Ilolla sivistyneemmässä seurassa

Mikko Myllykoski

Kuvassa Mikko Myllykoski
Reilut kolme vuotta sitten Tiedetoimittajain liitto sai ensimmäisen kokopäiväisen työntekijän, kun pestasimme pääsihteeriksi Ulla Järven. Pian sen jälkeen otin liiton puheenjohtajan tehtävän vastaan. Ullan ja koko hallituksen kanssa minulla on ollut ilo luoda liiton uutta toimintakulttuuria. En sano ’ilo’ vain tavan vuoksi, vaan monesta perustellusta syystä. Kun nyt vuodenvaihteessa jätän puheenjohtajan tehtävät, haluan hiukan avata iloni aiheita.
Liitollamme on selkeä tehtävä. Lujittamme tiedetoimittajien ja tiedeviestijöiden ammattitaitoa, vahvistamme keskinäisiä siteitämme, luomme uusia avauksia ja yhteyksiä, ja vaalimme ammatti-identiteettiämme. Työllämme on merkitystä.
Liitolla on voimavaroja. Tärkein resurssimme on jäsenistömme, hiukan yli tuhat tiedetoimittajaa tai muussa tiedeviestinnän tehtävässä toimivaa ammattilaista. Jäsenet tuottavat monenlaista tekijänoikeuksien alaista aineistoa. Näiden Kopiosto-korvauksia voimme suunnata koulutukseen, julkaisutoimintaan, apurahoihin sekä vuosittaisiin tiedetoimittaja ja -viestintäpalkintoihin. Resursseja riittää myös uusiin avauksiin ja jäsenet ovat ottaneet ne omakseen. Vuodesta 2014 alkaen olemme järjestäneet tiedeviestinnän vuosittaista kansallista konferenssia, vuodesta 2015 Sanan valta -koulutuksia ja viime vuonna julkaisimme kirjan ”Maito tappaa ja muita outoja tiedeuutisia”. Työllämme on vaikutusta.
Jäsenet ovat aktiivisia. Liiton järjestämät koulutukset, seminaarit ja matkat täyttyvät mukavasti. Kevään jäsentutkimukseen vastattiin taloustutkimuksen asiantuntijan mukaan poikkeuksellisen aktiivisesti. Hallitukseen valitut jäsenet paneutuvat tehtäväänsä, jakavat asiantuntemuksensa ja etsivät avoimesti yhteistä näkemystä liiton kokonaisuuden parhaaksi, mutta pohtien ratkaisuja eri jäsenryhmien näkökulmasta. Verkostomme toimii.

Työllämme on merkitystä.

Liitolla on tulevaisuus. Liiton jäsenmäärä on rauhallisessa kasvussa ja ikärakenne on terve. Toiminnassa mukana olevat Huuhkajat, seniorijäsenemme, tuottavat kaikelle jäsenistölle mielenkiintoista ohjelmaa. Liiton säännöt takaavat hallituksen kokoonpanon uudistumisen ja hallitukseen on tarjolla enemmän ehdokkaita kuin voidaan valita. Äsken valitut hallituksen uudet jäsenet, vapaa toimittaja Mari Heikkilä Jyväskylästä ja Tampereen yliopiston professori Pauliina Raento laajensivat entisestään hallituksen valtakunnallista kattavuutta. Meillä on elinvoimaa.
Liitolla on kehitettävää. Järjestön tasolla toiminnassa on nähty uudistustarpeita jäsenten palvelemisessa. Ensi vuonna liiton digitaalisia palveluja uudistetaan, mikä keventää rutiineja ja vapauttaa aikaa ja energiaa toiminnan muuhun kehittämiseen. Jos taas tarkastellaan koko tiedeviestinnän alaa, maailma ei todellakaan ole tullut valmiiksi. Ala on murroksessa, mikä näkyy töiden vähenemisenä yhtäällä ja uusina mahdollisuuksina toisaalla. Liiton ääntä tarvitaan.
Liitto on arvostettu. Liitto on haluttu yhteistyökumppani ja sen toiminta herättää kiinnostusta. Esimerkkinä voi mainita vaikka ”Maito tappaa” -kirjamme saaman kiitettävän mediajulkisuuden ja että sen ensimmäinen painos on myyty loppuun. Olkoon toinen esimerkki globaali: vastikään tiedetoimittajain maailmankonferenssin avajaisissa San Franciscossa avajaispuheissa viitattiin usein ”Helsingin henkeen”, joka oli innoittanut isäntiä hakemaan omaa konferenssi-isännyyttään.
Mieleenpainuvimman arvostuksen osoituksen kuulin kuitenkin vuosi sitten kun olimme palaamassa linja-autolla jäsenmatkalta Muurmanskista ivalolaisen liikennöitsijän kyydissä. Pitkin matkaa seurueemme jäsenet olivat tarttuneet linja-autossa mikrofoniin ja jakaneet omaa asiantuntemustaan ympäröivästä luonnosta, maantieteestä, elinkeinoista, historiasta ja kulttuurista. Kun ylittelimme paluumatkalla Suomen niin vanhaa kuin uuttakin rajaa, kuultiin matkan lomassa kauniita kiitossanoja matkalle osallistuneilta. Viimeisenä puheenvuoron otti kuljettajamme, yli 30 vuotta ammatissaan toiminut liikennöitsijä. Hän kiitti kaikin puolin miellyttävästi sujuneesta matkasta ja totesi: ”milloinkaan en ole saanut tehdä matkaa sivistyneemmässä seurassa kuin nyt.”
Kun nyt hyppään pois puheenjohtajan palliltani, on helppo yhtyä noihin sanoihin.

Lue myös:

Voiko tutkija puhua luottamuksella toimittajalle?

Voiko tutkija puhua luottamuksella toimittajalle?

  Älä kirjoita tätä lehteen, mutta… Tämä fraasi on tuttu varmasti jokaiselle toimittajalle. Sen kuuluessa kynänkärki nousee paperista tai sormet näppäimistöltä. Jos keskustelua on taltioitu mikrofonilla tai videokameralla, haastateltava on yleensä odottanut...

Terveiset tulpasta!

Terveiset tulpasta!

  Vieläkö muistat jatkuvan marmatuksen suurten ikäluokkien muodostamasta tulpasta. Se oli kestoaihe 1980- ja 1990-luvun nuorisomedioissa, kuten Ylioppilaslehdessä. Silloin koettiin, että sotien jälkeen syntyneet sukupolvet olivat tukkineet uraputket. He jyräsivät...

Tieteen uusi suurvalta on Kiina – ainakin tietyillä aloilla

Tieteen uusi suurvalta on Kiina – ainakin tietyillä aloilla

Vuonna 2019 The Economist kysyi artikkelissaan, onko Kiinasta tulossa tieteen supervalta? Vuonna 2024 se vastasi kysymykseensä raportissaan kertomalla, että Kiinasta on tullut tieteen suurvalta kasvitutkimuksesta suprajohdefysikkaan. Ruohonjuuritasolla Kiinan...

Pitäisikö olla huolissaan?

Pitäisikö olla huolissaan?

Otsikko ei tässä liity televisiosta tuttuun viihdeohjelmaan, eikä sen ole tarkoitus herättää lukijaa ajattelemaan Tuomas Kyrön partaista naamataulua vaan maailman tilaa. Ja vastaan kysymykseeni itse: kyllä pitäisi olla huolissaan, ainakin rahtusen huolissaan. Meille...