Pötyä pöytään

Antti Immonen

 

Kaaviokuva ruoka-aineksista. (Kuva: Pixabay.com/Creative Commons CC0.)


 
Ihmisten määrä maailmassa kasvaa kasvamistaan. Hiljattaisen arvion mukaan nyt väkiluku on vajaat 7,9 miljardia ja arvio vuodelle 2050 on peräti huimat 9,7 miljardia. Raamatullinen ohje lisääntymisestä ja maan täyttämisestä olisikin ehkä jo pikkuhiljaa hyvä ymmärtää lähinnä vertauskuvalliseksi heitoksi. Luvut ovat niin käsittämättömiä, etten katso tässä tarpeelliseksi esitystarkkuudeksi kuin yhden desimaalin. (Tarkempia lukuja löytyy esimerkiksi tämän kirjoituksen lopussa olevista linkeistä.)
Edellä mainittujen lukujen valossa tuntuu hämmentävältä, että Kiinakin juuri otti käyttöön kolmannen lapsen politiikan, vaikka äkkipäätä voisi luulla, että Kiinassa, jossa on kohta puolitoista miljardia ihmistä, on jo riittämiin ruokakuntaa. Mutta sielläkin väestö vanhenee ja tarvitsee nuoria, jotta huoltosuhde pysyy tasapainossa eikä tuottavuus laske. Väestönkasvu on noidankehä, jota ei pysäytetä hetkessä.
Ruoantuotannosta on toki jauhettu paljon muuallakin, mutta sitä on silti syytä pureskella vielä lisää. Kaikki maailman miljardit ihmiset näet tarvitsevat elääkseen jotakin murkinaa. Ja ruoan tuottaminen kuluttaa puolestaan ympäristöä; lihan tuottamisen ympäristövaikutukset kasvissyöntiin verrattuna ovat moninkertaiset. Vaikka jättäisimme kokonaan sikseen kysymykset eläintuotannon eettisyydestä, meidän on kysyttävä yhä uudelleen: millä siunaaman ihmeteolla tälle koko koplallemme, jonka maha kurnii jatkuvasti, aiomme jatkossa taikoa kestävästi syömistä niin, että maapallo ylipäätään pysyy kutakuinkin kasassa? Siihen kun eivät riitä pelkät heprealaistarujen viisi leipää ja kaksi kalaa. Ja yhtälöä mutkistaa vielä sekin, että kehittyneissä maissa on lemmikkien määrä huimassa kasvussa, ja myös kissat ja koirat tarvitsevat elääkseen vatsantäytettä.
 
Mitä paremmin ihmisillä menee, sitä rehvakkaampaa sapuskaakin he vaativat: kinkkua, pihviä, juustoa, kananmunia, ylipäätään eläinperäisiä tuotteita. Sitten 1960-luvun puolivälin maailman lihankulutus on lähes nelinkertaistunut. Muun muassa maatalouden hallitusten välinen ilmastonmuutospaneeli katsoo tämän suuntauksen jatkuvan, sillä kehittyvissä maissa keskiluokka alkaa vaurastuessaan haikailla länsimaisempaa ruokavaliota.
Maailmassa kasvatetaan vuosittain yli 70 miljardia tuotantoeläintä, suurin osa näistä niin sanotuilla tehotuotantotiloilla. Arviot määrästä vaihtelevat melkoisesti, koska tuotantoa ei ole välttämättä kehittymättömillä alueilla tilastoitu, mutta kokoluokka on päivänselvä ja samalla kuitenkin täysin tolkuton. Pelkästään broilereita teurastetaan vuosittain ruoaksi 50–70 miljardia kappaletta. Yksi vaarallinen broilerintuotannon lieveilmiö ovat myös mahdolliset uudet pandemiat, joita voi lähteä liikkeelle herkästi ahtaista tuotanto-oloista.
Eläintuotannon vaihtoehdoiksi on esitetty muun muassa veganismia tai kasvissyöntiä, laboratoriomenetelmin kasvatettua keinolihaa tai nykyistä paremmin järjestettyä eläintuotantoa. Kotitarvekalastus ja -metsästys, joita suomalaiset eränkävijät toisinaan ehdottavat tehotuotannon vaihtoehdoksi, näyttäytyvät globaalissa mittakaavassa lähinnä hyväosaisten harrastelulta.
Oma lukunsa ruokalautasella ovat kalat: maailman meret ovat jo nyt ylikalastettuja, ja sen vuoksi lukuisat kalat ja muut merieliöt ovat kuolemassa sukupuuttoon. Ajoverkoilla kalastaminen tekee merenpohjista vedenalaisia autiomaita. Kalankasvatuslaitokset puolestaan rehevöittävät vesiä ja levittävät ympäristöön kalojen kasvatuksessa käytettyjä antibiootteja. Itse en asettaisi ruoantuotantoruletissa panoksia kalataloudelle, sillä se ei todellakaan näytä potentiaaliselta voittajalta.
Maaeläinten ja lintujen metsästystä ei voi katsoa edes hypoteettiseksi vaihtoehdoksi eläintuotannolle, koska arkijärkikin sanoo, että jos kaikki maailman miljardit ihmiset alkaisivat metsästää eväänsä, koko maapallo tyhjenisi luonnonvaraisista elikoista tuossa tuokiossa.
 
