Yhteiskunnan aikalisä

Janne Seppänen

Kirjoitan tätä lauantaina 14.3.2020 rauhallisissa tunnelmissa vanhaa jatsia kuunnellen. Hieman harmittaa se, ettei meillä ole kotona vessapaperia. Se on myös loppu kummastakin lähikaupasta, mitä en muista koskaan ennen tapahtuneen. Pitäisikö käyttää talouspaperia? Kuinka pieniksi arkeiksi se pitää repiä etteivät viemärit tukkiudu? Miksi en aikoinaan asennuttanut käsisuihkua?
Mediaa en ole tänään jaksanut seurata. Vaikka olen alan ammattilainen ja epidemia vasta aluillaan, viruskiintiöni alkaa olla täynnä. Koska ihminen on ristiriitainen olento, huomaan kuitenkin kirjoittavani juuri siitä asiasta, johon olen työlääntynyt. Ehkäpä kavahdan virusta enemmän kuin luulenkaan ja muunnan pelkoni sanoiksi?
Läheisessä leipäkaupassa ei ole asiakkaita, mutta hyllyt notkuvat. Nyt saisi kolme viineriä kahden hinnalla. Monelle kotikatuni yrittäjälle tilanne on vakava. He tietävät, että pahimmassa tapauksessa parin kuukauden liikevaihto posahtaa lähes nollaan samalla kun lainat painavat päälle. Mietin myös niitä hoitajia ja lääkäreitä, jotka joutuvat taistelemaan virusta vastaan etulinjassa tietäen ottavansa riskin sairastua vaikka suojautuisivat kuinka hyvin tahansa. Jos tilanne menee pahaksi, he saavat kannettavakseen valtavan psyykkisen kuorman.
Todennäköisesti valmiuslakeja aletaan soveltaa pian. Koulut ja rajat suljetaan. Ihmisten liikkuvuutta rajoitetaan. Näin nopeasti moderni länsimainen yhteiskunta voidaan asettaa poikkeustilaan. Jossain vaiheessa poikkeustila muuntuu taantumaksi ja selviksi taloudellisiksi numeroiksi.  Silloin vaaditaan paljon solidaarisuutta, jotta epidemian kustannukset jaetaan oikeudenmukaisesti kaikkien kesken.
Oudosti katujen hiljaisuus myös rauhoittaa mieltä. Ikään kuin koko yhteiskunta olisi ottanut aikalisän keskellä helvetinmoista kulutusta, pöhinää ja kasvun tavoittelua. Ehkäpä aikalisän kuluessa on mahdollista asettaa entistä painavammin kysymys siitä, millaista tulevaisuutta olemme lapsillemme rakentamassa. Mikäli ilmastokriisi etenee kuten näyttää etenevän, vessapaperin hamstraus on vain esimakua tulevasta.
 
Janne Seppäsen esittelysivulle (klikkaa nimeä):

Janne Seppänen


 
 
 
 

Lue myös:

Journalismin keikahduspisteellä

Journalismin keikahduspisteellä

  Kun keikahduspiste saavutetaan, se on menoa. Keikahduspisteet ovat käänteentekeviä ja peruuttamattomia muutoksia. Ne ovat kriittisiä kynnyksiä, joiden jälkeen korjausliikkeet eivät enää onnistu ja muutos jatkuu omalla painollaan. Ilmaston ja ekosysteemien...

Aseostot Israelista kysyvät: Millaisia me olemme?

Aseostot Israelista kysyvät: Millaisia me olemme?

Suomen ja Israelin asekauppojen ja puolustusyhteistyön moraalisen ristiriidan voi tiivistää seuraavasti:   Ostamme aseita kansainvälistä humanitaarista oikeutta räikeästi rikkovalta valtiolta puolustaaksemme yhteiskuntaamme, jonka sanomme kunnioittavan samaa...

Miten tuottaa ruokaa kuumuuden ja kuivuuden runtelemassa maailmassa

Miten tuottaa ruokaa kuumuuden ja kuivuuden runtelemassa maailmassa

Keski- ja Etelä-Eurooppa paahtuvat ennennäkemättömissä helteissä jo varhain keväällä. Samaan aikaan Hormuzinsalmi – kriittinen väylä, jonka kautta kulkee noin 30 prosenttia maailman ruoantuotantoa pystyssä pitävistä typpilannoitteista – on ollut suljettuna. Se, miten...