Joonas Koivukoski Vanhankaupunginkoskella. (Kuva: Vesa-Matti Väärä)
Avointen lähteiden tutkimus on noussut aiempaa keskeisempään rooliin konfliktiuutisoinnissa Ukrainan ja Gazan sotien myötä. Mihin sitä hyödynnetään ja miten se muuttaa sodista muotoutuvaa kuvaa? Millaisia eettisiä ongelmia avointen lähteiden tutkimukseen liittyy?
Sodan ensimmäinen uhri on tunnetusti totuus. Vaan onko enää? Venäjän hyökkäyssodan myötä journalismissa läpi lyönyt avointen lähteiden tiedustelu eli OSINT (open source intelligence) on parantanut toimitusten kykyä muodostaa käsitystä sodasta ja erityisesti rintamatilanteen muutoksista.
Avointen lähteiden tiedustelu oli yksi keskeisistä teemoista, kun viime vuonna haastattelimme 23 suomalaista toimittajaa, uutispäällikköä ja päätoimittajaa Sotajournalismin muutosvoimat -tutkimushanketta varten.
Haastateltavien mukaan OSINT-tekniikat parhaimmillaan mahdollistavat itsenäisen tiedonhankinnan sota-alueilta, jonne pääsy on hankalaa tai mahdotonta. Tämän myötä kansalaisille sodista välittyvä kuva on tarkempi kuin konflikteissa, joissa hallinto ja armeijat ovat voineet säännöstellä julkisuuteen pääsevää tietoa sotatilanteesta. Konkreettinen esimerkki tästä ovat rintamakartat, joita on toki ollut aiemmissa sodissa, mutta ei näin nopeasti ja tarkasti päivittyvinä versioina.
Mistä ilmiössä on kyse ja mikä on sen merkitys laajemmin?
Avointen lähteiden tiedustelu tarkoittaa käytäntöjä, joilla pyritään keräämään, varmentamaan ja hyödyntämään julkisesti saatavilla olevaa dataa ja informaatiota erilaisiin tiedollisiin tarpeisiin. Journalismin yhteydessä puhutaan myös avointen lähteiden tutkimuksesta, jotta toiminta erottuisi sotilaiden tekemästä tiedustelusta.
Alunperin OSINT tarkoitti sotilasorganisaatioiden harjoittamaa ulkomaisten uutismedioiden ja avointen asiakirjojen seuraamista päättäjiä varten. Tällaiset käytännöt yleistyivät vähitellen 1800-luvun loppupuolella armeijoiden tiedusteluorganisaatioiden perustamisen myötä, kun ilmeni tarve saada vastustajista tietoa ja eri maiden sanomalehdet tarjosivat sitä.
Journalismissa edellä mainitun kaltaista avointen lähteiden tutkimusta on hyödynnetty toisesta maailmansodasta lähtien, jolloin BBC perusti tähän vihkiytyneen organisaation (BBC Monitoring Services). Organisaatio tarjosi brittihallitukselle tietoa maista ja alueista, joihin ulkomaisia toimittajia ei päästetty.
Avointen lähteiden tiedustelua koskeva tutkimus alkoi vakiintua vasta 1990-luvulla. Samaan aikaan internetin leviäminen tarjosi uusia mahdollisuuksia tiedon hankintaan, minkä myötä isompi joukko kiinnostui avointen lähteiden tiedustelun käytännöistä. Nykyään OSINT usein samaistetaan digitaalisiin tiedonhankinta ja -varmentamismenetelmiin kuten sosiaalisen median videoiden ja kuvien analysointiin esimerkiksi karttapalveluiden, satelliittikuvien, käänteisen kuvahaun ja metadatan avulla. OSINT:ia käytetään myös valtavien avointen tai vuodettujen datamassojen seulomiseen tietokoneavusteisesti.
* * *
Tunnetuin OSINT-organisaatio on Hollannista käsin toimiva tutkivan journalismin verkkoyhteisö Bellingcat. Ryhmä paljasti Venäjän tukemien separatistijoukkojen olleen vastuussa MH17-matkustajakoneen alas ampumisesta heinäkuussa 2014 sekä venäläisten agenttien toteuttaman Sergei ja Yulia Skripalin murhayrityksen Englannin Salisburissa kesällä 2018. Yhteisö on myös käyttänyt OSINT-tekniikoita sotarikosten dokumentointiin.
Viimeisen kymmenen vuoden aikana useat suuret uutismediat maailmalla ovat perustaneet oman avointen lähteiden tutkimukseen erikoistuneen ryhmänsä. Esimerkiksi New York Timesin Visual Investigations -tiimi perustettiin vuonna 2017, kun taas samana vuonna Norjassa suuret mediayhtiöt loivat yhteisen faktantarkistuspalvelun. Ruotsin ja Iso Britannian yleisradioyhtiöt taas muodostivat omat verifiointiyksikkönsä vuonna 2023.
