Mielenfilosofi Pii Telakivi toivoo filosofien valtaavan omaa kenttäänsä takaisin fyysikoilta ja tähtitieteilijöiltä.
Tehdään pieni testi: mainitse nimeltä joku suomalainen filosofi.
Jos mieleesi nousi Esa Saarinen, et varmastikaan ole ainoa. Saarisen jälkeen ja jäljissä on syntynyt monta filosofia, mutta kukaan heistä ei ole noussut vastaavaan tunnettuuteen. Ehkä tästä syystä filosofia – kaikkien tieteiden äiti – tuntuu jääneen mediassa hiukan muiden tieteenalojen varjoon. Tästä ei ole tutkimustietoa, mutta mielenfilosofi Pii Telakivi tunnistaa ajatuksen.
– On ehdottomasti ongelmallista, että luonnontieteilijät vastaavat nykyään moniin kysymyksiin, jotka ovat filosofien tai muiden tieteenalojen tonttia. Filosofialla olisi tässä selvästi petrattavaa, Telakivi sanoo viitaten muun muassa kosmologi Kari Enqvistiin ja tähtitieteilijä Esko Valtaojaan, joiden laaja-alaisia mietteitä on luettu suurten medioiden kolumnipalstoilta.
Telakivi pitää kuitenkin hyvänä asiana, ettei Suomessa ole yhtä yleisfilosofia, vaan toimittajat kääntyvät eläinfilosofian tai psykiatrian filosofian kysymyksissään juuri näiden alojen asiantuntijoiden puoleen.
– Toimittajallahan on vastuu siitä, keneltä hän haastattelua pyytää.
Pitkä kollektiivinen muisti
Yhteiskunnallinen vuorovaikutus kuuluu yliopiston tehtäviin. Mikseivät filosofit siis tuo itseään enemmän esiin ja hanki näkyvyyttä esimerkiksi ryhtymällä proaktiivisiksi median suuntaan?
Akateemisen maailman tahti on kiristynyt kaikilla aloilla eikä monikaan tutkija ehkä koe vetoa julkisuuden valokeilaan, mutta Telakivi muistuttaa, että filosofiaa painaa myös erityinen lasti: konsulttifilosofian taakka. Pekka Himasen ympärillä kymmenisen vuotta sitten myllertänyt kohu on vielä hyvässä muistissa.
Filosofit ovat kuitenkin aktiivista porukkaa etenkin omissa yhteisöissään. Yhteiskunnallista keskustelua käydään muun muassa etiikka.fi-foorumilla ja filosofisessa aikakauslehdessä Niin & Näin.
– Twitteristäkin löytyy aktiivisia filosofeja, mutta vaikeat, monimutkaiset tutkimustulokset eivät kovin hyvin sovellu tviiteiksi. Niistä on usein parempi kirjoittaa vaikkapa kirja, artikkeli tai kolumni.
Miksi kokemus tuntuu?
Pii Telakivi tutkii Helsingin yliopistossa ihmismieleen kuuluvia ilmiöitä, kuten ajattelua, tietoisuutta, tunteita, mielialoja, muistia ja minuutta.
– Mielenfilosofia on laaja filosofian alue, jonka kysymyksiä tarkastellaan hieman eri tavoilla eri filosofisissa perinteissä. Yksi tärkeä ero liittyy siihen, otetaanko tutkimuksessa huomioon empiiristen tieteiden tulokset vai tarkastellaanko tutkimuskohdetta pelkästään ”perinteisen filosofian” kuten käsitteellisen analyysin ja ajatuskokeiden keinoin.
Telakivi kannattaa ensiksi mainittua tutkimusotetta, jonka tutkimuskysymykset ovat filosofisia, mutta aineistoon ja menetelmiin kuuluu myös empiirinen puoli. Tällaisessa filosofiassa tutkitaan esimerkiksi sitä, miten ihmisen identiteetti muodostuu tai miten mielen sairaudet tulisi ymmärtää tai miten sosiaaliset suhteet vaikuttavat mielen syntyyn.
