Yhteiskuntatiede ja ilmastonmuutos

Juha Herkman


 
Ilmastonmuutos on eittämättä ihmiskunnan suurin haaste. Muutokseen liittyvän julkisen keskustelun asiantuntijuutta ovat hallinneet ilmastotutkijat, jotka ovat todentaneet ilmiön, osoittaneet ihmisen toiminnan merkityksen ja ennustaneet ilmastonmuutoksen vaikutuksia. Muita keskeisiä lähteitä ovat olleet poliitikot ja muut poliittiset toimijat, kuten kansalaisjärjestöjen edustajat, jotka ovat 2010-luvulla saaneet keskustelussa tilaa aiempaa enemmän. Viime aikoina näkyvyyttä ovat saaneet myös ”ilmastovöyhötystä” vastustavat populistit.
Keskustelun asianomistajuuden jakautuminen ei yllätä. Toisaalta ääneen pääsevät ne, jotka tutkivat itse ilmiötä, ja ne, joiden käsissä ovat pitkälti ilmastonmuutoksen aiheuttamien ongelmien ratkaisut. Journalistisen objektiivisuusperiaatteen mukaisesti myös vastaäänille annetaan tilaa, ja vastakkainasetteluista saadaan yleisöjä kiinnostavia ja myyviä draamoja. Tavan mukaan yhteiskuntatieteilijät eivät tässäkään asiassa ole mitään ensiviulun soittajia. Heidän osanaan on ollut lähinnä yllä mainittujen yhteiskunnallisten prosessien jäsentäminen ja avaaminen.
Julkisuudessa on kuitenkin pohdittu yllättävän vähän sitä, kuinka radikaaleja seurauksia ilmastonmuutoksella – tai oikeastaan sen välttämättömällä torjunnalla – on yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Lähinnä on keskitytty muutoksen taloudelliseen puoleen kansallisella tasolla. Taloustieteilijät laskevat, mitä fossiilisten energiamuotojen korvaaminen hiilineutraalilla energialla maksaa, ja kuinka vaikkapa Suomen elinkeinorakenteen tulee muuttua, jotta valtion talous ei muutoksen seurauksena romahda. Insinööritieteissä ympäristöteknologia on kasvava kiinnostuksen kohde.
Jos valtiot tarttuvat viimein toimeen ja alkavat luopua fossiilisista energialähteistä puoliksikaan sillä aikataululla kuin tällä hetkellä luvataan, yhteiskunnalliset muutokset tulevat olemaan lähivuosikymmeninä valtavia. Maailman geopoliittinen järjestys on viimeiset sata vuotta perustunut suurelta osin öljyyn. Öljyn takia on lakkoiltu, osoitettu mieltä, sodittu, piirretty valtionrajoja. Venäjän, Arabimaiden ja monien Amerikan valtioiden taloudet ovat suurelta osin öljyriippuvaisia.
Tällä hetkellä maailman meristä etsitään öljyesiintymiä enemmän kuin koskaan, ja korjausliikkeet voivat olla paljon hitaampia kuin ilmastonmuutoksen takia pitäisi. Silti on todennäköistä, että yhteiskuntatieteilijöiden rooli ilmastonmuutokseen liittyvässä julkisessa keskustelussa kasvaa merkittävästi tulevina vuosina, kun öljynjälkeistä maailmanjärjestystä aletaan piirtää uudelleen geopolitiikan kartalla.

Lue myös:

Sanat ja teot

Sanat ja teot

”Koulutuspolitiikka on aina ollut enemmän sanoja kuin tekoja”, puuskahti eräs kokenut rehtori. Tutkijana sanoisin asian niin, että koulutuspoliittisia päätöksiä ohjaavat abstraktit periaatteet, mutta käytännön koulutyö on konkreettista arjen hallintaa, josta ylevät...

Monen sortin denialisteja

Monen sortin denialisteja

Ilmastonmuutosta ei ole. Rokotteet ovat turhia. Vladimir Putin on hieno mies. Tiedän suomalaisia, jotka allekirjoittavat kaikki nämä shokeeraavat väitteet. Yksi taitaa istua eduskunnassakin. Denialismi on aikamme sairaus. On kanssaihmisiä, jotka saavat suurta...

Sotatieteiden maisteri

Sotatieteiden maisteri

Venäjän brutaali hyökkäyssota Ukrainaan on nostanut näkyviin informaatiosodan eri muotoja ja myös natsi- ja kommunistihallintojen historiasta tutun totalitaristisen propagandakoneiston Venäjällä. Tiedettä ja tieteelliseksi tiedoksi naamioitua informaatiota käytetään...