(Kuva: Shutterstock)
Koronaviruspandemian seurauksena olemme yhtäkkiä tulleet aiempaa tietoisemmiksi julkisen tilan käytöstä päivittäisessä arjessamme. Liikkumisvapauden rajoitusten myötä olemme huomanneet, mikä merkitys julkisella kaupunkitilalla on päivittäiselle arjelle, sosiaaliselle kanssakäymiselle tai elävälle kaupunkikulttuurille.
Julkisen tilan käyttö visualisoituu nyt entistä enemmän ihmisten toimintaa ohjaavissa merkeissä, jotka kertovat sosiaalisen vuorovaikutuksen soveliaan etäisyyden: missä on soveliasta seistä, jonottaa, kävellä, istua. Kaupoissa ja apteekeissa asiointia ohjataan lattiateippauksilla ja nauhoilla. Kylteillä ja seinätarroilla muistutetaan turvaväleistä. New Yorkin Domino Parkissa nurmikkoon maalatut ympyrät opastavat riittävään turvaväliin suhteessa kanssapuistoilijoihin. Ravintoloiden luovia ratkaisuja sosiaalisen etäisyyden turvaamiseksi ovat esimerkiksi hollantilaisen ravintolan pienet kasvihuoneet, joissa asiakkaat voivat illallistaa oman seurueen kanssa, tai ruotsalaisen ravintolan idea kuljettaa annokset asiakkaalle pientä köysirataa pitkin. Monet ruokapaikat tarjoavat pöytäseuraksi pehmoeläimiä tai pahvihahmoja, jotka ohjaavat asiakkaita istumaan pöydissä oikeisiin kohtiin, tarpeeksi etäälle toisistaan.
Kaupunkisuunnittelun kannalta yksi pandemian esiin nostama kysymys on, miten voimme jatkossa kohdata toisiamme julkisessa tilassa siten, että pysyisimme turvassa koronaviruksen kaltaisilta uhkilta. Perinteinen yksityisautoilun varaan suunniteltu liikkuminen kaupungeissa on herättänyt kritiikkiä. Koska katutila on varattu pääosin autoilla liikkumiseen, kevyen liikenteen väylät ovat nyt liian kapeita riittävien turvavälien noudattamiseen. Monet kaupungit ottivatkin autioituneita ajoväyliä kevyen liikenteen käyttöön. Lontoo on sulkenut liikenneväyliä, jotta ihmiset pääsisivät liikkumaan aiempaa helpommin polkupyörilllä ja voisivat pandemian aikana välttää metroja, joissa riski virustartunnan saamiseksi on kasvanut. Myös Ateena, Budapest, Berliini, Dublin, Milano ja Bogota ovat toteuttamassa merkittäviä uudistustoimia kevyen liikenteen mahdollisuuksien parantamiseksi. Julkisen liikenteen vuorotiheys on merkittävä ihmisvirtoihin vaikuttava tekijä. On esitetty, että pandemian aikana vuorovälejä tulisi tiuhentaa, jotta mahdollistetaan turvalliset etäisyydet ja ruuhkien purku.
Pandemian aikaisia puistojen ja viheralueiden sulkemisia on useissa paikoissa perusteltu siten, että suluilla rajoitetaan liian suuriksi paisuvia ihmismääriä. Kaupunkisuunnittelun kannalta puistojen sulkemisten on sanottu tuovan nyt esille sen, että erityisesti suurkaupungeissa kaikille avoimia julkisia viheralueita on liian vähän suhteessa väkimäärään.
Koronapandemian liikkeelle sysäämät uudet ratkaisut julkisen tilan käyttöön ovat käynnistäneet keskusteluja siitä, voiko pandemia johtaa kestävämpään kaupunkikehitykseen. Yksi keskeinen kysymys liittyy erityisesti kaupunkisuunnittelun mittakaavaan, erityisesti liikkumisen tapoihin ja kaupungin toimintojen ja palvelujen läheisyyteen. Ehdotuksena kaupunkisuunnittelun haasteisiin koronaviruksen ja sen jälkeisellä aikakaudella on esitetty 15 minuutin kaupungin käsitettä. Tällä tarkoitetaan sitä, että kaupunkilaisten tulisi pystyä hoitamaan päivittäisasiansa, kuten tekemään kauppaostoksensa, käymään harrastuksissa, ylläpitämään sosiaalisia kontaktejaan, käymään koulussa, terveyskeskuksessa tai jopa töissä 15 minuutin etäisyydellä asuinpaikastaan. Kun aiemmin vetovoimaisten kaupunkien kehittäminen on usein ollut keskustapainotteista, nyt kehittämisen fokus pandemian kannalta ”turvallisen kaupungin” näkökulmasta on kohdistumassa kaupunginosiin, lähiöihin ja kortteleihin, mikä tasaisi väkimäärien liikettä ja vähentäisi yksityisautoilua.
Pandemia tulee myös nostamaan julkisen tilan käytön suunnitteluun uudenlaisia ratkaisuja siitä, miten teknologiaa voidaan yhä enemmän hyödyntää erilaisten sensoreilla toimivien toimintojen ja sovellusten kehittämiseen, jotka eivät vaadi kosketusta (touch-free cities) ja voivat siten auttaa tartuntojen leviämisen ehkäisemisessä.
