Valtio tieteessä, tiede valtiossa

Juha Herkman

 
Työskentelen Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa. Valtiosta ei tosin enää paljon geopolitiikan ulkopuolella puhuta. Uusliberalismin eetoksessa valtiosta on tullut ruma sana. Se viittaa sääntelyyn, kontrolliin, byrokratiaan, jäykkyyteen ja tasapäistämiseen.
EVA:n ja muiden tekemissä arvokyselyissä suomalaiset kannattavat kuitenkin jatkuvasti vahvaa hyvinvointivaltiota. Tämän takia poliitikot vetoavat hyvinvointipuheella äänestäjiin. Kenties säännöllisimmin hyvinvointiterminologiaa ovat viime vuosina käyttäneet Jyrki Katainen ja Alexander Stubb, jotka eivät tosin puhu hyvinvointivaltiosta vaan -yhteiskunnasta. Heidän mukaansa hyvinvointiyhteiskunta pelastetaan veroja laskemalla, valtion menoja leikkaamalla ja parantamalla liike-elämän toimintaedellytyksiä.
Valtio- ja yhteiskuntatieteissä on vuosikausia tehty tutkimusta, jota voisi käyttää päätöksenteon apuna. Tulokset vain ovat usein ”vääriä”. Jos tutkimus todentaa sosiaalista eriarvoistumiskehitystä ja sen kielteisiä vaikutuksia, asian ei anneta vaikuttaa päätöksentekoon. Sen sijaan valtio on alkanut säädellä tutkimusrahoitusta strategisesti saadakseen sellaista tutkimusta, jota se haluaa. Samalla koulutuksesta ja tutkimuksesta ollaan leikkaamassa 600 miljoonaa euroa, jotta suomalainen hyvinvointiyhteiskunta pelastuu.
Juha Sipilän hallitus yritti yhteiskuntasopimusta. Mukana ei kuitenkaan ollut yhteiskunnan eri toimijoita laajalti, vaan neuvotteluja käytiin työmarkkinajärjestöjen kanssa sovittelijan välityksellä. Erityisesti työntekijäjärjestöjen liikkuma-ala oli hallituksen uhkavaatimusten takia neuvotteluissa kapea. Sopimus olisi ollut pikemminkin valtiojohtoinen tupo kuin yhteiskuntasopimus.
Uusi porvarihallitus on sosialistisempi kuin useimmat sen edeltäjät. Se ajaa valtion vahvaa väliintuloa. Valtio pyrkii ohjailemaan nyt sellaisiakin yhteiskunnan alueita, jotka ovat pitkään saaneet toimia melko omalakisesti, kuten tutkimusta, tiedettä ja työmarkkinoita. Suomalainen media on omaksunut valtaapitävien puheenparren yhteiskunnasta varsin kritiikittömästi. Valtiotieteelle olisi tilausta.

Lue myös:

Sanat ja teot

Sanat ja teot

”Koulutuspolitiikka on aina ollut enemmän sanoja kuin tekoja”, puuskahti eräs kokenut rehtori. Tutkijana sanoisin asian niin, että koulutuspoliittisia päätöksiä ohjaavat abstraktit periaatteet, mutta käytännön koulutyö on konkreettista arjen hallintaa, josta ylevät...

Monen sortin denialisteja

Monen sortin denialisteja

Ilmastonmuutosta ei ole. Rokotteet ovat turhia. Vladimir Putin on hieno mies. Tiedän suomalaisia, jotka allekirjoittavat kaikki nämä shokeeraavat väitteet. Yksi taitaa istua eduskunnassakin. Denialismi on aikamme sairaus. On kanssaihmisiä, jotka saavat suurta...

Sotatieteiden maisteri

Sotatieteiden maisteri

Venäjän brutaali hyökkäyssota Ukrainaan on nostanut näkyviin informaatiosodan eri muotoja ja myös natsi- ja kommunistihallintojen historiasta tutun totalitaristisen propagandakoneiston Venäjällä. Tiedettä ja tieteelliseksi tiedoksi naamioitua informaatiota käytetään...

Kuvapankit lavastavat tarinoita

Kuvapankit lavastavat tarinoita

Soittaako kelloa: miljöö josta ei saa otetta? Tekopirteä henkilö osoittamassa kynällä kattoa? Vanhempi mies jammailemassa jäykähkösti kuulokkeet korvilla? Tällöin olet todennäköisesti nähnyt kuvapankista poimitun kuvan. Ei päivää ilman kuvapankkikuvaa. Niitä on...