Tiedetoimittaja, yhteiskuntatieteilijä, tietokirjojen ja podcastien tekijä Aino-Mari Tuuri halusi jo lapsesta saakka toimittajaksi. Häntä viehätti ajatus kirjoittamisesta, raportoinnista ja yhteydestä – tiedonvälityksestä. Tieteeseen ja tietoon pohjaava toimittaminen sopii hänen maailmankuvaansa hyvin. Tuuri kokee, että tiedetoimittamisen rakenne on sisäinen tapa hahmottaa maailmaa. Hänelle on luontevaa käyttää tutkimusta ja tukeutua siihen sekä tuoda journalistisin keinoin mukaan esimerkkejä, uusia sanoituksia, samastuttavaa ja ihmisiä.

Teksti: Minna Malja

Kuva: Otto Virtanen

 

— Halusin toimittajaksi jo lapsena, kun tajusin, että joku tosiaan tekee kotiin tulevat lehdet. Kirjoitin tokaluokkalaisena paikallislehden yleisönosastolle ihan vaan siksi, että niin saattoi tehdä, vastaa Aino-Mari Tuuri, kun häneltä kysyy, miten hänestä tuli toimittaja.

— Opiskelin lukiossa kurssikaupalla media- ja kirjallista ilmaisua. Kaikki sellainen vain yksinkertaisesti veti puoleensa. Siksi olikin aika selvää, että viestintäala kiinnosti minua.

— Päädyin opiskelemaan Helsingin yliopistoon valtiotieteelliseen muun muassa sosiologiaa. Yhteiskuntatieteet ovat olleet minulle kaikessa laajuudessaan varmasti oikea paikka.

Tiedetoimittajaksi Sanoman toimittajakoulusta

Aino-Mari Tuuri on aina hakeutunut kiinnostavan kirjoittamisen pariin. Hän oli ollut jo jonkin aikaa Ilta-Sanomissa kesätoimittajana, kun Sanoman toimittajakoulu päätettiin avata uudelleen.

– Aloitin oikeastaan heti yliopistosta valmistumisen jälkeen toimittajakoulun 13. kurssilla. Siellä oma toimittajaportfolioni ja keinoni kasvoivat entisestään. Sittemmin olen erilaisissa töissä perehtynyt syvemmin muun muassa liikkuvan kuvaan ja audioon.

Tieteeseen nojaaminen on vahvistunut tietokirjojen ja podcastien tekemisessä, sillä niiden on yksinkertaisesti pohjauduttava tieteeseen ja siihen, mitä on tutkittu ja havaittu. Tuuri päätyykin aina tutkimuksen pariin:

– On tunnettava aihe tosi hyvin, jotta voi itse ajatella asiaa eteenpäin.

Mikä tiedeviestinnässä on sinulle tärkeintä?

– Tiedeviestinnän tehtävä on vaikea ja tärkeä: kertoa kaikesta sitä tutkimuksesta, mitä maailmassa tehdään – ja osin selittääkin sitä. Tämänhetkisessä tietoympäristössä se on suoranaista vastaliikettä. Tärkeintä on kuitenkin, että viestintä lopulta vaikuttaa johonkin, eikä jää vain asiakaslehtien täytteeksi.

– Haluaisin laajentaa tieteen ja tiedetoimittamisen mielikuvia mikroskoopeista ja valkoisista labratakeista myös ihmis- ja yhteiskuntatieteisiin.

Freelancereiden mahdollisuudet nähdä toisin – paremmilla palkkioilla

Aino-Mari Tuuri haluaa korostaa vapaan toimittamisen hienoutta, sillä freelancereilla on ainutlaatuinen mahdollisuus erilaiseen katseeseen, perehtymiseen ja uutisvoittoihin.

– Journalistinen luottamus vaatii näinä someaikoina henkilökohtaisia suhteita, ihmisiä instituutioiden sijaan. Toki juttupalkkiot pitää saada kuopasta järkevälle tasolle – ovathan ne silkkaa liiketoimintaa.

Mitä Suomen tiedetoimittajain liitto on merkinnyt sinulle?

– Olen tuore jäsen, mutta pääsin jo mukaan kiinnostaviin vierailukohteisiin Tukholman ja Uppsalan reissulle.

Karaokea ja positiivisia muutoksia

– Tuorein tietokirjani alkaa kohtauksella, jossa täytän 40 ja laulan karaokea. Siitä alkaa muutosten vuosikymmen. Toivon liitollekin paljon karaokea ja positiivisia muutoksia. Luulen, että uudella vuosikymmenellä meillä on mahdollisuus tulla entistä enemmän omaksi itseksemme, Aino-Mari Tuuri kannustaa.