Humanismi unohtuu, ihminen unohtuu

Osmo Pekonen

Helsingin kaupungin opetuslautakunnan tuoreen linjauksen mukaan yläasteelle ja lukioon on luotava seurantamittarit, joilla varmistetaan digilaitteiden käyttö vähintään 70 %:ssa opetuksesta. Siis laitteet ovat pääasia.
Kävin uusien oppimisympäristöjen huonekalujen esittelytilaisuudessa. Innostunut juontaja esitteli värikkäästi päällystettyjä vaahtomuovidivaaneja, joilla diginatiivit retkottavat kuka missäkin asennossa mobiililaitteisiinsa uppoutuneina kukin omissa maailmoissaan.
Katselin havainnekuvia Helsingin tulevasta keskustakirjastosta, joka konseptinsa mukaan ”on kaikille avoin julkinen tila keskellä kaupungin sykettä” ja ”saa merkityksensä siellä liikkuvilta, toimivilta ja läsnäolevilta ihmisiltä”. Kuvissa ihmiset makailevat sohvilla, siemailevat take away -kahvia ja tuijottavat kukin mobiililaitettaan poissaolevina kuin Narkissos lähteellään. Taustalla näkyy ikään kuin rekvisiittana vähäinen määrä paperikirjoja.
Viron upouusi kansallismuseo on vow-arkkitehtuurin huippu. Kävin sielläkin ja tarkkailin museovieraita. He ottivat kuvia ennen kaikkea itsestään ja retkahtivat sitten sohvalle arvattavasti tviittaamaan: ”Hei! Olen nyt Viron kansallismuseossa…”
Huipputekninen museo tarjosi nähtäväksi etupäässä interaktiivisia Led Full HD -tauluja. Ruukunsirpaleet ynnä muut perinteiset museoesineet sen sijaan olivat selkeästi toisarvoisia. Ne olivat viihteellisessä konseptissa mukana enää vain välttämättömänä pahana.
Yliopistojen uusi tehtävä on synnyttää pöhinää ja hakea näkyvyyttä sosiaalisessa mediassa. Näkyvyys virtuaalimaailmassa onkin jo tärkeämpää kuin reaalimaailmassa. Jyväskylän yliopisto panee myyntiin Alvar Aallon piirtämiä kampusrakennuksiaan.
Eero Tarasti kuvasi teknosysteemin voittoa ihmisestä jo klassiseksi muodostuneessa esseessään ”Vastarinnan semiotiikka” (2006). Siinä hän nimesi vastarinnan keskeiseksi varannoksi muistin. Radikalismi on juuriin menemistä, kadonneen menneen muistamista.
Niinpä on loogista, että kaikkivaltiutta tavoitteleva, kaiken yhdenmukaistava globaali teknosysteemi pyrkii eliminoimaan ensisijaisesti muistin, historian ja kirjat. Menneisyys lakkautetaan, historia oppiaineena muutetaan valinnaiseksi, kirjastoja suljetaan.
Koulut ja yliopistot, kirjastot ja museot ovat joskus olleet oppimista varten, mutta nykyisin se on vain vähemmistömielipide ja voitettu kanta. Teknosysteemi sanelee jopa kouluillekin uuden tehtävän: voiton tuottamisen. Ruotsissa koulut listautuvat pörssiin.
Eero Tarastin mukaan pelkkä päivittely ei humanismia pelasta, vaan vastarinta edellyttää sekä teoriaa että praksista: oikeaa analyysia ja radikaaleja tekoja.
 

Lue myös:

Mitä saat, kun lähdet sote-alalta?

Mitä saat, kun lähdet sote-alalta?

Sote-alan kriisi jatkuu. Mediassa näkyy yhä enemmän ammattilaisten, asiakkaiden ja kansalaisten huolestuneita puheenvuoroja. Kriisi tulee yhä julkisemmaksi ja muuttuu sote-organisaatioiden sisäisestä ilmiöstä koko kansan puheenaiheeksi. Myös media tekee töitä...

Ei edes sporarahoja

Ei edes sporarahoja

Jörn Donner oli kirjailijana määrän mestari. Hän oli kulttuurin moniottelija, elokuvaohjaaja, tuottaja, diplomaatti ja poliitikko, joka halusi tulla tunnetuksi nimenomaan kirjailijana. Hänen poikansa Otto Gabrielsson kirjoitti kirjassaan Rikkaruoho, että isä tähdensi...

Algoritmi, tekoäly, älyvalo

Algoritmi, tekoäly, älyvalo

  Kun opiskelin noin 30 vuotta sitten hiukan tietojenkäsittelyoppia, suunnittelimme algoritmeja. Algoritmi oli toimintamalli, jolla jokin tehtävä oli mahdollista suorittaa. Algoritmit koodattiin ohjelmointikielellä tietokonetta varten, jotta ”typerä” laite osasi...

Itiöprintti: analyysikeino ja salakieli

Itiöprintti: analyysikeino ja salakieli

  Syksyn saa, sienikorit täyttyvät. Netti pursuaa kuvia sienistä, resepteistä ja tunnistamisongelmista. Ruokavirasto toteaa ettei sienten vertaaminen sienikirjan kuviin yksin riitä. Sieni saattaa olla eri ikäisenä hyvin eri näköinen. Itiöprintit - tai itiöjäljet...