Sydämeni sykkii pienlehdille, -painatteille ja -kustantamoille. Zine-lehti on itse tehty ja julkaistu pienlehti jonka tarkoitus on levittää ajatuksia ja ideoita helposti ja vaivattomasti. Sen estetiikkaa ja sisältöä harvemmin määrää kaupallinen logiikka. Zinet ovat ikkuna persoonalliseen tekemiseen, samassa hengessä kuin merirosvoradiolähetykset ja riippumattomat podcastit. Parhaimmillaan ne tarjoavat tinkimätöntä tekstiä ja kuiskeita maailmoista jotka helposti pysyvät suljettuina.
Lehtiä valmistettiin alun pitäen leikaten, liimaten ja kopiokoneella, mutta nykyisin hyödynnetään myös taitto-ohjelmia ja kirjapainoja, kukin makunsa mukaan. Zinejen tekeminen on tällä hetkellä jopa muodikasta, ja sitä opetetaan Amerikassa jopa maksullisilla verkkokursseilla.
Pienlehtiä ja punkpostia -näyttely. Kuva: Postimuseo, Petri Kallio
Matala kynnys
Viime vuoden lopulla osallistuin Zine Campiin eli Rotterdamissa neljättä kertaa pidetyille pienlehtifestivaaleille. Pääjärjestäjänä toimi WORM (Rotterdam’s Institute for Avantgardistic Recreation), joka pitää säännöllisesti myös pienlehtityöpajoja. Työpajailu oli Zine Campissakin läsnä. Lapsista, teineistä, opiskelijoista, tutkijoista, taiteilijoista ja taviksista koostuva kansainvälinen joukko askarteli saman pöydän ääressä. Tussit suhisivat, paperi rapisi, kopiokoneet hurisivat ja niittauskone rouskutti. Vanhaa ja uutta teknologiaa hyödynnettiin kekseliäästi yhtä aikaa, alkaen omien kännykkäkuvien printtaamisesta ja kuvaprinttien uudelleenmanipuloinista. Taitossa käytettiin sekaisin käsinkirjoittamista, letrakirjaimia, valmiista painotuotteista leikattua materiaalia ja verkolta löydettyjä fontteja ja kuvia. Myös kanssa-askartelijalta saattoi pyytää apua piirtämisessä tai typografisissa ratkaisuissa.
Myyntipöydät tiukkuivat julkaisuja eri maista. Niiden aihepiiri kattoi sananmukaisesti maan ja taivaan: yksi osallistuja koosti seikkaperäisen julkaisun kuunkierrosta, toinen esitteli Itä-Euroopan hyötykasveja. Mukana oli myös sarjakuvia, fanilehtiä ja pamfletteja ajankohtaisista teemoista, kuten rasismista ja seksismistä. Ostamani lehdet käsittelivät piratismin moraalia ja urbaanin ympäristön yksityiskohtien kauneutta.
Tarjolla oli esityksiä julkaisupolitiikasta, prekariaatista ja ruohonjuuritason tiedonjakamisesta. Teknisempää otetta edusti esimerkiksi työpaja jossa kaiverrettiin exlibris-leimoja. Oli myös mahdollisuus päästä testaamaan historiallisten painokoneiden toimintaa. Osallistuin ryhmään jossa viriteltiin lämpökuittiprintterin tulostamaan osallistujien tekemiä kuva- ja tekstitiedostoja. Tuloksena oli kapea liuska jota saattoi hyödyntää vaikka sadan metrin pituisena seinälehtenä tai haitariksi taiteltuna julkaisuna. Ekologinen ja nopea ratkaisu pikatiedottamiseen!
Pienlehteilyn flow-kokemus
Zine Camp on yhdistelmä kollektiivista tekemistä ja kokeilemista, ryyditettynä yksilöllisellä itseilmaisulla. Osallistumiseen on matala kynnys koska fiineimmistä seminaareista tai konferensseista poiketen kaikki oli ilmaista. Liiallista itsekritiikkiä ja kilpailua muiden kanssa ei tarvita, sillä tuotoksenhan voi julkaista myös salanimellä tai ei ollenkaan. Kuten onkija joka palauttaa saamansa kalan veteen, pienlehden tekijällekin pelkkä tekoprosessi voi joskus riittää. Yleensä zine-lehtien jakelu on sadasta viiteensataan kappaleeseen. Jotkut tekevät todella pieniä painoksia ja numeroivat ne käsin grafiikanlehtien tapaan.
Ammatikseen kirjoittavalle toimittajalle zinen tuottaminen voi olla vapauttavaa. Se antaa mahdollisuuden reflektoida nykyisen ammatillisen työskentelyn tilaa. Oman pienlehden toimittajana – ja mahdollisena julkaisijana – saa valita kiinnostuksen kohteensa vapaasti, eikä tarvitse surra aikataulua, merkkimääriä, päätoimittajan mielipidettä, sitä kenen varpaille astuu, lukijoiden peukutuksia, levikkiä, saati mainostajia.
Käsityöharrastuksen on todettu lisäävän hyvinvointia ja olevan hyväksi aivoille. Pienlehden valmistaminen on sekin eräänlaista käsityötä. Siinä flow-kokemus syntyy juurille paluusta ja itse tekemisen prosessista, siitä että saa kynän käteen ja sormet liimaan.
Porvoon sarjakuvafestiaali Å-fest, Porvoo 10.2.2018. Festivaalien yhteydessä on divareita, kustantamoita ja pienlehtitoimintaa esittelevä sarjakuvien myyntibasaari.
Pienlehtiä ja punkpostia, Postimuseo, Tampere, näyttely 4.11.2018 asti.
Oranssin pienlehtiarkisto, Sivuilta löytyy yli kahdeksansataa suomalaista pienlehteä 1960-1980-luvuilta.