Mielenfilosofien työnkuvaan kuuluu seurata myös muun muassa aivotutkimusta, kognitiotiedettä, tekoälytutkimusta, psykologiaa ja psykiatriaa. Mielenfilosofi voi esimerkiksi tutkia psykiatrisia häiriöitä kysymällä potilailta heidän kokemuksistaan.
– Näin päästään käsiksi potilaan omaan näkökulmaan ja sitä kautta psykopatologian fenomenologiseen puoleen. Empiirisessä tutkimuksessa mielenfilosofi ei siis päättele potilaan puolesta.
Telakivi kiinnostui alasta klassisen mielenfilosofian ongelman, tietoisuuden mysteerin äärellä: miksi kokemuksemme tuntuvat jonkinlaisilta eivätkä ei-minkäänlaisilta?
– Kysymys ’What is it like to be a bat’ kuvaa hyvin tätä. Emme pääse käsiksi lepakon kokemusmaailmaan, koska kaikki kokemus on aina kokemusta itselle.
Filosofit kritisoivat filosofeja
Helsingin Sanomien helmikuisessa esseessä Ihmiselämän syvällisten kysymysten pohtiminen on valunut filosofeilta self help -kirjoihin ja luonnontieteisiin filosofi Thomas Wallgren väittää mielenfilosofian uskovan siihen, että ”aivot kertovat meille mitä mielessä tapahtuu” ja ”redusoivan sielun aivotoiminnaksi”. Hänen mukaansa ihmiskunnan moraalinen perusta jää näin piiloon ja siihen liittyvät kysymykset siirtyvät fyysikoiden ja aivotutkijoiden vastattaviksi.
Telakivi kummeksuu Wallgrenin kommenttia. Ensinnäkään sielun käsite ei ole pitkään aikaan kuulunut mielenfilosofiaan.
– Aineettoman sielun käsite on perua kartesiolaisesta mieli-ruumis-kahtiajaosta, josta on menty jo valtavasti eteenpäin. Nykyisessä mielenfilosofiassa mieli käsitetään luonnollisena asiana, joka noudattaa luonnonlakeja. Sielu yliluonnollisena käsitteenä kuuluu teologiaan.
Väite redusoinnista on Telakiven mukaan myöskin osittain väärä. Toisin kuin 1900-luvulla, jolloin monet filosofit väittivät mielen olevan yhtä kuin aivot, nykyajan mielenfilosofiaan mahtuu paljon teorioita, jotka eivät kutista mieltä pelkäksi aivotoiminnaksi.
– Nykyään pidetään aika rajoittuneena näkemyksenä, että selittämällä aivotoiminnan tulisi samalla selittäneeksi koko mielen toiminnan. Selitykseen kuuluu mukaan myös esimerkiksi ihmisten sosiaalinen käyttäytyminen ja vuorovaikutus ympäristön kanssa. Esimerkiksi fenomenologit ovat jo pitkään korostaneet, että mieli on olemuksellisesti ruumiillinen.
Telakivi ymmärtää kollegan nokittelun, sillä filosofian olemukseen kuuluu eri mieltä oleminen.
– Ehkä kommentin tavoitteena on saada aikaan keskustelua moraalifilosofiasta. Ei kuitenkaan tarvitse uskoa aineettomaan sieluun voidakseen puhua moraalisista kysymyksistä. Kysymykset eivät katoa mihinkään, vaikka ihmismieli olisikin pohjimmiltaan materiaalinen.
Irti argumenteilla miekkailusta
Filosofiseen keskustelukulttuuriin liittyy perinteisesti aggressiivinen argumenteilla miekkailu, Telakivi kuvaa.
– Olen sitä vastaan. Eri mieltä pitää ja saa olla, mutta se pitää tehdä toista kunnioittavasti ja rakentavasti. Nuoret opiskelijat ovat tarttuneet tähän ja asenteet ovat selvästi muuttumassa. Me Too -liike toi meille filosofeille osaltaan yhden kimmokkeen ruveta puhumaan kankeista rakenteellisista hierarkkisista systeemeistä, jotka olemme ottaneet annettuina.
