Kaksi tai kolme alkoholikulttuuria

Antti Maunu

Vietin kolme päivää Porin Suomi Areenalla alkoholin parissa. Osallistuin paneeleihin, pidin lyhyitä luentoja ja annoin haastatteluita tutkimustyöni pohjalta. Tein myös kevyttä kenttätutkimusta, jossa kysyttiin Areenan kävijöiden käsityksiä kohtuullisesta juomisesta. Kaikkien mielestähän kohtuujuominen on hyvä juttu, mutta se voi tarkoittaa eri ihmisille hyvinkin eri asioita.
Tulokset yllättivät tiukkuudellaan. 450 hengen otoksesta yli kolmannes (37%) katsoi, että kohtuukäyttäjän on sopivaa juoda korkeintaan pari kertaa kuussa. Viidennes (20%) katsoi, että kohtuuden rajoissa ei voi juoda tämänkään vertaa. Puolet (51%) vastaajista oli myös sitä mieltä, että kohtuukäyttäjän ei sovi juoda kerralla enempää kuin 1‒2 juomaa. Vain 11% katsoo yli 5 annoksen olevan vielä kohtuullista.
Tulokset olivat samansuuntaisia, joskin vielä tiukempia kuin väestötason kyselyssä, jonka TNS-gallup teki toukokuussa 2015. Myös siinä vastaajien valtaosa katsoi, että vähäinenkään usein toistuva juominen ei ole kohtuullista, eikä kohtuullista ole myöskään yli viiden alkoholiannoksen nauttiminen. Väestötason kyselyssä hyväksyttiin kuitenkin myös kohtuujuojalle ainakin kahdesti vuodessa juominen niin, että se johtaa kunnon krapulaan.
Tulokset asettavat julkisen alkoholikeskustelun kiinnostavaan valoon. Julkisuudessa puhutaan paljon ”eurooppalaisen” pienjuomisen puolesta ja paheksutaan ”perinteistä”, humalahakuista juhlajuomista. Kuitenkin valtaosa suomalaisista tuntuu vieroksuvan alkoholin arkista käyttöä ja hyväksyvän kunnon kännin vähintään juhannuksena ja pikkujouluissa.
Meillä siis elää rinnakkain kaksi erilaista alkoholikulttuuria. Toinen haluaa tuoda alkoholin arkeen ja toinen viedä sen arjesta mahdollisimman kauas. Kyseessä on aito kulttuurinen ja moraalinen ero, joka yhdistyy usein myös muihin yhteiskunnallisiin eroihin kuten koulutustasoon, asuinpaikkaan ja sukupuoleen.
Tiukkoja näkemyksiä voi tulkita myös niin, että ne eivät yksinkertaisesti kohtaa todellista juomiskäyttäytymistä. Meillä on juomisesta liioitellun kaunis ja kohtuullinen käsitys. Uskomme vilpittömästi 1‒2 lasilliseen kerran tai pari kuussa, vaikka valtaosa meistä juo hanakasti enemmän.
Tämä tuo esiin kolmannen suomalaisen alkoholikulttuurin. Alkoholikulttuuri ei ole vain sitä, mitä me teemme alkoholin kanssa, vaan myös sitä, mitä me alkoholista ajattelemme, puhumme ja tunnemme. Ja se, että ajatuksemme, puheemme ja tunteemme eivät motivoidu todellisesta toiminnasta, on kulttuurinen erityispiirre. Suomalaisessa alkoholikulttuurissa alkoholi edustaa jotain aivan muuta kuin itse juomista ‒ vapautta, järkeä, urbaania elämäntapaa yms. ‒ kun taas itse juomisen syistä ja seurauksista ei ole realistista kulttuurista ymmärrystä.
Näistä lähtökohdista on vaikea nähdä alkoholikulttuurin muuttuvan oleellisesti parempaan tai kestävämpään suuntaan. Mutta jos sitä halutaan muuttaa, niin on syytä aloittaa keskustelukulttuurista. Alkoholia voidaan käyttää fiksummin vasta, kun siitä puhutaan fiksummin.

Lue myös:

Oikeutta luonnolle – myös lakien tasolla

Oikeutta luonnolle – myös lakien tasolla

  Yksi tämän vuoden tärkeimmistä päivämääristä omassa kalenterissani oli 1.6.2023. Silloin voimaan astui uusi luonnonsuojelulaki. Laki on merkittävä, koska siihen on kirjattu monia uudistuksia, jotka näyttävät kapulakielisinä melko mitäänsanomattomilta, mutta kun...

Altavastaaja muuntui hyökkääjäksi

Altavastaaja muuntui hyökkääjäksi

  Uutismedia on koko kesän uutterasti paljastanut valtionvarainministeri Riikka Purran rasistisia kirjoituksia ja samalla kärttänyt ”selvää irtisanoutumista rasismista”. Tuloksetta. Purran painostaminen on vain johtanut perussuomalaisten rivien tiivistymiseen ja...

Varo tietoa – se on lahja, jota ei voi palauttaa

Varo tietoa – se on lahja, jota ei voi palauttaa

Tiedon vastaanottaminen on siinä mielessä peruuttamatonta, että kerran jonkin tiedon saatuasi et voi enää jatkaa elämääsi samana ihmisenä kuin siihen asti. Tiedät nyt jotain mitä äsken et, etkä voi enää pakittaa lähtöruutuun ja katsoa maailmaa samoin silmin kuin vielä...

Suomi kansainvälistyy – miten huomioimme tämän tiedeviestinnässä?

Suomi kansainvälistyy – miten huomioimme tämän tiedeviestinnässä?

Tiedeviestinnän arvo on laajasti tunnistettu. Hyvä niin! Tieteen ajatellaan kuuluvan kaikille, ja esimerkiksi erilaiset lasten ja nuorten tiedetapahtumat ovat jo tärkeä osa tutkimuksesta kertomista. Silti tarjonta ei tavoita vielä kaikkia, eikä toisaalta kaikilla...