Aina toisinaan minulta Skotlannissa asuvana kysytään, mikä Isossa-Britanniassa tai Skotlannissa nyt puhuttaa. Yksi perusteltu vastaus on: pitkälti samat asiat, kuin Suomessa.
Olipa asia iso tai pieni, huomaan maiden uutisvirtaa seuratessani usein miettiväni, miten samojen asioiden äärellä me pyörimme.
Esimerkiksi julkisen terveydenhuollon järjestämisen kulukuri ja jatkuvat säästöpaineet sekä eläkejärjestelmän tilanne ja paine säästää eläkemenoista toistuvat isoina julkisen talouden kysymyksinä molempien maiden keskustelussa. Näin on varmasti myös useissa muissa Euroopan maissa.
Yhtäläisyyksiä löytyy kuitenkin myös kapeammissa teemoissa, esimerkiksi kriminaalipolitiikan kysymyksissä. Näitä ovat vaikkapa vankiloiden täyttyminen niin Suomessa kuin Isossa-Britanniassa sekä mahdollisuus siirtää vankeja maasta toiseen.
Suomessa ja Skotlannissa on puhuttanut myös se, miten nuorten vakaviin väkivallantekoihin tulisi vastata. Suomen linja näyttää osin olevan kiristävä, siinä missä Skotlannissa painotetaan entistä selkeämmin hyvinvointikysymyksiä rankaisemisen sijaan. Skotlannissa on myös onnistuttu vähentämään nuorten vakavaa väkivaltarikollisuutta. Nämä opit ovat kiinnostaneet myös ulkomailla. Sitä en tiedä, onko Suomessa oltu kuulolla.
Yhteisiä teemoja löytyy siis etsimättä. Silti maiden yhteiskunnallisesta keskustelusta jää toisinaan kuva, kuin Suomessa tai Skotlannissa oltaisiin ratkaistavan ongelman kanssa ainutlaatuisessa tilanteessa.
Esimerkiksi lainsäädännön valmistelussa kansainvälistä vertailua toki tehdään jo aktiivisesti oppien saamiseksi. Yhteiskunnallisen keskustelun ruokkimisen ja yhteiskunnallisen kehittämisen saralla sitä voisi varmasti tehdä enemmänkin. Lisäksi vertailevalla otteella on paljon annettavaa myös tutkimukselle.
Missä asioissa Skotlanti ja Suomi voisivat toisiltaan oppia?
Harva maa on kaikissa asioissa edelläkävijä. Niin Suomella kuin Skotlannilla on omia vahvuusalueitaan, ja samalla myös aiheita, joissa ne voisivat oppia toinen toisiltaan. Oppimisella en tarkoita vain ratkaisujen siirtämistä maasta toiseen, vaan myös oppeja siitä, mitä muualla on kokeiltu, mikä on osoittautunut toimivaksi, mikä ei.
Silti on toki myös tekijöitä, jotka jarruttavat muista maista saatavien oppien hyödyntämistä. Yhteiskuntien erilaisuus (demografia, taloustilanne, infrastruktuuri, kulttuurien erot jne.) voi vaikuttaa siihen, että ratkaisu, joka yhdessä maassa toimii hyvin, ei ole sellaisenaan siirrettävissä toiseen maahan.
Alle olen yhtä kaikki listannut viime vuosien arkisesta uutisvirrasta muutamia esimerkkejä siitä, missä aiheissa oppia voisi Suomen ja Skotlannin välillä ottaa, tai on jo otettukin.
Kierrätys. Skotlannissa ovat puhuttaneet pullojen pantit (linkki). Suunnitelmat panttijärjestelmän käyttöönotosta ovat saaneet aikaan melkoisen riidan. Pullonkaulat (sic) tällaisten järjestelmien lanseeraukselle ovat maissa omanlaisiaan. Silti toivoisin panttijärjestelmän käyttökelpoisuutta oudoksuville briteille kerrottavan, että Suomessa on tämä systeemi käytössä ja hyvin näyttää toimivan – olemme pullonpalautuksen mallimaa. Skotlannissa tavoite panttien käyttöönotosta on siirtynyt, nyt valmista toivotaan tulevan 2027 mennessä.
