Taikalyhty – unohdettu ihme viestinnän historiassa

Riitta Oittinen

Riitta Oittinen. (Kuva: Vesa-Matti Väärä)

 

Brysselin vapaamuurarien museossa oli alkuvuodesta kiehtova audiovisuaalinen tapahtuma. Siellä soitettiin valistusajan vapaamuurarimusiikkia. Vetonaula oli kuitenkin konsertin yhteydessä käytetty taikalyhty (lanterna magica). Sen valon kajossa yleisön eteen loihdittiin aikakauden kuvia, ajatusmaailmaa ja aatehistoriaa, mukaanlukien vapaamuurarien omaa kuvastoa. 

Tapahtumassa kaksi taidokasta koneenkäyttäjää liikutteli lyhdyn valokeilassa satoja lasisia kuvalevyjä yli tunnin ajan. Kyse ei ollut vain yksittäisten kuvien staattisesta projisoimisesta kankaalle. Suurien kuvalevyjen yhtäaikainen ja taidokas koordinointi aikaansai jännittäviä ja havainnollisia efektejä. Mennyt heräsi eloon hauraiden kuvalevyjen avulla. Välillä se tapahtui kömpelösti, yleensä nerokkailla efekteillä ja optisilla illluusioilla. Kankaalle heijastuivat laiva myrskyssä, tanssivat maalaiset, tuikkivat tähdet, katoavat esineet ja outo symboliikka kuten silmä, miekka kuu ja enkeli taivaalla. Voi vain kuvitella miltä aikalaisista on tuntunut tällaisessa näytöksessä. 

Varhaisen joukkoviestinnän taikaa tutkimassa 

Hiljattain päättynyt belgialainen taikalyhtyjä tutkiva projekti B-magic paneutui menneen maailman kuviin, maailmankuviin ja viestintäteknologiaan. Aikana ennen televisiota, piirtoheitintä ja internetiä taikalyhdyillä tehdyt esitykset olivat teknisiä ihmeitä. Niillä kuvitettiin luentoja ja tarinankerrontaa aina 1600-luvulta 1900-luvun puoleenväliin asti. Ne viihdyttivät, opettivat ja ihmetyttivät kansaa kouluissa, kodeissa, teattereissa ja markkinoilla. Projektin johtaja, professori Kurt Vanhoutte on luonnehtinut taikalyhtyä yhdeksi ensimmäisistä joukkotiedotusvälineistä.

Ensin lasilevyille maalatut kuvat, ja sittemmin niille painetut valokuvat popularisoivat tiedettä ja taidetta. Niiden avulla julistettiin myös poliittisia ja uskonnollisia viestejä, joista jälkimmäisiä levittivät esimerkiksi lyhtyjen kanssa matkasaarnanneet jesuiitat. Visuaaliset näytökset laajensivat katsojien maailman rajoja. Toreilla ja markkinoilla järjestetyt taikalyhtyesitykset olivat valtaosalle ihmisistä ainoita mahdollisuuksia nähdä esimerkiksi leijona, elefantti tai apina. Lasilevyille tehtiin hämmästyttävän yksityiskohtaisia kuvia esimerkiksi luonnonkatastrofeista ja maailman ihmeistä. Niistä kertovat tapahtumat täyttyivät ihmisistä jotka halusivat nähdä millainen maailma oli heidän kotikyliensä ja kaupunkiensa ulkopuolella. 

Vaikka esitykset kuvineen jakoivat tietoa ja propagandaa, ne ruokkivat myös yleisön mielikuvitusta ja antoivat tilaa ajatella ja kuvitella itse. Rentoutumista unohtamatta. Osaa materiaalin tuottajista nimittäin kiinnosti ennen kaikkea katsojien hauskuuttaminen ja hyvät efektit. Pyörivien silmien tai kuorsaavan miehen suuhun juoksevan hiiren aikaansaaminen vaati millintarkkaa käsityötä kuvalevyn maalaajalta ja hyvää koordinaatiokykyä levyjen kanssa operoivilta. Palkintona olivat yleisön naurunpurskahdukset ja ihastuksen kiljahdukset.

Siitä huolimatta että taikalyhdyt olivat käytössä vuosisatoja ne ovat jääneet katveeseen viestinnän historiassa. Näin kenties siksi että laitetta on usein pidetty elokuvaa vähemmän kehittyneenä, sen jonkinlaisena esi-isänä. Vähitellen lyhdyn ja niihin liittyvien kuvien kulttuurihistoriallinen arvo on ymmärretty useammassakin Eurooopan maassa. Museot, tutkimushankkeet ja keräilijät ovat yhdistäneet voimiaan kuvakokoelmien pelastamisessa ja digitaaliseen muotoon saattamisessa. Jo B-magic -hankkeen esitutkimuksen aikana belgialaisista museoista, kirjastoista ja yliopistoista löytyi noin 100 000 lasilevyä joiden aihepiiri kattaa maantiedettä, anatomiaa, astronomiaa ja mikroskoppisia tutkielmia. Erityisaihepiirejä on vaikka kuinka paljon. Esimerkiksi 1800-luvun lopulta lähtien Afrikassa käyneiden tutkimusmatkailijoiden, tutkijoiden ja lähetyssaarnaajien ottamia matkavalokuvia muokattiin taikalyhtyesityksiä varten. 

Historiantutkimukselle taikalyhdyn käyttötapojen tarkasteleminen voi avata uudenlaisia näkökulmia.  Mikäli ei ole mahdollisuutta päästä elävään taikalyhtyesitykseen, sen maailmaan voi kurkistaa nykyajan taikalyhdyn – eli internetin – välityksellä. Sieltä löytyviin taikalyhtykuviin voi soveltaa niin sanottua hidasta katsomista. Tämä voi rauhoittaa mieltä ja säästää aivokapasiteettia.

TUTUSTU:

LUCERNA – the Magic Lantern Web Resource

Lanterna Magica: A Pageant of Illusions, National Film and Sound Archive of Australia (video, 13 min)

 

Lue myös:

Kuuluuko fiktio tiedejournalismiin?

Kuuluuko fiktio tiedejournalismiin?

  Fiktiivisten ainesten käytöstä journalismissa on käyty kiivasta keskustelua tänä keväänä toimittaja Matti Kuuselan elämäkerran myötä. Osa keskustelijoista ei ole nähnyt sepitteen käytössä ongelmaa, kun taas osassa puheenvuoroja fiktio on haluttu rajata kokonaan...

Mitkä ovat mieheyden ääripäät?

Mitkä ovat mieheyden ääripäät?

Parisuhteessa vaikeimpia asioita on oppia rakastamaan puolisoaan juuri sellaisena kuin hän on, eikä sellaisena kuin haluaisi hänen olevan. Sama pätee journalismiin. On vaikea pitää journalismista, joka ravistelee omia arvoja ja asenteita. Rakastetuimmat toimittajat...

Mikroskooppisia iloja

Mikroskooppisia iloja

Tutkiskelin hiljattain intensiivisesti kuravettä, lounaspöydän jämiä, hyönteisiä ja kuorintavoidetta. Voi pojat, olipa mielenkiintoista. Osallistuminen Suomen biotaiteen seuran kokeelliseen mikroskooppityöpajaan MicroMatters todisti että asioiden katsominen uudesta...