Mitkä mielikuvat tai faktat vaikuttavat asenteisiimme tiettyjä eläinlajeja kohtaan? (Kuva: Riku Cajander / Tiedetoimittaja-lehden arkisto)
Kesä ja kärpäset. Hyttyset. Punkit. Ampiaiset. Mäkäräiset. Lokit. Valkoposkihanhet. Voikukat. Lupiinit. Eläviä olentoja, kasveja ja eliöitä, joiden kanssa jaamme Suomen lyhyen kesän.
Paitsi lyhyt ja vähäluminen, kesämme on täynnä usein tunteita herättäviä kohtaamisia muunlajisten kanssa. Kun yhtäällä syynäämme iltaisin ihoamme mahdollisten punkkien varalta tai tuskailemme torieväitämme varastelevia lokkeja, toisaalla ihastelemme kesäkukkien väriloistoa, ruokimme mökkirannassa sorsanpoikasia ja rakennamme hyönteishotelleja pölyttäjille. Sympatiamme saa heräämään usein jokin erityinen laji, kuten muutama vuosi sitten Suomen merialueilla seikkaillut huono-onninen mursu.
Kohtaamisiamme muunlajisten kanssa ohjaa usein ihmisnäkökulma, joka alistaa muunlajiset toimintamme objekteiksi. Arvioimme toisen lajin edustajien toimia ja olemassaoloa usein hyödyn, omistajuuden ja erilaisten käyttömahdollisuuksien näkökulmista. Hyödyntämisen näkökulma on kuitenkin vähitellen muuttumassa, osin kasvavien ympäristöongelmien ja ilmastokriisin johdosta, jotka pakottavat ajattelemaan ympäristöämme monilajisena kokonaisuutena. Samalla myös ymmärryksemme muunlajisista tai monilajisuudesta voi laajentua.
Uudessa-Seelannissa myönnettiin jokunen vuosi sitten Whanganui-joelle oikeushenkilön asema. Alkuperäisheimon aktiivisen toiminnan seurauksena joki sai laillisen identiteetin ja sille nimitettiin edustajat niin maan hallinnon kuin alkuperäisheimon parista. Joen laillistettu asema tarkoittaa sitä, että jos joku vahingoittaa tai kohtelee sitä kaltoin, laki ei enää tee eroa joen ja heimon vahingoittamisen välillä, koska ne nähdään yhdenvertaisina. Myös Intiassa pyhille joille on myönnetty oikeushenkilön asema, minkä on toivottu edistävän tehokkaampia toimia saastuneiden jokien puhdistamiseksi.
Maankäytön suunnittelussa suunnittelun inklusiivisuudesta on puhuttu pitkään. Inklusiivisella suunnittelulla tarkoitetaan pyrkimystä suunnittelutapaan, joka huomioi mahdollisimman moninaisten ihmisten ja ihmisryhmien tarpeet suunnitteluprosesseissa. Suunnittelun inklusiivisuus tulisi kuitenkin aiempaa vahvemmin ulottaa myös ympäristömme moni- ja muunlajiseen asukasjoukkoon, joka ei pysty puhumalla tuomaan ääntään esiin.
Tutkimuksen parissa kiinnostusta herättää nyt tekoälyn ja immersiivisten teknologioiden hyödyntäminen muunlajisten huomioimisessa maankäytön ja kaavoituksen suunnittelukäytännöissä. Vastikään tutustuin Sydneyn yliopiston tutkimushankkeeseen, jossa tutkitaan kuinka tekoälyä hyödyntävät immersiiviset teknologiat voivat vahvistaa yhteisöjen osallistumista ympäristö- ja ilmastokriiseihin siten, että osallistumisessa huomioidaan entistä paremmin monilajiset näkökulmat. Hankkeessa on kehitteillä esimerkiksi koalakarhuja edustava visuaalinen hahmo, joka voisi osallistua suunnitteluprosesseihin omalla äänellään.
Suomessa ympäristö- ja luonnonsuojelujärjestöillä on pitkä perinne erityisesti vaarantuneiden ja uhanalaisten lajien puolestapuhujina. SEY Suomen eläinsuojelu julkaisi pari vuotta sitten eläinlähtöisen journalismin oppaan, jonka tarkoituksena on tuoda eläinten näkökulmaa viestinnässä aiempaa paremmin esille ja välttää eläimiä esineellistävää keskustelutapaa. Tampereella puolestaan kerättiin asukkailta tietoja kaupunkipuista sekä kaupunkilaisten lempipuista ja toiveita mihin puita kaivattaisiin lisää. Vaikka kyselyn taustalla vaikutti kaupungin mukaan tarve kartoittaa puita osana kaupungin infraomaisuutta, olisi tällainen tieto erityisen hyödyllistä osana monilajisuutta huomioivaa maankäytön suunnittelua.
Uudet kiinnostavat kokeilut saavat yhteiskuntatieteilijän pohtimaan, onko muunlajisten huomiointi suunnittelukäytännöissä lopulta kuitenkin aina ihmisvetoisesti johdettua? Entä miten valitsemme ne lajit, jotka saisivat näissä prosesseissa äänen? Saattaa kuitenkin olla, että jos suunnitteluprosesseihin tuodaan mukaan tekoälyä ja uutta teknologiaa hyödyntäen visuaalinen toista lajia edustava hahmo, se voi auttaa konkretisoimaan meille ihmisille suunnitelmien mahdollisia vaikutuksia muunlajisille kaupunkien ja kuntien asukkaille.
Pauliina Lehtonen (kuva: Jonne Renvall)