Kaikeksi onneksi ylettömän eläinperäisten tuotteiden kulutuksen rinnalla maailmalla näyttää orastavan myös kiinnostus kasviperäiseen ruokaan. Uusia alan yrityksiä syntyy jatkuvasti, ja joistakin tulee jo jopa megaluokan pörssi-ilmiöitä (Beyond Meat, Tattooed Chef, Oatly). Lähiaikoina tiettävästi alan tunnetuista brändeistä listautuvat pörssiin ainakin Impossible Foods (joka tunnetaan muun muassa hampurilaispihveistään) ja Eat Just, Inc. (joka valmistaa esimerkiksi kananmunankorviketta mungpavuista). Jotkut yritykset kehittävät myös keinolihaa, mutta sen massatuotantoa ei taideta vielä aivan lähiaikoina saada käyntiin.
Nykyisellään ihmiskunta näyttää olevan kuin hindujen Juggernaut, pysähtymättä kulkeva tuhokone, jonka alle murskautuu kaikki mikä sen eteen osuu sen vyöryessä valtavien pyöriensä varassa eteenpäin, muiden elävien olentojen pääkallojen ja luiden rusahtelun saattelemana. Mutta ei ihmiskunnan tarvitse välttämättä tyytyä olemaan moinen monstrumi. Varsinkin täällä hyvinvointivaltiossa oman lautasen sisältö on kuitenkin loppujen lopuksi aika helppo määrätä ja siten vaikuttaa asioiden tilaan.
 
 
https://www.worldometers.info/world-population/
https://www.globalagriculture.org/report-topics/meat-and-animal-feed.html
https://ourworldindata.org/grapher/animals-slaughtered-for-meat?country=~OWID_WRL
http://www.fao.org/3/ca9229en/ca9229en.pdf
http://www.fao.org/statistics/en/

Lue myös:

Sanat ja teot

Sanat ja teot

”Koulutuspolitiikka on aina ollut enemmän sanoja kuin tekoja”, puuskahti eräs kokenut rehtori. Tutkijana sanoisin asian niin, että koulutuspoliittisia päätöksiä ohjaavat abstraktit periaatteet, mutta käytännön koulutyö on konkreettista arjen hallintaa, josta ylevät...

Monen sortin denialisteja

Monen sortin denialisteja

Ilmastonmuutosta ei ole. Rokotteet ovat turhia. Vladimir Putin on hieno mies. Tiedän suomalaisia, jotka allekirjoittavat kaikki nämä shokeeraavat väitteet. Yksi taitaa istua eduskunnassakin. Denialismi on aikamme sairaus. On kanssaihmisiä, jotka saavat suurta...

Sotatieteiden maisteri

Sotatieteiden maisteri

Venäjän brutaali hyökkäyssota Ukrainaan on nostanut näkyviin informaatiosodan eri muotoja ja myös natsi- ja kommunistihallintojen historiasta tutun totalitaristisen propagandakoneiston Venäjällä. Tiedettä ja tieteelliseksi tiedoksi naamioitua informaatiota käytetään...

Kuvapankit lavastavat tarinoita

Kuvapankit lavastavat tarinoita

Soittaako kelloa: miljöö josta ei saa otetta? Tekopirteä henkilö osoittamassa kynällä kattoa? Vanhempi mies jammailemassa jäykähkösti kuulokkeet korvilla? Tällöin olet todennäköisesti nähnyt kuvapankista poimitun kuvan. Ei päivää ilman kuvapankkikuvaa. Niitä on...