Suomessa avointen lähteiden tutkimus journalismissa löi läpi Venäjän hyökkäyssodan myötä. Helsingin Sanomat, Yle ja Iltalehti ovat palkanneet OSINT-asiantuntijoita töihin toimittajiksi, ja mediat ovat viitanneet runsaasti esimerkiksi yhdysvaltalaisen OSINT-käytäntöihin nojaavan tutkimuslaitoksen The Institute Study of Warin (ISW) karttapalveluihin ja analyyseihin.
Näkyvin suomalainen OSINT-toimija on ollut Black Bird Group ja sen perustajajäsenet John Helin ja Emil Kastehelmi, jotka ovat antaneet lukuisia haastatteluita medioille sekä toimineet asiantuntijoina keskusteluohjelmissa. Kastehelmi työskentelee erikoistoimittajana Iltalehdessä, jossa hän vetää Ukrainan sotaa käsittelevää viikoittaista ohjelmaa, ja Helin työskentelee Helsingin Sanomissa sotaan erikoistuneena toimittajana. Myös muut ryhmän jäsenet ovat kommentoineet sotaa mediassa.
Yle taas perusti viime vuonna verifiointitiimin, jossa työskentelee viisi henkilöä. Taustalla on Ukrainan ja Gazan sotien myötä lisääntynyt dis- ja misinformaatio, mutta myös muissa uutisaiheissa yleistynyt harhaanjohtaminen ja virheellinen tieto.
OSINT-tutkijoiden mukaan avointen lähteiden tutkimuksen yleistyminen journalismissa korostaa käännettä radikaaliin avoimuuteen. Medioiden maineen sijaan yleisöjen luottamus rakentuu datan ja todistusaineiston avoimella jakamisella, joka voi sisältää vuorovaikutuksellisia elementtejä. Kun toimittajat esittävät, miten he ovat analysoineet satelliittikuvia tai paikantaneet somekäyttäjien kuvia tai videoita, he rakentavat uudenlaista yhteistoiminnallista tilivelvollisuutta.
Myös muutamat haastateltavamme arvioivat, että avointen lähteiden tutkimukseen pohjautuva journalismi voi lisätä yleisön luottamusta mediaa kohtaan, jos jutuissa tuodaan esiin faktantarkistusprosessit ja todistusaineisto, minkä pohjalta uutinen on luotu.
* * *
Tutkimuksessamme haastateltujen mukaan suurin osa suomalaisissa journalismissa tehdystä avointen lähteiden tutkimuksesta ei johda dramaattisiin paljastusjuttuihin, vaan on arkista tiedon varmentamista, joka liittyy usein sosiaalisessa mediassa leviävien videoiden, kuvien, väitteiden, huhujen ja niihin liittyvien ihmisten ja tilien taustojen selvittämiseen.
Selvitystyössä pyritään esimerkiksi paikantamaan missä ja milloin jokin kuva tai video on otettu ja onko se väärennös tai sinänsä aito mutta eri ajasta tai paikasta kuin asiayhteydessä annetaan ymmärtää. Työssä voidaan hyödyntää käänteistä kuvahakua, kuvien metadataa ja satelliittikuvia. Tällaiset selvitykset usein tukevat muiden toimittajien uutistyötä.
Avointen lähteiden tiedustelu on globaalia ryhmätyötä siinä mielessä, että jos joku luotettavana pidetty OSINT-toimija on jo varmistanut jonkin tiedon, muut voivat hyödyntää jo tehtyä työtä omassa varmennuksessaan. Lisäksi toimituksissa aika ei aina riitä omaan varmistamiseen, vaan tietoon luotetaan, jos tarkastuksen on tehnyt luotettava toimija.
Pelkän avointen lähteiden tutkimuksen kääntäminen kiinnostavaksi journalismiksi vaatii aikaa ja vaivaa. Välillä uutinen tai tutkiva juttu pohjaa pääosin toimituksen omaan avointen lähteiden tutkimukseen. Tällaisia ovat esimerkiksi satelliittikuvien analyysiin perustuvat jutut, jotka kertovat Suomen itärajan läheisyydessä tapahtuvista Venäjän joukkojen muutoksista tai Israelin toteuttamasta Gazan viljelyalueiden tuhoamisesta.
OSINT ei kuitenkaan poista tarvetta konfliktialueelta raportoiville toimittajille, vaan täydentää sitä. Esimerkiksi Israelin ja Iranin päätökset estää toimittajien pääsy kriisialueille osoittavat kuinka hankalaa tarkan tilannekuvan muodostaminen on ilman paikalla olevia toimittajia.
Lisäksi usein OSINT-analyysit valaisevat sodan strategista puolta ja ovat siten tärkeitä erityisesti yleisölle, joka on kiinnostunut sodan tästä aspektista. Sen sijaan sodan poliittinen puoli ja ihmisten kohtalot ovat harvemmin keskiössä.
