkiä sosiaaliseen mediaan pakonomaisesti tai ei pysty lopettamaan muiden tuottamien kuvavirtojen selailua.
Infoähkyssä eivät ihmedieetit auta. Hitaampaa kuvaamista ja katsomista voi kuitenkin harjoitella. Monet luontokuvat ovat tunnetusti vaatineet kärsivällisyyttä ja hitautta. Spontaaneilta vaikuttavat katuvalokuvatkin ovat usein tulosta suunnittelusta ja odottelusta. Yksi hitaan valokuvauksen mielenkiintoinen muoto on muutoksen ikuistaminen ottamalla kuvia samasta kohteesta vuodesta toiseen.
Myös filmikameran käytön kokeilu voi pakottaa pohtimaan oman kuvaamisen mielekkyyttä ja tarpeellisuutta. Samaten vaihtoehtoisiin menetelmiin perehtyminen tarjoaa portteja hitauteen ja oman kuvasuhteen syventämiseen. Kursseja ja näyttelyitä järjestetään neulanreikäkameran tai camera obscuran ja vanhojen kehitysmenetelmien, kuten syanotypian, tiimoilta. Varsinkin neulanreikäkameran rakentamista hyödynnetään myös opetuksessa.
Kansainvälisen keskustelun slow photography -termi on löyhä. En ole löytänyt siitä erityisen paljon mielipiteiden vaihtoa. En myöskään ole havainnut että sitä olisi syytetty elitismistä tai moralisoinnista samalla tavalla kuin slow food -liikettä. Ehkä tämä johtuu siitä, että edellisessä on ennen muuta kyse asenteesta, vaikka toki jokaisesta asiasta tai harrastuksesta voi kehittää rahareiän. Pelkistettynä sanoma kuitenkin on, että hitaasti kuvaamalla voi nähdä enemmän.
Hitaus voi olla myös pelkkää katsomista. Suomen valokuvataiteen museo osallistui vuonna 2015 ainoana museona Suomessa  kansainväliseen Hitaasti taidetta -teemapäivään (Slow Art Day). Tavoitteena oli että näyttelyvieras keskittyisi vain viiteen taideteokseen mutta kuhunkin sitten 10 minuutin ajan.
Oli teemapäivä tai ei, jatkuvasta kuvapommituksesta irrottautuminen voi olla rentouttavaa ja säästää aivokapasiteettia. Kuvat eivät myöskään voi korvata sitä miten mielemme säilöö ja käsittelee asioita. Less is more ja hitaus on hienoa.

Lue myös:

Varo tietoa – se on lahja, jota ei voi palauttaa

Varo tietoa – se on lahja, jota ei voi palauttaa

Tiedon vastaanottaminen on siinä mielessä peruuttamatonta, että kerran jonkin tiedon saatuasi et voi enää jatkaa elämääsi samana ihmisenä kuin siihen asti. Tiedät nyt jotain mitä äsken et, etkä voi enää pakittaa lähtöruutuun ja katsoa maailmaa samoin silmin kuin vielä...

Suomi kansainvälistyy – miten huomioimme tämän tiedeviestinnässä?

Suomi kansainvälistyy – miten huomioimme tämän tiedeviestinnässä?

Tiedeviestinnän arvo on laajasti tunnistettu. Hyvä niin! Tieteen ajatellaan kuuluvan kaikille, ja esimerkiksi erilaiset lasten ja nuorten tiedetapahtumat ovat jo tärkeä osa tutkimuksesta kertomista. Silti tarjonta ei tavoita vielä kaikkia, eikä toisaalta kaikilla...

Mitä sote-alalla ei arvosteta?

Mitä sote-alalla ei arvosteta?

Sote-alan kriisi on ollut talven tapetilla. Kriisi tiivistyy työntekijöiden huonoihin oloihin ja työntekijäpulaan sekä näiden myötä palveluiden heikkenemiseen, kuten ylipitkiin jonoihin. Kriisi ruokkii itseään, kun alalta poistuu hoitajia samassa tahdissa kuin uusia...

Äänikirja nostaa rimaa

Äänikirja nostaa rimaa

373 arvostelua. Niin moni lukija oli tähän päivään mennessä vaivautunut pisteyttämään helmikuussa ilmestyneen kirjani lukuaikapalvelu BookBeatissa. Määrä ei ole valtaisa, mutta tietokirjalle ihan hyvä. Ja mikä parasta, se kasvaa koko ajan. Ukrainan musta multa on...