Yksityisten ikkuna-asetelmien lumo

Riitta Oittinen

Kuva: Riitta OIttinen

Kuva: Riitta OIttinen

”Ikkuna-asetelmat ovat fantastisia”, totesi Belgiassa asuva liettualainen ystäväni ja jatkoi: ”Meillä oli ikkunassa kirpputorilta löytynyt jättiläishummeri, mutta jouduimme poistamaan sen koska eräs autoilija ajoi miltei ojaan sitä tuijottaessaan”.

Minulle, Brysselissä yli kymmenen vuotta asuneelle maahanmuuttajalle, kaupunki tarjoaa jatkuvasti sekä uusia elämyksiä, epätoivon hetkiä että tutkimusvirikkeitä. Yksi Keski-Euroopassa kukoistavista kiehtovista ilmiöistä on kellari- ja katutason asukkaiden tapa hyödyntää ikkunapintoja ja -lautoja sekä ilmoitustauluina että puolijulkisina näyttelytiloina. Brysselissä tähän vaikuttanee sekin, että monia kivijalkakauppoja on muunnettu asunnoiksi: alun perin tuote-esittelyyn suunnitellut erkkerit ja tasopinnat innostavat hyödyntämään niitä jotenkin.

Ikkuna-asetelmien taustana roikkuvat suljetut verhot tuovat mieleen teatterinäyttämön, joskin tällä kertaa rooleissa ovat perintökalleudet, kirpputorilöydöt ja huonekasvit. Vakio-ohjelmistoon kuuluvat kukka-asetelmien ja matkamuistojen dialogit, mutta ikkunalaudalla voivat kohdata myös Bertta-tädin rokokooliemikulho ja legotalo. Djembe-rummun takana saattaa lymyillä puutarhatonttu tai krusifiksi. Itseäni ihastutti pitkään kävelyreitilläni oleva ikkuna, jossa oli kopio impressionistisesta maalauksesta. Sen alla oli muovihedelmäasetelma. Eräänä päivänä jäljellä olivat vain prameat kultakehykset. Taidevarkaus – vai esteettinen mielenmuutos?

Toinen tapa hyödyntää ikkunatilaa on kiinnittää niihin viestejä ja julisteita. Jotkut kertovat yksilöllisistä tarpeista, kuten toiveesta löytää kissa, siivooja, vuokralainen tai lastenvahti – tai kenties yrityksestä häätää väärinparkkeeraaja tai koiranpissattaja. Lisäksi lähikortteleissani on vastustettu ikkunajulisteilla muun muassa kännykkämastojen säteilyä, lentokonereittejä ja kirsikkapuiden kaatamista. Osa julisteista puolestaan tukee paikallispoliitikkoja, uskonnollisia näkemyksiä tai kansalaisaktivismia.

Jos kaupunki suunnittelee uusia liikennejärjestelyjä, ikkunoihin nousee usein korttelikomitean yhteistuumin teettämä juliste: ”Ei liikennesuunnitelmalle.” Toisinaan, mutta harvemmin, liikenteen rajoittamista kannatetaan: “Kyllä suunnitelmalle.” Joku irvileuka oli myös kerran kiinnittänyt ikkunaansa epätoivon parahdukselta kuulostavan version: “Kyllä suunnitelmallisuudelle.”

Uteliaan ohikulkijan tehtäväksi jää kehitellä tarinoita näistä absurdeiltakin näyttävistä installaatioista ja viesteistä. Ne houkuttelevat arvailemaan tekijän elämäntilannetta, -historiaa ja alitajuntaa.
Katugallerioissa kuraattoreina ovat asukkaat itse, ilman joukkorahoitusta tai muuta taloudellista tukea. Kaikkiaan ikkuna-asetelmissa kohtaavat korkea ja matala, moderni ja perinne, sattuma ja suunnitelma, omaperäisyys ja kliseet. Hienommin ilmiötä voi luonnehtia kaupunkitilan haltuunotoksi, vaikkei moni ikkunakoristelija miellä olevansa kaupunkiaktivisti – saati edes tunne termiä.

Lue myös:

Sanoma hajotti tiedetoimituksensa

Sanoma hajotti tiedetoimituksensa

  Vuosikymmenen mittainen kokeilu tuli päätökseen, kun Sanoma ilmoitti jakavansa Helsingin Sanomien tiedetoimituksen kahteen osaan. Minä ja kolme muuta Tiede- ja Tiede Luonto -lehtien tuottajaa sekä niiden päätoimittaja ja graafikko siirryimme maaliskuun alussa...

Vähän solidaarisuutta, kiitos!

Vähän solidaarisuutta, kiitos!

Miksi ihmeessä Yleisradion irtisanomiset eivät ole herättäneet näkyvää huolta yliopistopiireissä? Missä viipyvät tutkijoiden solidaarisuuden osoitukset journalisteille? Tätä olen viime aikoina ihmetellyt. Samassa veneessähän tässä ollaan puolustamassa faktapohjaista...

Tuolileikki jähmettää yliopistojen elämää

Tuolileikki jähmettää yliopistojen elämää

Kuuntelin Sitran Tekoja tulevaisuuteen: Ratkaisuja talouden kestävään kasvuun-webinaarin maaliskuun alussa. Tilausuudessa pohdittiin eri kantilta sitä ongelmaa, että Suomen bruttokansantuote ei ole kasvanut kohta 20 vuoteen ja työn tuottavuus on huonontunut koko ajan....

Sodankäynnin oheisvahinkoja

Sodankäynnin oheisvahinkoja

  Katselen olohuoneen ikkunasta ulos. Koko viikon on pitänyt enemmän tai vähemmän poutaa. Tuntuu siltä kuin leudot tuulet olisivat sulattaneet talven kangistaman ruumiini, sielusta puhumattakaan. Tänään on kuitenkin taas hieman koleaa, ja ulkona leijailee...