Pandemia ja palava planeetta olivat ennen skifijuttuja

Amanda Alvarez

11.08.2021 11:00
Tokion auringonlasku

Tokion auringonlasku. Kuva: Stuart Rankin, CC BY-NC 2.0

 

Asfaltti hehkuu elokuisena päivänä Tokiossa. Sääpalvelu kertoo, että lämpöä on 37 astetta, mikä tuntuu pilvettömältä taivaalta porottavan auringon ja ilmankosteuden ansiosta 42 asteelta. Kirjoitan tätä turvallisesti ilmastoidussa sisätilassa, missä on ‘vain’ 28 astetta. Alemmas ei saa termostaattia säätää, sillä se kuluttaisi liikaa sähköä. Toisaalta varoitetaan trooppisista öistä, kun lämpötila ei yölläkään laske alle 25:n ja lämpöhalvauksen voi saada nukkuessakin.

Kuin ihmeen kaupalla olympiaurheilijat suoriutuivat viimeiset kaksi viikkoa näissä armottomissa olosuhteissa. Rankimmat lajit, esim. maratonjuoksu, siirrettiin viileämpään Pohjois-Japaniin. Olympiakomitealle kävi ilmi, että heinä-elokuun sääolosuhteet Tokiossa eivät täysin vastaa sitä mitä kaupunki oli vuoden 2013 tarjouksessaan esittänyt: “With many days of mild and sunny weather, this period provides an ideal climate for athletes to perform their best”; eli lauha ja aurinkoinen sää tarjoaisi puitteet parhaisiin urheilusuorituksiin.

Helteestä huolimatta hienoja suorituksia nähtiin. Valitettavasti Olympialaiset kartuttivat myös Japanin koronatartunnat ennätyslukemiin. Itse urheilijoiden keskuudessa tartuntoja oli yli 400 ja Tokion paikallisväestössä todettiin yli 4000 uutta tapausta päivässä kisojen aikana. Ennusteen mukaan viikon päästä tapauksia on yli 10000 päivässä. Ironista on, että koronaan ja lämpöhalvaukseen liittyy samantyyppistä oireilua, ja molempiin on vaikea saada tällä hetkellä sairaalahoitoa Japanissa.

Tokiossa keskimääräinen lämpötila on noussut lähes kolme astetta 1900-luvun alusta. Erään ennusteen mukaan noin 60 vuoden päästä kesäolympialaisille ei löydy isäntäkaupunkia mistään—kaikki pohjoisen pallonpuoliskon suurkaupungit ovat liian kuumia. Tämä jo viisi vuotta sitten julkaistu tutkimus paljasti myös, että Tokiokin olisi ilmanalaltaan aivan liian kuuma kisakaupungiksi.

2020-kisoja markkinoitiin Japanin jälleennousuna vuoden 2011 maanjäristyksen, tsunamin ja ydinvoimalaonnettomuuden raunioista. Palautumisolympialaisista (Recovery Olympics) yritettiin myös muovata koronan kukistamisen voittojuhla. Mutta biologiset uhat ja ilmastolliset ääriolosuhteet ovat tulleet jäädäkseen, vaikka miten haikailisimme ‘normaalia’ ja loputonta nousukautta. Kuinka moni meistä on valmis tai edes kykenevä palamaan sadan vuoden tai edes muutaman vuosikymmenen takaiseen elämäntyyliin? Se vasta olisikin skifiä.