Vuonna 2019 The Economist kysyi artikkelissaan, onko Kiinasta tulossa tieteen supervalta? Vuonna 2024 se vastasi kysymykseensä raportissaan kertomalla, että Kiinasta on tullut tieteen suurvalta kasvitutkimuksesta suprajohdefysikkaan.
Ruohonjuuritasolla Kiinan merkityksen kasvu näkyy ennen kaikkea siinä, että vuosi vuodelta yhä suurempi osa julkaisuista tulee Kiinasta. Vielä joitakin vuosia sitten tuli paljon pyyntöjä vertaisarvioida kiinalaisia käsikirjoituksia. Pikkuhiljaa pyyntöjen määrä on ainakin omalla kohdalla vähentynyt, vaikka samaan aikaan kiinalaisten julkaisujen määrä on kasvanut räjähdysmäisesti. Tämä tuskin voi kertoa muusta kuin siitä, että kiinalaisten käsikirjoitusten vertaisarvioinnista on tullut yhä riippumattomampaa länsimaalaisista vertaisarvioijista.
Samaan aikaan lehtien Impact Factorit (IF) ovat alkaneet elää ihan omaa elämäänsä. Mitä enemmän lehdessä on kiinalaisia artikkeleita, sitä korkeampi on IF. Lisäksi ainakin oman alan korkeimman IF:n lehdeksi on noussut kiinalaislehti. Ruohonjuuritason havaintona voi mainita myös sen, että vielä 10–20 vuotta sitten suomalaisetkin yliopistot houkuttivat kiinalaisia tohtorikoulutettavia ja tutkijoita. Enää kiinalaisia ei juuri käytävillä näy.
Niin tieteessä kuin tavaroiden tuotannossa ajateltiin pitkään, että Kiinan oma tuotanto on huonolaatuista bulkkia ”Made in China”. Nyt suuri osa kulutuselektroniikan innovaatiosta tulee Kiinasta ja myös kiinalaiset autot ovat valtaamassa markkinoita niin, että pitää alkaa perustaa suojatulleja. Omaan harrastukseen liittyen kiinalaisen tuotekehityksen voimasta kertoo hyvin se, että kiinalainen drone-valmistaja toi tyhjästä markkinoille sähkömaastopyörän, jonka ominaisuudet ovat ylivoimaisia verrattuna vakiintuneiden eurooppalaisten, japanilaisten ja yhdysvaltalaisten valmistajien tekniikkaan.
Ruohonjuuritasolla kiinalaisessa tieteestä puhuttaessa huomio keskittyy useimmiten mahdollisiin epäkohtiin eikä kokonaisuutta hahmoteta. Kiina kuitenkin investoi vuosi vuodelta enemmän tutkimukseen ja se ei voi olla muuttamatta pysyvästi voimasuhteita. Vaikka Kiinassa tutkimusrahoituksen pääpaino on ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta kriittisiin usein kaksoiskäyttömahdollisuuden omaaviin teknologioihin ja resurssien hyödyntämiseen liittyvässä soveltavassa tutkimuksessa, vankkaa perustutkimuksen kivijalkaa ollaan rakentamassa varsinkin luonnontieteissä.
Kiinan nousun tieteen suurvallaksi näkee selvimmin erilaisten rankkausten ja indeksien kautta. Käytetyimpiä näistä ovat Nature Index ja Shanghain lista. Rankkaukset eivät välttämättä kerro koko totuutta tieteen tasosta, mutta ei niitä voi ohittaakaan. Kun katsotaan Nature Indeksiä, joka kertoo siitä, kuinka paljon julkaistaan arvostetuimmissa luonnon- bio- ja lääketieteen julkaisusarjoissa, melkein kaikilla tieteenaloilla listoja hallitsee nykyään Kiina. Indeksin mukaan Harvard on edelleen maailman paras yliopisto, mutta sen lisäksi kymmenen parhaan joukkoon ei Kiinan ulkopuolelta enää mahdu kuin Massachusetts Institute of Technology (MIT), joka on sijalla 10. Huomionarvoista myös se, että tässä listauksessa melkein kaikki länsimaiset yliopistot ovat laskusuunnassa ja kiinalaiset noususuunnassa.
Shanghain lista ottaa huomioon enemmän tieteenaloja mukaan lukien ihmistieteet ja siinä korostuvat menneet saavutukset erityisesti saavutukset Nobel-palkintojen muodossa. Yhdysvaltalaiset yliopistot hallitsevat edelleen kokonaisrankingia, mutta kun asiaa tarkastellaan tieteenalakohtaisesti, kuva on muuttunut nopeasti. Luonnontieteissä matematiikassa ja fysiikassa kärjessä on vielä perinteiset yhdysvaltalaiset yliopistot, mutta jo kemiassa kiinalaisyliopistot vievät jo puolet top 20-sijoituksista. Insinööritieteisiin siirtyessä kiinalaisyliopistot hallitsevan melkein jokaista alaa. Biotieteissä perustutkimuksen laaja kärki on edelleen yhdysvaltalaisyliopistojen hallussa, mutta maataustieteissä, biotekniikassa ja eläinlääketieteessä kiinalaisyliopistot ovat vallanneet kärkisijat laajalla rintamalla. Ihmistieteissä mannerkiinalaisyliopistoja ei kärkisijoilla näy, mutta etenkin kasvatustieteissä huippusijoilla on hongkongilaisia yliopistoja.
Kiinalla on jo hallussaan valtaosa tulevaisuudessa tarvittavista luonnonvaroista ja yhä suurempi osa kriittisestä ja usein kaksoiskäyttömahdollisuuden omaavasta teknologiasta kehitetään Kiinassa. Samaan aikaan yhä suurempi osa uudesta tiedosta tuotetaan kiinalaisissa yliopistoissa. Kiinan huippuyliopistojen kansainväliset ohjelmat ovat alkaneet kiinnostaa yhä useampaa opiskelupaikkaa etsivää huippulahjakkuutta. Katseita kiinalaisyliopistoihin kääntää varmasti myös se, että monen silmissä perinteisiä huippuyliopistoja ryvettää niiden paisuva hallinto, korkeat lukukausimaksut, ei-vakinaisen opetushenkilökunnan huonot työehdot ja kampuksilla käynnissä olevat kulttuurisodat. Viime vuosina on ollut myös nähtävissä, että Kiinan tutkimusresurssit houkuttavat yhä useampaa länsimaista huippututkijaa. Osa professoreista jakaa aikansa länsimaisen ja kiinalaisen yliopiston välillä ja osa muuttaa sinne kokonaan. Yleistä on myös, että sinne muutetaan jatkamaan tutkimuksen tekemistä eläköitymisen jälkeen.
Enää ei siis olla riippuvaisia vain kiinalaisista materiaaleista ja teknologista, vaan myös yhä enemmän kiinalaisten hallussa olevasta tiedosta ja osaamisesta. Mitä se tarkoittaa tulevaisuuden kannalta?
Mikko Tikkanen (Kuva: Vesa-Matti Väärä)
LINKIT:
https://www.youtube.com/watch?app=desktop&v=WXpMiNpek64
https://www.shanghairanking.com/rankings/gras/2023/RS0219
https://www.nature.com/nature-index/news/nature-index-research-leaders-chinese-institutions-dominate
