Mikä on kiinnostavaa?

 
Olin pari päivää kotimaisessa yhteiskuntatieteellisessä konferenssissa. Jokseenkin kaikkia esityksiä arvioitiin ja kiiteltiin sillä perusteella, että ne olivat kiinnostavia. Viime vuosina kiinnostavuus on noussut yhä tärkeämmäksi tutkimuksen ominaisuudeksi, ja nyt se tuntuu olevan miltei kyseenalaistamaton arvo.
Kun itse aloittelin tutkijakoulutusta noin 15 vuotta sitten, varttuneet tutkijat varoittelivat luottamasta pelkkään kiinnostavuuteen. Ei riitä, että tutkija päättää olla kiinnostunut jostain ilmiöstä tai näkökulmasta, vaan tutkimuksen yhteiskunnallinen relevanssi pitää perustella aiemmalla tutkimuksella, opasti sittemmin eläköitynyt sosiologian professori.
Jotain näyttää tapahtuneen, kun tutkijasukupolvi on vaihtunut. Näennäisen objektiivinen yhteiskunnallinen relevanssi on vaihtunut subjektiiviselta tuntuvaan kiinnostavuuteen. Olisi helppoa paheksua, että tutkijat ovat vieraantuneet yhteiskunnan aidoista ongelmista ja seuraavat nyt vain omia tai oman kuplansa mielipiteitä. Tällaista esitetään usein myös julkisessa keskustelussa, varsinkin yhteiskunta- ja humanististen tieteiden osalta. Niiden ei aina nähdä tuottavan mitään aidosti tärkeää tai hyödyllistä, joka kiinnittyisi kiistattomiin ja kaikille samanlaisiin totuuksiin.
Asiaa voidaan katsoa myös toisin. Ajatus kaikille yksilöille ja ryhmille samanlaisista totuuksista liittyy positivistiseen tiedekäsitykseen, jota tiede itse ei ole juuri tunnustanut toisen maailmansodan jälkeen. Pysyvistä totuuksista voidaan keskustella maailmankatsomusten, arvojen tai identiteettien piirissä, mutta ei tieteen. Tiede on jatkuvaa vuoropuhelua erilaisten tulosten ja niitä tulkitsevien näkökulmien välillä. Se, mitä kutsumme tieteelliseksi totuudeksi, on eräänlainen tasapainopiste tässä prosessissa ‒ ymmärrys niistä asiantiloista, jotka kaikki tieteellisen keskustelun osallistujat voivat jakaa. Tasapainopiste kuitenkin siirtyy ja vaihtelee jatkuvasti uusien tulosten ja näkökulmien myötä.
Tutkimuksen kiinnostavuus tiedeyhteisölle ei ole yksilön tai kuplan subjektiivinen näkemys. Kiinnostavuus on arvio siitä, onko tutkimus relevanttia meneillään olevien tieteellisten keskusteluiden kannalta ‒ tulisiko tutkimus ottaa huomioon yhteisessä tiedonmuodostuksessa vai ei? Kiinnostavuuden arviointi kohdistuu paitsi tutkimuksen uskottavuuteen, myös uskottavuuden kriteereihin.
Kiinnostavuus on lisäksi tae tutkimuksen yhteiskunnallisesta relevanssista. Se, mikä tutkimuksessa on relevanttia, on vahvasti näkökulma- ja kontekstisidonnaista. Se, mikä on yhdelle tärkeää tai hyödyllistä uutta tietoa, on toiselle itsestään selvää tai yhdentekevää. Siksi tutkimuksesta on kyettävä poimimaan ja tuomaan esiin niitä teemoja tai ulottuvuuksia, jotka ovat relevantteja kulloisellekin kohderyhmälle. Kiinnostavuus on siis tutkimustulosten kommunikoivuuden ymmärtämistä ja huomiointia, mikä on edellytys myös tieteellisen vuoropuhelun edistymiselle ja ymmärrettävyydelle.
On selvää, että kiinnostavuuden sisällölliset kriteerit pitää avata ja perustella. Kiinnostavuudesta tulee kupla ja identiteettipolitiikkaa silloin, kun keskusteluun osallistuminen edellyttää sitoutumista julkilausumattomiin näkökulmiin tai tuloksiin ‒ ja joista poikkeavat tutkimukset tai tutkijat suljetaan epäkiinnostavina keskustelun ulkopuolelle. Tieteellinen keskustelu ei suinkaan ole vapaa tällaisesta vallankäytöstä. Tutkimuksessa ja tutkijoiden parissa vaikuttavat maailmankatsomukselliset ja poliittiset voimat siinä, missä muussakin inhimillisessä toiminnassa. Siksi myös kiinnostavuutta saatetaan käyttää välineenä maailmankatsomuksellisissa ja poliittisissa kamppailuissa kuten väitteitä totuudesta tai objektiivisuudestakin. Kyse ei ole käsitteistä sinänsä, vaan siitä, mihin tarkoituksiin ja millä tavalla käsitteitä käytetään.
Kiinnostavuus on relativistinen, suhteellinen ja vaihteleva ilmiö niin kuin totuus tieteessä tai mielipide julkisessa keskustelussa. Kyse ei ole vain siitä, mitä tuloksia tutkija saa tai mitä mieltä kansalainen on, vaan myös siitä, millä perusteilla kiinnostavuus kulloinkin määrittyy. Mitkä ja millaiset asiat ovat sen arvoisia, että niistä muodostetaan totuuksia, vakaumuksia ja mielipiteitä, joita puolustetaan ja joiden puolesta jopa taistellaan? Se on kiinnostava kysymys.