Kun Yhdysvaltain maahanmuutto- ja tullivalvontaviraston (ICE) tai rajaturvallisuusviraston (CBP) agentit pidättävät ihmisiä, tapahtumista päätyy yhä useammin kuvia ja videoita verkkoon. Tallenteet leviävät sosiaalisessa mediassa nopeasti ja asettuvat vastapainoksi Donald Trumpin hallinnon disinformaatiolle.
Vaikka viranomaisten toiminnan kuvaaminen on Yhdysvalloissa sallittua, kameran käyttö lähietäisyydeltä vaatii rohkeutta. Väkivaltaisissa tai kaoottisissa tilanteissa kameraan suhtaudutaan usein vihamielisesti ja kuvaaja voi joutua vaaraan.
Minneapolisissa sairaanhoitaja Alex Pretti kuvasi agenttien toimintaa kamerapuhelimellaan, ja hänet tapettiin lopulta kylmäverisesti. Kuvaamisen osuutta agenttien aggressioon on vaikea todentaa, mutta selvää on, että kuvaamisen kynnys on noussut entisestään surmatyön jälkeen.
Monet kuitenkin asettavat itsensä edelleen vaaraan, koska tietävät pitävänsä käsissään vahvaa ja vaikutusvaltaista mediaa. Monet ovat myös tietoisia siitä, että Minnesotan kaduilla kamppaillaan nyt isoista asioista, demokraattisen yhteiskunnan tulevaisuudesta.
* * *
Vallan toimintaa dokumentoivaa visuaalista tarkkailua alettiin 2000-luvun alussa kuvata käsitteellä vastavalvonta (sousveillance) eräänlaisena vastinparina valvonnalle (surveillance). Siinä missä viranomaisten harjoittama tarkkailu mielletään usein valvonnaksi ylhäältä (sur) alaspäin, vastavalvonta viittaa visuaaliseen dokumentointiin alhaalta (sous) ylöspäin kohti vallankäyttäjiä tai heidän edustajiaan.
Yhteiskunnan kameraistumisen ja internetin sekä sosiaalisten medioiden yleistymisen myötä vastavalvonnasta on tullut tehokas reaaliaikainen viestinnän väline. Kaikki tämä on tapahtunut käytännössä vasta 2000-luvun puolella.
Minnesotassakaan vastavalvonnan vahvuus ei nojaa pelkästään siihen, että agenttien toimintaa faktisesti kuvataan ja videot ladataan verkkoon. Sen tehokkuus perustuu myös siihen, että agentit altistuvat mahdollisuudelle tulla kuvatuiksi milloin tahansa ollessaan kadulla. Michel Foucault’n (1926–1984) tunnetun toteamuksen mukaan näkyvyys on ansa: kun ihminen tietää, että hänen toimintaansa voidaan kuvata koska tahansa, hän ottaa sen huomioon vaikkei olisikaan alati kameran etsimessä.
Näkyvyyden ansaa tosin heikentää se, että Trumpin hallinto on luvannut agenteilleen vahvan immuniteetin eli syytesuojan.
* * *
Vastavalvonnan videotkaan eivät automaattisesti toimi Trumpin hallintoa vastaan. Jos ICE:n toiminnan on tarkoituskin synnyttää kaaosta, järkyttävät tallenteet voivat vahvistaa kaoottisuuden tunnetta. Videot on myös helppo sujauttaa nopeasti osaksi hallinnon disinformaatiota niiden sisällöstä piittaamatta. Niinpä Alex Prettiä luonnehdittiin heti kuolemansa jälkeen terroristiksi. Väite on puhdasta disinformaatiota, mutta kehystää ampumistilanteen tehokkaasti.
Prettin leimaaminen terroristiksi siirtää huomiota agenttien toiminnasta yleiseen turvallisuusuhkaan. Se helpottaa kovien otteiden perustelua, heikentää ICE:n vastaisten protestien uskottavuutta ja tukee vaatimuksia laajemmista toimivaltuuksista sekä kovemmasta läsnäolosta.
Kun hallinnon näkemys irtoaa videoilla näkyvistä todisteista, kamppailu siirtyy videon esittämistä tapahtumista tulkintoihin ja lojaliteetteihin – siihen, ketä halutaan uskoa ja tukea. Näin todennettavissa olevan ja kiistanalaisen raja voi hämärtyä jopa niin paljon, että ihmiset alkavat epäillä omia havaintojaan. Guardianin toimittaja Steven Greenhouse tiivistää: “Trump ei halua, että uskoisimme edes silmiämme.”
Vastavalvonnan videot asettuvat siis osaksi monimutkaista kamppailua niiden tulkinnasta ja yhteiskunnallisesta totuudesta ylimalkaan. Tätä kirjoittaessani Trumpin hallinto on kuitenkin joutunut tinkimään peräänantamattomuudestaan ja luvannut tutkia Prettin ampumisen kunnolla. Mitä ilmeisimmin amerikkalaiset ainakin jossain määrin vielä uskovat siihen, mitä näkevät omilla silmillään.
Janne Seppänen. (Kuva: Vesa-Matti Väärä)