Lääkkeiden hinta ja käyttö (käyttämättömyys). Syyskuun lopussa Suomessa uutisoitiin, että monia reseptilääkkeitä jää ottamatta, koska ne ovat saajilleen liian kalliita. Jutussa haastateltu lääkäri kuvasi, miten tällä voi olla kauaskantoisia haitallisia vaikutuksia henkilön terveyteen. Suomessa todennäköisesti herättää ihmetystä tapa, jolla tämä asia on Skotlannissa ratkaistu: reseptilääkkeet ovat saajilleen ilmaisia. Ajatus maksuttomien reseptilääkkeiden hintalapusta saa todennäköisesti suomalaisen haukkomaan henkeä. Silti hyvä ja perusteltu kysymys on sekin, mitä maksaa (rahassa ja inhimillisenä kärsimyksenä), jos sairaalla ei ole varaa lääkkeisiinsä.
Lastensuojelu. Skotlannin lasten kuulemiset on sosiaalinen innovaatio, jonka puitteissa joka vuosi koulutetaan sadoista tavallisista kansalaisista lasten kuulemisten paneelien jäseniä. Olen toiminnassa mukana. Kun kerron tästä mallista Suomessa, monelle on yllätys, että näin vaativaa työtä tekemään voidaan valjastaa vapaaehtoisia. Järjestötasolta Suomesta kuulemisissa on vierailutkin, mutta myös päättäjiä tämä malli voisi inspiroida ajattelemaan, miten eri tavoin näitäkin asioita voi tehdä.
Huumeiden käyttöhuoneet. Suomessa kansalaisaloite huumeiden käyttöhuoneen perustamisesta jäi eduskunnassa lähtötelineisiin. Sen sijaan kotikaupungissani Glasgow’ssa sellainen on perustettu ja ensimmäisiä oppejakin jo saatu.
Äitiyshuolto. Toisinaan oppeja voidaan ottaa hyvinkin konkreettisesti. Suomalainen sosiaalinen innovaatio vuodelta 1938, äitiyspakkaus, otettiin Skotlannissa käyttöön liki sellaisenaan vuonna 2017, ja se näyttää tulleen jäädäkseen.
Asunnottomuus ja perustulo. Suomen malli asunnottomuuden vähentämiseksi on inspiroinut kehittämistyötäSkotlannissa. Myös Suomen perustulokokeilu herätti Skotlannissa aikanaan runsaasti kiinnostusta ja kriittistäkin keskustelua – kuinka Skotlanti voisi kokeilla samaa, mutta paremmin?
Miten voisimme ammentaa ideoita ympäri maailman?
Vaikka seuraan lähinnä Ison-Britannian, erityisesti Skotlannin, sekä Suomen uutisointia ja julkista keskustelua, uskallan olettaa, että vastaavalla tavalla annettavaa toisilleen olisi myös monilla muilla mailla.
Onko meillä kuitenkaan aikaa katsoa ympärillemme ja ammentaa näitä oppeja? Onko meillä kiireen lisääntyessä enää aikaa pysähtyä kysymään: Onko tätä kokeiltu muualla? Onko tähän kehitetty ratkaisuja muualla? Mitä voisimme muiden maiden kokemuksista, kokeiluista, esimerkeistä ja tutkimuksista oppia?
On erinomaista, että lainsäädäntöä valmisteltaessa kansainvälistä vertailua tehdään. Kuitenkin ideoita olisi ammennettavissa myös laajemmin yhteiskunnan kehittämisen ja julkisen keskustelun syötteiksi. Arvokasta annettavaa voisi olla myös mailla, joihin emme ehdi tai muista katsoa.
Mietin jopa, kannattaisiko meidän kysyä esimerkiksi ympäri maailmaa asuvilta ulkosuomalaisilta fiksuista ratkaisuista ja arkea parantavista innovaatioista, joita heidän kotimaissaan on käytössä.
Jos ei muuta, niin ainakin ajattelumme saattaisi avartua.
Mari K. Niemi (Kuva: Anne Nyyssönen)
