Museokansa digiloikkimassa

Riitta Oittinen

Joukko Belgian kulttuuri-instituutioita ja Belgian Wikipedia järjestivät kampanjan Wiki Loves Art vuoden 2016 jälkipuoliskolla. Siinä osallistettiin yleisöä valokuvaamaan museoiden ja kirjastojen aineistoja ja aarteita.
Osallistuminen oli suhteellisen yksinkertaista. Kampanjasivut antoivat tekniset neuvot sekä kuvaamiselle että Wikipediaan kirjautumiselle – ja tietenkin vierailuaikataulun eri laitoksiin. Kuvaajien oman aktiivisuuden varaan jäi, paljonko otoksiaan he kuvausretkensä lopuksi Wikipediaan laittoivat ja dokumentoivatko he kohteensa organisaattoreiden ohjeiden mukaan. Vilkaisu verkolle ladattuihin uusiin kuviin antaa vaikutelman että tehtävään suhtauduttiin vakavasti. Kuten odottaa saattaa, otosten taso vaihteli.
Pinnan alla ja organisoinnissa oli todennäköisesti hankaluuksiakin, mutta kaikkiaan järjestäjillä lienee syytä olla tyytyväisiä lopputulokseen. Ainakin heidän virtuaalinäkyvyytensä lisääntyi. Lisäksi joukkoistaminen tuotti yli parituhatta uutta kuvaa Wikipediaan, joista osa saattaa tulevaisuudessa inspiroida kirjoituksiakin kyseisen projektin tiimoilta. Tuore materiaalikokonaisuus antaa järjestäjille myös vinkkejä niistä aineistoista ja teemoista joita tietynlainen aktiiviasiakas pitää kiinnostavana.
Entä osallistujien ”hyöty”? Siinä epätodennäköisessä tapauksessa että joku kuvaaja olisi haaveillut taloudellisista eduista, olisi pettymys ollut karvas: yhdessä seminaarissa vaivanpalkaksi annettiin sämpylä, muuten jaossa oli joitain nimellisiä lahjoja.
Menin uteliaisuuttani yhteen mukana olleeseen kohteeseen – eli Brysselin 50-vuotisjuhlapuiston museoon (Cinquantenaire Museum) – kokeakseni projektin osallistujan näkökulmasta. Kuvauskohteiden valinta, kuvakulmat ja huonon museovalaistuksen kanssa kamppailu vaativat paneutumista, samaten kuin selitystekstien lukeminen ja kirjaaminen verkkodokumentointia varten. Tämä hidas, yksityiskohtiin pureutuva ote pakotti pohtimaan kriittisesti omia, välillä hätäisiksi jääneitä näyttelykäyntejä. Toinen itsetutkiskelun paikka avautui kun huomasin ladanneeni visuaalisesta saalistani Wikipediaan vain tavanomaisia esinekuvia. Mielenkiintoisimmat kun halusin säästää vain itselleni ja muuhun käyttöön, kuten tähän blogiin 😉
 

Ensisijainen syyni osallistua Wiki Loves Art –hankkeeseen oli, että sen yhteydessä pääsi vierailulle 50-vuotisjuhlapuiston museon kipsivalamoon. Opetus- ja koristetarkoitukseen tehty kopiotuotanto on vähintään yhtä kiehtovaa kuin korvaamattomat ja ainutkertaiset teokset.

Kipsivalumuotteja varastossa. Ensisijainen syyni osallistua Wiki Loves Art –hankkeeseen oli, että sen yhteydessä pääsi vierailulle 50-vuotisjuhlapuiston museon kipsivalamoon. Opetus- ja koristetarkoitukseen tehty kopiotuotanto on vähintään yhtä kiehtovaa kuin korvaamattomat ja ainutkertaiset teokset (kuva: Riitta Oittinen).

  • Arviota varhaisemmista Wiki Loves Art –hankkeista täällä (englanniksi).
  • Monumenttien liittyvä hanke Wiki loves monuments täällä (englanniksi).

Lue myös:

Onko editorin työ kamalaa?

Onko editorin työ kamalaa?

Taannoin tuttava halusi tietää, mitä aikakauslehden tuottajana oikein teen työkseni. Kerroin, että muokkaan toisten kirjoittajien tekstejä: sullon tai levitän haluttuun mittaan, karsin rönsyjä ja lisään havainnollistavia esimerkkejä, tarkistan faktoja, selkeytän...

Terveisiä tekstitehtaalta!

Terveisiä tekstitehtaalta!

Kirjailijat ovat uusi proletariaatti, jota ruoskitaan työskentelemään entistä enemmän mutta pienemmillä palkkioilla. Äänikirjamaailma janoaa uusia versioita menetysteoksista niin nopeasti kuin mahdollista. Kirjailijoilta vaaditaan tiheää julkaisutahtia laadun...

Pojat unelmoivat, mutta isien polku on kuollut

Pojat unelmoivat, mutta isien polku on kuollut

Hesarin Kuukausiliitteessä oli juttua yhdeksäsluokkalaisista pojista. Pojilla oli samanlaiset unelmat kuin 35 vuotta sitten, kun itse olin samanikäinen. Tuolloin, 90-luvun alussa, elettiin laman syvintä vaihetta, mutta pian talous lähti nopeaan kasvuun. Suurimmalla...

Euroopan erityisin luontosuhde

Euroopan erityisin luontosuhde

  Uskottelemme itsellemme monenlaisia asioita. Me suomalaiset esimerkiksi uskomme epämääräisesti olevamme jonkinlaista ”luontokansaa”, vaikka emme kävisi kerrostalon parkkipaikkaa pidemmällä eräilemässä. Pönkitämme luontokansamyytin avulla identiteettiämme. Tätä...