Viihteellistä asiaa

Antti Immonen

Pähkäillessäni turhaan, mitä kirjoittaisin tänään tähän blogiin, jäin roikkumaan Facebookiin. Hetken kuluttua huomasin lukevani kiinnostuneena uutisvirrastani viihteellisen tiedesivun juttua, jonka mukaan miljoonia vuosia sitten kadonneeksi luultu eliölaji elääkin edelleen.
Manailin itsekseni, että tällaista tämä on nykyään usein tiedetoimittajallakin: silpputiedon selailua.
Mutta onko se mikään ihme? Informaatiota tulvii joka suunnalta koko ajan yhä enemmän, ja työkiireet painavat päälle. Perehdy siinä nyt sitten syvällisesti herra ties mihin rakettitieteeseen. Ja onko silpputiedossa oikeastaan mitään vikaakaan? Eikö tärkeintä ole, että ihmiset ylipäänsä seuraavat maailman menoa?
Monet Facebookin tiedesivut ovat vetävästi kirjoitettuja, hienosti kuvitettuja ja vaikuttavat vieläpä päteviltä. Toki jonkun muun mielestä ne saattavat olla myös hutiloiden rustattuja, epäluotettavia ja niistä muodostuva maailmankuva sirpaleinen. Riippuu kai siitä, mitä niiltä odottaa. Minulle riittää, kunhan nämä uutiset ovat tosipohjaisia. Niiden totuus- ja painoarvo on toissijainen juttu, koska suhtaudun niihin viihteenä. Joka tapauksessa saan niistä laajemmin kiinnostavaa tietoa kuin jaksaisin muualta haeskella.
Jutut on kirjoitettu viihteellisesti, joten oman maailmankuvan laajentaminen sujuu ilman itkua ja hammastenkiristystä. Ainoa vaivannäkö on oikeastaan tilata sivujen päivitykset omaan uutisvirtaan, eli klikata kerran sitä tykkää-painiketta. Suurin ongelma on itse asiassa siinä, ettei kaikkia tiedesivuja jaksa seurata. Niitä kun riittää: Wired Science, ScienceAlert, ScienceDump, NASA’s Earth Observatory, ja niin edelleen. Mieluiten seuraan ehkä I Fucking Love Science -sivun uutisia – ei siksi, että ne olisivat jotenkin ”tieteellisempiä” kuin muut, ovatpahan vain monesti hauskempia.
Monet Facebookin tiedesivuista ylläpitävät myös omia www-sivuja, mutta niiden kaikkien seuraaminen vaatisi jo turhan paljon energiaa ja vaivannäköä. Facebookin uutisvirtaa on helpompi selailla. Yleensä katse kiinnittyy somessa parhaiten kuviin, joten myös tiedeuutisissa on oleellista ytimekäs kuva.
Facebookin tiedesivut ovat tavallaan kuin tieteen iltapäivälehtiä: repäisevien kuvien saatteeksi laaditut jutut ovat kepeitä, hyväntuulisia ja helppolukuisia. Erona vain se, että ne ovat yleensä vähän fiksumpia. Ja bikinibeibet tietysti puuttuvat.
 

Lue myös:

Mitä saat, kun lähdet sote-alalta?

Mitä saat, kun lähdet sote-alalta?

Sote-alan kriisi jatkuu. Mediassa näkyy yhä enemmän ammattilaisten, asiakkaiden ja kansalaisten huolestuneita puheenvuoroja. Kriisi tulee yhä julkisemmaksi ja muuttuu sote-organisaatioiden sisäisestä ilmiöstä koko kansan puheenaiheeksi. Myös media tekee töitä...

Ei edes sporarahoja

Ei edes sporarahoja

Jörn Donner oli kirjailijana määrän mestari. Hän oli kulttuurin moniottelija, elokuvaohjaaja, tuottaja, diplomaatti ja poliitikko, joka halusi tulla tunnetuksi nimenomaan kirjailijana. Hänen poikansa Otto Gabrielsson kirjoitti kirjassaan Rikkaruoho, että isä tähdensi...

Algoritmi, tekoäly, älyvalo

Algoritmi, tekoäly, älyvalo

  Kun opiskelin noin 30 vuotta sitten hiukan tietojenkäsittelyoppia, suunnittelimme algoritmeja. Algoritmi oli toimintamalli, jolla jokin tehtävä oli mahdollista suorittaa. Algoritmit koodattiin ohjelmointikielellä tietokonetta varten, jotta ”typerä” laite osasi...

Itiöprintti: analyysikeino ja salakieli

Itiöprintti: analyysikeino ja salakieli

  Syksyn saa, sienikorit täyttyvät. Netti pursuaa kuvia sienistä, resepteistä ja tunnistamisongelmista. Ruokavirasto toteaa ettei sienten vertaaminen sienikirjan kuviin yksin riitä. Sieni saattaa olla eri ikäisenä hyvin eri näköinen. Itiöprintit - tai itiöjäljet...