Mari K. Niemi (Kuva: Anne Nyyssönen)
Hynes -konferenssikeskuksen käytävillä Bostonissa kävi pian ilmi, että vuotuiseen American Association for the Advancement of Science (AAAS) -tapahtumaan eri puolilta Yhdysvaltoja kokoontuneet tieteentekijät ovat nyt järkyttyneitä, surullisia ja vihaisiakin. Ilmassa oli myös epäuskoa: voiko presidentti tosiaan puuttua näin kovakätisesti tieteen vapauteen?
Olin kolmatta kertaa mukana tässä maailman suurimmassa monitieteisessä tiedetapahtumassa, ja tunnelma todella poikkesi aiemmasta. Koska monen osallistujan tunteet olivat pinnassa, vuorovaikutus osallistujien kesken oli yllättävän henkilökohtaista. Meitä Suomesta mukana olleita myös lämpimästi kiiteltiin siitä, että olimme paikan päällä. Hartaana toiveena oli, että kertoisimme Yhdysvaltojen tutkimuskentän ahdingosta myös muille.
Jos Yhdysvallat kutistaa tiedettään, meneekö Kiina ohi?
Helmikuun toisella viikolla järjestetty tilaisuus osui ajankohtaan, jona tiedekenttää ravistelevia uutisia tuli lähes päivittäin. Paikallaolijoita järkyttivät tieteellisten organisaatioiden johtajien vaihdokset kokemattomiin nimiin, rahoitusten jäädyttämiset ja kokonaisiin tutkimusorganisaatioihin kohdistuvat lakkautusuhat. Paljon puhutti myös tieteen moninaisuutta tukevien rakenteiden murskaaminen. Moni konferenssiosallistuja kertoi kokevansa tämän järjettömänä, onhan diversiteetti ollut tärkeä osa Yhdysvaltojen tutkimuksen menestystarinaa.
Presidentillä on Yhdysvalloissa valtaa tiederahoitukseen ja tutkimuksen painotuksiin, ja tämän vallan käyttö aiemminkin näkynyt esimerkiksi tiedeorganisaatioiden johtajanimityksissä ja rahoituksen suuntaamisessa. Donald Trumpin otteet ovat nyt kuitenkin poikkeuksellisen rajuja ja vaikutus tuntuu eri tasoilla tiedekenttää.
AAAS-konferenssit kokoavat erityisesti luonnontieteiden ja insinööritieteiden tutkijoita ja tiedeviestijöitä sekä sidosryhmien, kuten yritysten, edustajia. Näiden alojen tutkimuksella on tunnetusti myös vahvaa kaupallista potentiaalia. Tiedemaailman mullistuksen laajuutta kuvaakin, että myös näiden tieteenalojen tutkijat ovat aidosti huolissaan alojensa tulevaisuudesta.
”Tämä on niin ristiriitaista. Meidän halutaan kilpailevan tieteen johtopaikasta Kiinan kanssa, mutta nämä leikkaukset ovat täysin ristiriidassa näiden tavoitteiden kanssa”, eräs pitkän linjan tiedepolitiikan tekijä ihmetteli minulle. Kiinan nousu Yhdysvaltojen heiketessä nousi esiin huolenaiheena useissa keskusteluissa ja puheenvuoroissa. Maa, joka on esimerkiksi uusien teknologioiden kehittelyn kärkenä, pääsee luomaan alan sääntelyä ja standardeja. Tämän vallan näkeminen Kiinan hyppysissä oli monille vaikea ajatus.
Järkytyksestä toimintaan
Konferenssin avajaispuheissa puhujat keskittyivät sanoittamaan kollektiivista järkytystä. Päivien edetessä huoli ja pettymys vaihtuivat määrätietoisuudeksi. Vertaistuen lisäksi konferenssi tarjosikin tutkijoille tilaisuuden järjestäytymiseen.
Selväksi kävi, että vapaata tiedettä ja tutkimusta tultaisiin puolustamaan kaikilla rintamilla: niin hiljaisesti kulisseissa kuin näkyvästi julkisuudessa. Työhön kutsuttaisiin laajasti myös sidosryhmien edustajia esimerkiksi yrityksistä.
Tutkijat tunnistavat keskeiseksi kysymykseksi tieteen aseman pelastamisessa kansalaisten tiedesuhteen korjaamisen. Vaikka yhdysvaltalaisten luottamus tutkijoihin on Pew-tutkimuslaitoksen selvityksen mukaan hieman kohentunut korona-ajan pudotuksesta, se on silti edelleen alempana kuin vuonna 2020. Alle puolet (45 %) yhdysvaltalaisista arvioi tutkijoiden viestintätaidot hyviksi, ja liki puolet (47 %) kokee tutkijat ylemmyydentuntoisiksi. Republikaanien luottamus tutkijoihin on demokraatteja heikompaa.
Tieteen tulevaisuus on kansalaisten käsissä – kuinka voittaa heidät puolelleen?
Yhdysvaltojen tiedekentällä ollaan kipeän tietoisia tieteen ja kansalaisten suhteen rapautumisesta. Bostonissa kuultiinkin jopa itseruoskivan kriittisiä puheenvuoroja tutkijoiden kyvystä sanoittaa ihmisille työnsä merkitystä.
Yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen ansioistaan konferenssissa palkittu ympäristöterveyden nuori tutkija Barrak Alahmad Harvardin yliopistosta kannusti kollegoitaan tutustumaan yleisöönsä. ”Ensin pitää ymmärtää ihmisten tilanteita ja heidän huoliaan. Vasta sen jälkeen voi löytää heihin yhteyden ja uskottavasti perustella, mitä me tutkijat teemme – ja miksi”, hän kuvasi lähestymistapaansa palkitsemistilaisuudessa.
Toinen palkinnon saaja, kokenut tiedevaikuttaja ja Research!America -allianssin presidentti Mary Woolley kannusti kaikkia tutkijoita ryhtymään tieteen lähettiläiksi. Oman työn merkitys on nyt osattava perustella koska vain ja kenelle vain. ”Kun joku kysyy sinulta, mitä teet, voit hyvin vastata, että ’olen tutkija ja teen töitä sinulle’”, hän napautti.
Vaikka ajat ovat poikkeukselliset, tieteen rahoituksesta ja vapaudesta on taisteltu ennenkin. Wolley opasti, ettei rahoitusväännöissä päättäjien kanssa pidä kainostella. ”Meidän pitää kertoa, että nyt ei ole aika leikata, vaan tuplata tutkimusrahoitus. Ihmiset haluavat ongelmiin ratkaisuja”.
AAAS-kongressi on maailman suurimpia tieteenedistämistapahtumia. (Kuva: AAAS.org)
