Tyhjät pullot ovat ristiriitaisen lohdullinen näky alkoholistiperheen lapselle. Nyt se on ohi, ainakin vähäksi aikaa! Siksi monet kaatavat sammuneen vanhemman (tai vanhempien) loput viinat viemäriin, jos uskaltavat. Monet eivät uskalla. Vanhempiensa juomisesta kärsivän lapsen ahdistusta lisäisi dramaattisesti se, jos kotiin voisi pelkällä puhelinsoitolla tilata lisää juotavaa.
Nyt hallitus on lakiesityksellään mahdollistamassa jopa 80 prosenttisten viinojen myynnin kotiin kannettuina. Uutismediat ovat kiitettävästi raportoineet siitä, kuinka monet lausunnonantajat tyrmäävät lakiehdotuksen erittäin hyvin perustein. Juttua, jossa asiaa käsiteltäisiin nimenomaan lapsen ja hänen tunteidensa näkökulmasta, en ole kuitenkaan onnistunut kesän uutisoinnista bongaamaan.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan maassamme on 89 000 alaikäistä lasta, jotka elävät perheessä, jossa toisella tai molemmilla vanhemmilla on vakava päihdeongelma. Luku vastaa lähes yhdeksää prosenttia kaikista alaikäisistä.
Todennäköisesti määrä on arvioitu raskaasti alakanttiin. Laskelmaan eivät nimittäin sisälly ne lapset, joiden vanhempien alkoholiongelma ei ole tullut sote-viranomaisten tietoon. Kun ajatellaan, kuinka paljon alkoholiongelmia peitellään, maassamme on todella paljon vanhempien ongelmajuomisesta kärsineitä ja edelleen kärsiviä lapsia.
Journalismi tarttuu yleensä hanakasti aiheisiin, joissa inhimilliset tunteet ovat vahvasti läsnä. On vaikea hahmottaa syitä, miksi alkoholistiperheen lapsen kokemukset ja tunteet loistavat nyt poissaolollaan hallituksen lakiesityksestä uutisoitaessa.
Kenties lasten näkymättömyys liittyy siihen, että journalismi katsoo monia poliittisia ratkaisuja automaattisesti aikuisen näkökulmasta.
Kenties ajatellaan, että kyseessä on marginaalinen ilmiö ja bisnesvetoisen alkoholipolitiikan collateral damage, oheisvahinko. Valinnan ja kulutuksen vapauden edistämiseksi on tehtävä joitain uhrauksia.
Kenties syy on yhteiskunnallisen ilmapiiriin yleinen välinpitämättömyys poliittisten ratkaisujen haavoittuvimmille ihmisryhmille aiheuttamaa kärsimystä kohtaan.
Lapsen oman näkökulman ja tunteiden mukaan ottaminen ei onneksi ole varsinainen journalistinen haaste. Lasten kokemuksia ja tunteita voi tarvittaessa kysyä nimettömästi. Mikäli halutaan lisää nostetta, myös lapsuutensa alkoholistiperheessä eläneitä tunnettuja aikuisia on mahdollista haastatella.
Heitä on paljon. Pelko, näkymättömyys ja ahdistus sekä helpotus viinan loppumisesta ovat myös taatusti piirtyneet lähtemättömästi heidän mieliinsä.
Janne Seppänen. (Kuva: Vesa-Matti Väärä)
