Viihteellistä asiaa

Antti Immonen

Pähkäillessäni turhaan, mitä kirjoittaisin tänään tähän blogiin, jäin roikkumaan Facebookiin. Hetken kuluttua huomasin lukevani kiinnostuneena uutisvirrastani viihteellisen tiedesivun juttua, jonka mukaan miljoonia vuosia sitten kadonneeksi luultu eliölaji elääkin edelleen.
Manailin itsekseni, että tällaista tämä on nykyään usein tiedetoimittajallakin: silpputiedon selailua.
Mutta onko se mikään ihme? Informaatiota tulvii joka suunnalta koko ajan yhä enemmän, ja työkiireet painavat päälle. Perehdy siinä nyt sitten syvällisesti herra ties mihin rakettitieteeseen. Ja onko silpputiedossa oikeastaan mitään vikaakaan? Eikö tärkeintä ole, että ihmiset ylipäänsä seuraavat maailman menoa?
Monet Facebookin tiedesivut ovat vetävästi kirjoitettuja, hienosti kuvitettuja ja vaikuttavat vieläpä päteviltä. Toki jonkun muun mielestä ne saattavat olla myös hutiloiden rustattuja, epäluotettavia ja niistä muodostuva maailmankuva sirpaleinen. Riippuu kai siitä, mitä niiltä odottaa. Minulle riittää, kunhan nämä uutiset ovat tosipohjaisia. Niiden totuus- ja painoarvo on toissijainen juttu, koska suhtaudun niihin viihteenä. Joka tapauksessa saan niistä laajemmin kiinnostavaa tietoa kuin jaksaisin muualta haeskella.
Jutut on kirjoitettu viihteellisesti, joten oman maailmankuvan laajentaminen sujuu ilman itkua ja hammastenkiristystä. Ainoa vaivannäkö on oikeastaan tilata sivujen päivitykset omaan uutisvirtaan, eli klikata kerran sitä tykkää-painiketta. Suurin ongelma on itse asiassa siinä, ettei kaikkia tiedesivuja jaksa seurata. Niitä kun riittää: Wired Science, ScienceAlert, ScienceDump, NASA’s Earth Observatory, ja niin edelleen. Mieluiten seuraan ehkä I Fucking Love Science -sivun uutisia – ei siksi, että ne olisivat jotenkin ”tieteellisempiä” kuin muut, ovatpahan vain monesti hauskempia.
Monet Facebookin tiedesivuista ylläpitävät myös omia www-sivuja, mutta niiden kaikkien seuraaminen vaatisi jo turhan paljon energiaa ja vaivannäköä. Facebookin uutisvirtaa on helpompi selailla. Yleensä katse kiinnittyy somessa parhaiten kuviin, joten myös tiedeuutisissa on oleellista ytimekäs kuva.
Facebookin tiedesivut ovat tavallaan kuin tieteen iltapäivälehtiä: repäisevien kuvien saatteeksi laaditut jutut ovat kepeitä, hyväntuulisia ja helppolukuisia. Erona vain se, että ne ovat yleensä vähän fiksumpia. Ja bikinibeibet tietysti puuttuvat.
 

Lue myös:

Hauskuuden kuolema

Hauskuuden kuolema

Jääkiekon MM-kisat päättyivät juuri Prahassa. Pelaajat kertoivat nauttineensa hikoilusta ja kaikkensa antamisesta kentällä eivätkä suinkaan Prahan oluttarjonnasta. Vasta putoamiseen ja pettymykseen päättynyt puolivälierä kirvoitti kommentteja oluttölkkien avaamisesta....

Kuuluuko fiktio tiedejournalismiin?

Kuuluuko fiktio tiedejournalismiin?

  Fiktiivisten ainesten käytöstä journalismissa on käyty kiivasta keskustelua tänä keväänä toimittaja Matti Kuuselan elämäkerran myötä. Osa keskustelijoista ei ole nähnyt sepitteen käytössä ongelmaa, kun taas osassa puheenvuoroja fiktio on haluttu rajata kokonaan...

Mitkä ovat mieheyden ääripäät?

Mitkä ovat mieheyden ääripäät?

Parisuhteessa vaikeimpia asioita on oppia rakastamaan puolisoaan juuri sellaisena kuin hän on, eikä sellaisena kuin haluaisi hänen olevan. Sama pätee journalismiin. On vaikea pitää journalismista, joka ravistelee omia arvoja ja asenteita. Rakastetuimmat toimittajat...