Yliopistomaailman sisällä filosofialle kuuluu Telakiven mukaan pääsääntöisesti hyvää. Humanistisiin tieteisiin kohdistuvat rahoitusleikkaukset huolestuttavat, mutta iloa tuottaa muun muassa aktiivinen yhteistyö eri yliopistoista tulevien filosofien kesken.
– Filosofialla on vahva pohja. Esimerkiksi Helsingin yliopistossa sitä tehdään teoreettisen, käytännöllisen ja ruotsinkielisen filosofian laitoksilla sekä jonkin verran muissa oppiaineissa kuten semiotiikassa, uskonnon filosofiassa ja estetiikassa.
Filosofian osa-alueisiin kuuluvat muun muassa metafysiikka (oppi olevaisesta), epistemologia (mitä on tieto), mielenfilosofia, kielifilosofia, filosofian historia, logiikka sekä tieteenfilosofia, joka tutkii erityistieteiden kuten taloustieteen tai biologian filosofiaa. Lisäksi filosofit tutkivat moraalisia, yhteiskunnallisia, kulttuurisia ja oikeusfilosofisia kysymyksiä esimerkiksi metaetiikan, soveltavan etiikan ja poliittisen filosofian keinoin, Telakivi listaa.
– Miten tämä kaikki tekeminen näkyy tällä hetkellä yhteiskuntaan päin, on hyvä kysymys.
Kaikki kansalaiset tuskin tuntevat filosofian eri lajeja, mutta tällä hetkellä moni kansalainen saattaa – tietoisesti tai tiedostamattaan – kaivata filosofeja johdattamaan keskustelua esimerkiksi koronapandemiaan tai tekoälyyn liittyvästä moraalista ja etiikasta. Oululainen Veikko Hulkko, 89, saattaakin yleisönosastokirjoituksessaan (HS 11.2.21) kiteyttää monen mietteet ehdottaessaan filosofien ulostuloa ja pohdintoja siitä, mitä ihmisyyteen kuuluu: ”Suomi tarvitsee teitä juuri nyt. Liian monella ihmisellä on henkinen hätä, huoli ja auttavan tuen tarve.”
Filosofian yleinen arvostus on Suomessa laskenut arviolta parinkymmenen viime vuoden aikana. Pii Telakivi toivoo, että aika olisi kypsä filosofian esiinmarssille ja uudelle nousulle, mutta samalla hiukan epäilee.
– Filosofia toimii vastalääkkeenä populismiin ja siihen liittyviin ilmiöihin, kuten tiedevastaisuuteen, valeuutisiin ja rokotevastaisuuteen. Filosofia ei kuitenkaan tarjoa helppoja ja vaivattomia vastauksia, joten se tuskin koskaan saavuttaa samanlaista suosiota kuin self-help.
Pii Telakivi
FT, tutkijatohtori Helsingin yliopistossa.
Työskentelee parhaillaan tekoälyn filosofian parissa RADAR (Robophilosophy, AI ethics and Datafication Research) -tutkimusryhmässä.
Väitöskirja vuonna 2020 apuvälineistä osana ihmismieltä. ”Pystyin osoittamaan, että emme pysty laajentamaan pelkästään kognitiota, vaan tietoinen kokemus laajenee mukana. Yleisemmin väitöskirjani puolustaa mielenfilosofian kantaa, että mieli ei ole vain aivoissa vaan sen selittämiseen tarvitaan myös muu ruumis, sosiaaliset suhteet sekä ympäristö ja vuorovaikutus ympäristön apuvälineiden, kuten älypuhelimen kanssa.”
Kiinnostui filosofiasta jo lapsena. ”Sofian maailma -kirja oli ensimmäinen kontaktini filosofisiin kysymyksiin. Se sanoitti tuolloin monia hiljaisia pohdintojani.”