Humanismi unohtuu, ihminen unohtuu

Osmo Pekonen

Helsingin kaupungin opetuslautakunnan tuoreen linjauksen mukaan yläasteelle ja lukioon on luotava seurantamittarit, joilla varmistetaan digilaitteiden käyttö vähintään 70 %:ssa opetuksesta. Siis laitteet ovat pääasia.
Kävin uusien oppimisympäristöjen huonekalujen esittelytilaisuudessa. Innostunut juontaja esitteli värikkäästi päällystettyjä vaahtomuovidivaaneja, joilla diginatiivit retkottavat kuka missäkin asennossa mobiililaitteisiinsa uppoutuneina kukin omissa maailmoissaan.
Katselin havainnekuvia Helsingin tulevasta keskustakirjastosta, joka konseptinsa mukaan ”on kaikille avoin julkinen tila keskellä kaupungin sykettä” ja ”saa merkityksensä siellä liikkuvilta, toimivilta ja läsnäolevilta ihmisiltä”. Kuvissa ihmiset makailevat sohvilla, siemailevat take away -kahvia ja tuijottavat kukin mobiililaitettaan poissaolevina kuin Narkissos lähteellään. Taustalla näkyy ikään kuin rekvisiittana vähäinen määrä paperikirjoja.
Viron upouusi kansallismuseo on vow-arkkitehtuurin huippu. Kävin sielläkin ja tarkkailin museovieraita. He ottivat kuvia ennen kaikkea itsestään ja retkahtivat sitten sohvalle arvattavasti tviittaamaan: ”Hei! Olen nyt Viron kansallismuseossa…”
Huipputekninen museo tarjosi nähtäväksi etupäässä interaktiivisia Led Full HD -tauluja. Ruukunsirpaleet ynnä muut perinteiset museoesineet sen sijaan olivat selkeästi toisarvoisia. Ne olivat viihteellisessä konseptissa mukana enää vain välttämättömänä pahana.
Yliopistojen uusi tehtävä on synnyttää pöhinää ja hakea näkyvyyttä sosiaalisessa mediassa. Näkyvyys virtuaalimaailmassa onkin jo tärkeämpää kuin reaalimaailmassa. Jyväskylän yliopisto panee myyntiin Alvar Aallon piirtämiä kampusrakennuksiaan.
Eero Tarasti kuvasi teknosysteemin voittoa ihmisestä jo klassiseksi muodostuneessa esseessään ”Vastarinnan semiotiikka” (2006). Siinä hän nimesi vastarinnan keskeiseksi varannoksi muistin. Radikalismi on juuriin menemistä, kadonneen menneen muistamista.
Niinpä on loogista, että kaikkivaltiutta tavoitteleva, kaiken yhdenmukaistava globaali teknosysteemi pyrkii eliminoimaan ensisijaisesti muistin, historian ja kirjat. Menneisyys lakkautetaan, historia oppiaineena muutetaan valinnaiseksi, kirjastoja suljetaan.
Koulut ja yliopistot, kirjastot ja museot ovat joskus olleet oppimista varten, mutta nykyisin se on vain vähemmistömielipide ja voitettu kanta. Teknosysteemi sanelee jopa kouluillekin uuden tehtävän: voiton tuottamisen. Ruotsissa koulut listautuvat pörssiin.
Eero Tarastin mukaan pelkkä päivittely ei humanismia pelasta, vaan vastarinta edellyttää sekä teoriaa että praksista: oikeaa analyysia ja radikaaleja tekoja.
 

Lue myös:

Hauskuuden kuolema

Hauskuuden kuolema

Jääkiekon MM-kisat päättyivät juuri Prahassa. Pelaajat kertoivat nauttineensa hikoilusta ja kaikkensa antamisesta kentällä eivätkä suinkaan Prahan oluttarjonnasta. Vasta putoamiseen ja pettymykseen päättynyt puolivälierä kirvoitti kommentteja oluttölkkien avaamisesta....

Kuuluuko fiktio tiedejournalismiin?

Kuuluuko fiktio tiedejournalismiin?

  Fiktiivisten ainesten käytöstä journalismissa on käyty kiivasta keskustelua tänä keväänä toimittaja Matti Kuuselan elämäkerran myötä. Osa keskustelijoista ei ole nähnyt sepitteen käytössä ongelmaa, kun taas osassa puheenvuoroja fiktio on haluttu rajata kokonaan...

Mitkä ovat mieheyden ääripäät?

Mitkä ovat mieheyden ääripäät?

Parisuhteessa vaikeimpia asioita on oppia rakastamaan puolisoaan juuri sellaisena kuin hän on, eikä sellaisena kuin haluaisi hänen olevan. Sama pätee journalismiin. On vaikea pitää journalismista, joka ravistelee omia arvoja ja asenteita. Rakastetuimmat toimittajat...