Mallia tiedonjulkistamiseen

Juha Herkman

Huhujen, vihapuheen ja disinformaation aikakaudella tieteellisen tiedon välittäminen tuntuu ajoittain haasteelliselta. Hulluiksi tulleet ihmiset höyryävät milloin mistäkin, ja sosiaalinen media tekee jokaisesta kokemuksen asiantuntijan. Nämä häröpäät eivät kuitenkaan pidä itseään hulluina vaan totuudentorvina. Sen sijaan hulluksi itsensä luokitellut teatteri- ja kirjallisuusmies Juha Hurme (s. 1959) on kirjoittanut ensyklopedisen teoksen Niemi, joka perustuu paljolti koeteltuun tieteelliseen tietoon.
Niemi (2017, Teos) on Euroopan pohjoiseen kolkkaan sijoittuvan maa-alueen kulttuurihistoriaa alkuräjähdyksestä 1800-luvun alkupuolelle. Maa-alue tunnetaan nykyisin Suomi-nimisenä valtiona ja sen asukkaat suomalaisina. Hurmeen miljardeja vuosia kattava aikaikkuna asettaa Suomen niemen suloisasti kontekstiinsa. Kaikki täällä – ihmiset, tarinat, kulttuuri – on lainaa, tuhansien vuosien aikana muualta Pohjolan peräkorpeen valunutta. Uudet tuulet saavuttavat Niemen aina viimeisenä.
Kenties tämä maantieteen aiheuttama vitka selittää myös sen nurkkakuntaisuuden ja oman tontin varjelun, jota vasten Hurme on kirjansa kirjoittanut. Niemi osoittaa vastaansanomattoman terävästi mutta hauskasti, että yltiönationalistinen suomalaisuuden suojelu ei kestä argumenttina päivänvaloa. Samalla teos lataa lukijan eteen sellaisen annoksen tietoa, että heikompaa voisi pyörryttää, ellei Hurme olisi niin sutki sanankäyttäjä. Kirja imaisee paatuneemmankin tieteenvastustajan pyörteisiinsä.
Alun kosmologiset ja evoluutiobiologiset kehityskuvaukset vaihtuvat filosofian ja kirjallisuushistorian hengästyttävään vyöryyn, jota ryydittävät herkulliset anekdootit milloin mistäkin kulttuurihistorian aiheesta. Hurme ei tee vaihtoehtoista mikrohistoriaa tai vastahistoriaa suurmiestarinoille, mutta on erittäin tietoinen sukupuolikysymyksestä. Aristoteles, Machiavelli tai Olaus Magnus eivät muutu naisiksi, mutta kirja nostaa tarkoituksellisesti naisten tekemiä interventioita kulttuurihistoriaan ja alkaa kansallismytologisen Ainon sukutarinalla.
Tätä kirjoittaessa Niemi oli kaunokirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokkaana, eikä ollut selvää, kuinka palkinnosta päättävä ”Lillan” suhtautuu Hurmeen järkäleeseen. Riippumatta Finlandiasta, Hurme ansaitsisi tiedonjulkistamisen palkinnon. Tämä kirja jokaisen tieteen popularisoijan kannattaa lukea!

Lue myös:

Amis, sivistys ja ongelmat – kaksi tutkimusta, kaksi näkökulmaa

Amis, sivistys ja ongelmat – kaksi tutkimusta, kaksi näkökulmaa

Ammatillinen koulutus on jälleen noussut pinnalle mediassa. Tutkija Penni Pietilä osallistui kolmen lukukauden ajan ammattikoulun äidinkielen opetukseen. Hän havaitsi, että yleissivistävät tavoitteet ovat jääneet opintojen nopean edistämisen ja työelämään siirtymisen...

Sanoma hajotti tiedetoimituksensa

Sanoma hajotti tiedetoimituksensa

  Vuosikymmenen mittainen kokeilu tuli päätökseen, kun Sanoma ilmoitti jakavansa Helsingin Sanomien tiedetoimituksen kahteen osaan. Minä ja kolme muuta Tiede- ja Tiede Luonto -lehtien tuottajaa sekä niiden päätoimittaja ja graafikko siirryimme maaliskuun alussa...

Vähän solidaarisuutta, kiitos!

Vähän solidaarisuutta, kiitos!

Miksi ihmeessä Yleisradion irtisanomiset eivät ole herättäneet näkyvää huolta yliopistopiireissä? Missä viipyvät tutkijoiden solidaarisuuden osoitukset journalisteille? Tätä olen viime aikoina ihmetellyt. Samassa veneessähän tässä ollaan puolustamassa faktapohjaista...

Tuolileikki jähmettää yliopistojen elämää

Tuolileikki jähmettää yliopistojen elämää

Kuuntelin Sitran Tekoja tulevaisuuteen: Ratkaisuja talouden kestävään kasvuun-webinaarin maaliskuun alussa. Tilausuudessa pohdittiin eri kantilta sitä ongelmaa, että Suomen bruttokansantuote ei ole kasvanut kohta 20 vuoteen ja työn tuottavuus on huonontunut koko ajan....