Mallia tiedonjulkistamiseen
Juha Herkman
Huhujen, vihapuheen ja disinformaation aikakaudella tieteellisen tiedon välittäminen tuntuu ajoittain haasteelliselta. Hulluiksi tulleet ihmiset höyryävät milloin mistäkin, ja sosiaalinen media tekee jokaisesta kokemuksen asiantuntijan. Nämä häröpäät eivät kuitenkaan pidä itseään hulluina vaan totuudentorvina. Sen sijaan hulluksi itsensä luokitellut teatteri- ja kirjallisuusmies Juha Hurme (s. 1959) on kirjoittanut ensyklopedisen teoksen Niemi, joka perustuu paljolti koeteltuun tieteelliseen tietoon.
Niemi (2017, Teos) on Euroopan pohjoiseen kolkkaan sijoittuvan maa-alueen kulttuurihistoriaa alkuräjähdyksestä 1800-luvun alkupuolelle. Maa-alue tunnetaan nykyisin Suomi-nimisenä valtiona ja sen asukkaat suomalaisina. Hurmeen miljardeja vuosia kattava aikaikkuna asettaa Suomen niemen suloisasti kontekstiinsa. Kaikki täällä – ihmiset, tarinat, kulttuuri – on lainaa, tuhansien vuosien aikana muualta Pohjolan peräkorpeen valunutta. Uudet tuulet saavuttavat Niemen aina viimeisenä.
Kenties tämä maantieteen aiheuttama vitka selittää myös sen nurkkakuntaisuuden ja oman tontin varjelun, jota vasten Hurme on kirjansa kirjoittanut. Niemi osoittaa vastaansanomattoman terävästi mutta hauskasti, että yltiönationalistinen suomalaisuuden suojelu ei kestä argumenttina päivänvaloa. Samalla teos lataa lukijan eteen sellaisen annoksen tietoa, että heikompaa voisi pyörryttää, ellei Hurme olisi niin sutki sanankäyttäjä. Kirja imaisee paatuneemmankin tieteenvastustajan pyörteisiinsä.
Alun kosmologiset ja evoluutiobiologiset kehityskuvaukset vaihtuvat filosofian ja kirjallisuushistorian hengästyttävään vyöryyn, jota ryydittävät herkulliset anekdootit milloin mistäkin kulttuurihistorian aiheesta. Hurme ei tee vaihtoehtoista mikrohistoriaa tai vastahistoriaa suurmiestarinoille, mutta on erittäin tietoinen sukupuolikysymyksestä. Aristoteles, Machiavelli tai Olaus Magnus eivät muutu naisiksi, mutta kirja nostaa tarkoituksellisesti naisten tekemiä interventioita kulttuurihistoriaan ja alkaa kansallismytologisen Ainon sukutarinalla.
Tätä kirjoittaessa Niemi oli kaunokirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokkaana, eikä ollut selvää, kuinka palkinnosta päättävä ”Lillan” suhtautuu Hurmeen järkäleeseen. Riippumatta Finlandiasta, Hurme ansaitsisi tiedonjulkistamisen palkinnon. Tämä kirja jokaisen tieteen popularisoijan kannattaa lukea!