Juha Herkman
Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa perussuomalaisten menestys tuli puskista. Kannatuskyselyjen virhearvioita perusteltiin sillä, että niiden korjauskertoimet eivät tavoittaneet nousijaa yhtä hyvin kuin vanhojen puolueiden kannatusta.
Perussuomalaisten pääsy toiseksi suurimmaksi puolueeksi 2015 eduskuntavaaleissa tuli jälleen yllätyksenä, vaikka korjauskertoimien piti olla kohdallaan. Jytky ei ollut yhtä suuri, mutta kannatuskyselyt ennustivat puolueelle 14–16 prosentin äänisaalista 17,7 prosentin sijaan.
Keskustan kannatus huiteli kyselyissä korkeimmillaan 26–27 prosentissa. Viimeisimmissä mittauksissa luvut olivat lähempänä vaalitulosta, mutta niihinkin verrattuna keskusta menetti kannatustaan pari kolme prosenttiyksikköä ja kokoomus ja perussuomalaiset voittivat prosentin tai kaksi.
Kommentaattorit muistuttivat, että äänisiirtymät mahtuivat kyselyjen parin prosenttiyksikön virhemarginaaliin suuntaansa. Nykytilanteessa muutaman prosenttiyksikön virhehaitari vaikuttaa kuitenkin kestämättömältä, kun neljä suurinta puoluetta taistelee tiukasti eduskuntapaikoista.
Ennakkoäänet noudattelivat viimeisimpiä kannatusmittauksia, mutta vaalipäivän äänet nostivat perussuomalaisten ja laskivat keskustalaisten ja demarien äänisaalista. Vaikka viimeiset kannatusmittaukset osoittivat muutosten suuntaa, liikkuvat äänestäjät tekevät nykyvaaleista arvaamattomia.
Vaalipiirijako ja ääntenlaskentatapa lisäävät ennustamisen vaikeutta. Perussuomalaiset sai 0,5 prosenttia vähemmän ääniä kuin kokoomus, mutta yhden edustajan enemmän. Viime vaaleista perussuomalaiset menetti 1,4 prosenttia äänistä, mutta vain yhden edustajapaikan. Kun puolueesta on vaalikauden aikana lähtenyt kaksi edustajaa, uudella vaalikaudella perussuomalaisten eduskuntaryhmässä aloittaa käytännössä yksi lisäedustaja.
Media masinoi kannatusmittauksia ja sitä kautta laukkakisavaaleja, minkä takia emeritusprofessori Pertti Suhonen on arvostellut mediaa gallup-demokratian rakentamisesta. On peräänkuulutettu kyselyjen selkeämpää avaamista ja kansalaisten tilastolukutaitoa. Viime vaalit kuitenkin osoittavat, että tulosten ymmärtämiseen tarvitaan pikemminkin poliittista lukutaitoa.
