Juha Herkman. (Kuva: Vesa-Matti Väärä)
Olen jo vuosikausia toiminut päätyöni ohessa Ylioppilastutkintolautakunnassa sensorina, joka tarkastaa Äidinkielen ja kirjallisuuden oppiaineen ylioppilaskoesuorituksia. Tehtävä on haasteellinen mutta kiinnostava: satojen koesuoritusten lukeminen vuosittain eri kouluista ympäri Suomen rakentaa harvinaisen sosiologisen näyteikkunan suomalaisen nuorison ajatuksenjuoksuun.
Keväällä 2023 kirjoitustaidon kokeen teemana oli tulevaisuus. Tarkemmin kokelaita pyydettiin kirjoittamaan muun muassa tulevaisuuden ihmisestä tai maapallon tulevaisuudesta. Vaikka nuorisobarometreistä ja muista selvityksistä on jo pitkään käynyt ilmi, että ilmastonmuutos ja koronarajoitukset ovat tuottaneet nuorille ahdistusta, löi kirjoitustaidon kokeesta vyöryvä pessimismi kokeneen sensorinkin ällikällä.
Osa kirjoittajista pohti tulevaisuutta monista eri näkökulmista, mutta myös ylitsevuotava näköalattomuus ja nihilismi olivat kirjoitelmissa erittäin yleisiä. Ilmastonmuutos tekee maapallosta pian ihmiselle sopimattoman ja luontokato tuhoaa koko maailman. Korona-aika on karkottanut ystävät ja tuonut masennuksen. Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan laajenee ydinsodaksi, joka päättää ihmiskunnan. Vähintäänkin robotit vievät tulevat työpaikat.
Ylioppilaskirjoitukset ovat tietenkin erityinen opintotapahtuma, jonka perusteella ei voi tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Kokeen aineistot myös suuntaavat kirjoituksia tiettyihin näkökulmiin. Esimerkiksi Sitran selvityksen mukaan nuorten suhtautuminen tulevaisuuteen on paljon optimistisempi. Silti kokelaiden näköalattomuus vaikutti aidolta: Ei kannata opiskella, kun töitä ei ole tiedossa ja kohta maailma kuitenkin loppuu. Ainoa mitä voi tehdä, on yrittää unohtaa ja ottaa ilo irti viimeisistä hetkistä.
En halua vähätellä maailman tilaa ja nuorten huolia, mutta jotain on mennyt maailman onnellisimman kansanviestinnässä pieleen, jos kohortti suomalaisnuoria ei usko lainkaan tulevaisuuteen. Nuorten viestintäympäristö tuuppaa maailmalopun kuvastoja, joita ”vertaiskommentoijat” vahvistavat älämölöllään. Venäjän hyökättyä Ukrainaan oma teini-ikäinen tyttäreni piti omaehtoisesti paastoa TikTokista, kun viestintä alkoi ahdistaa liikaa.
Myös uutismedia voisi joskus katsoa peiliin. Negatiivisuus keskeisenä uutiskriteerinä levittää pessimismiä. Ilmastoviestintä pyrkii osaltaan havahduttamaan ihmiset toimimaan, mutta jos tuloksena on pelkkää voimattomuutta, toimintaa on turha odottaa. Sensoria ahdistaa nuorten ahdistus. Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja sodan päättämiseksi pitää tehdä kaikki mahdollinen, mutta myös viestintää voi kehittää. Vain tulevaisuuteen uskova kykenee vaikuttamaan siihen.