Verifioinnin ja tutkivien juttujen lisäksi yllä mainitut Black Bird -ryhmän jäsenet – suomentaen mustarastaat – tuovat suomalaiseen julkiseen keskusteluun uudenlaisen sota-asiantuntijuuden muodon. Heillä ei ole samanlaisia sidonnaisuuksia tai pidäkkeitä kuin Puolustusvoimien tai ministeriöiden asiantuntijoilla. Tämä mahdollistaa reippaamman kommentoinnin ja analyysin. Ryhmän pitkäaikainen perehtyminen Venäjän ja Ukrainan sotilaallisten kyvykkyyksiin luo edellytykset arvioida sotatilannetta itsenäisesti. Esimerkiksi Kastehelmi on kyennyt seuraamaan venäläisjoukkojen muutoksia OSINT-menetelmiä hyödyntäen, kun taas kotimaiset mediat ovat nojanneet pääasiassa ulkopuolisiin tietoihin.
Avointen lähteiden tutkimuksen hyödyntämiseen journalismissa liittyy eettisiä kysymyksiä. Ensinnäkin on tärkeää tuoda avoimesti esiin kuinka varmaa jutuissa esitetty tieto on, sillä OSINT-tekniikat voivat luoda virheellisen käsityksen kaikenkattavuudesta tai varmuudesta.
Toinen keskeinen dilemma on tasapainottelu avoimuuden ja lähteiden yksityisyyden ja turvallisuuden välillä: missä tilanteissa on hyväksyttävää julkaista kuvia tai videota, joista tavalliset ihmiset tai sotilaskohteiden sijainnit ovat tunnistettavissa? Näissä tilanteissa tulee huomioida miten vihamieliset toimijat voivat käyttää kuvia tai videoita vaikkapa asemien tuhoamiseen tai yksittäisten ihmisten tunnistamiseen. Tämän vuoksi Ukrainan ja Venäjän armeijat pyrkivät rajoittamaan sotilaidensa puhelimien käyttöä rintamalla vaihtelevalla menestyksellä.
Toisaalta Venäjän ja Ukrainan armeijat tuottavat myös korkealaatuista video- ja kuvamateriaalia rintamalta, mitä mediat ajoittain käyttävät omissa jutuissaan. Tällöin tulee käyttää erityistä harkintaa, ettei tule toistaneeksi osapuolten värittynyttä tai osin virheellistä kuvaa tilanteesta.
Sama koskee muutakin toimituksen ulkopuolisten tuottamaa materiaalia kuten kansalaisten, sotabloggaajien tai ajatuspajojen julkaisuja. Muutamat haastateltavat nostivat esiin, että medioissa usein siteeratun yhdysvaltalaisen ajatuspajan ISW:n analyysit Ukrainan armeijasta ovat heikkolaatuisia, ja että heidän Gazan sotaa koskevat tiedotteensa ovat Israel-myönteisiä Yhdysvaltain vahvan liittolaissuhteen takia.
Lisäksi eräs haastateltava painotti, että avointen lähteiden tutkimusta tehdään monesti kaukaa konfliktialueelta toimittajalle vieraasta kontekstista, mikä altistaa väärinymmärryksille ja voi johtaa konfliktialueen ihmisten stereotyyppiseen esittämiseen.
* * *
Mikä avointen lähteiden tutkimuksen merkitys lopulta on?
Muutamia haastateltavia OSINT:iin liittyvä hype huvitti: jälleen yksi mullistava tekninen keksintö, joka kaikkien pitää ottaa haltuun. Yhtä mieltä voidaan olla, ettei OSINT ole mikään konfliktiuutisoinnin hopealuoti. Silti avointen lähteiden tutkimus tulisi nähdä merkittävänä uudenlaisena varmentamis- ja tiedonhankintamenetelmänä, joka parhaimmillaan ampuu alas perättömiä leviäviä väitteitä tai tuottaa uutta tietoa, joka ei muuten olisi saatavilla.
Tutkija Johana Kotišován mukaan OSINT:in suurin haaste sotajournalismissa on yhdistää tämä faktuaalinen tarkkuus tunteellisesti ja moraalisesti vetoaviksi jutuiksi, jotka johtavat oikeuden ja tilivelvollisuuden toteutumiseen. Tämä on myös OSINT:in suuri mahdollisuus, ja siksi sotarikoksia ja ihmisoikeusrikkomuksia dokumentoivat järjestöt käyttävät avointen lähteiden tutkimusta työssään.
OSINT-käytäntöihin perehtyminen vaatii kuitenkin aikaa, rahaa ja yksittäisten toimittajien kiinnostusta aiheeseen, jotta siitä saisi järkevää omaa journalismia. Tällaista luksusta on pääsääntöisesti Suomessa tarjolla vain isoissa mediataloissa. Muut mediat voivat kuitenkin hyödyntää ulkopuolisten tekemää avointen lähteiden tutkimusta tai käyttää OSINT-tekijöitä haastateltavina.
Toimituksissa työskentelevät OSINT-asiantuntijat toivoivat, että muilla toimittajilla olisi perusymmärrys avointen lähteiden tutkimuksen mahdollisuuksista ja rajoitteista. Siksi journalismikoulutus ja täydennyskoulutukset ovat avainasemassa. Suomessa Yle on ilmoittanut olevansa aktiivinen tällä saralla, ja Iso Britanniassa on jopa aiheeseen liittyvä kokonainen koulutusohjelma
