Suomen tiedetoimittajain liiton julkaisu

Arkeologi Ilari Aalto hahmottaa nykyisyydessä menneisyyden

Arkeologi Ilari Aalto ei epäröi vetää ylleen dominikaaniveljen asua tai heittäytyä keskiaikaan maisteri Andreaksen hahmossa. Vuoden 2020 Tiedeviestintäpalkinnon saaja popularisoi arkeologiaa blogeissaan ja elävöittää keskiaikaa Turun keskiaikaisilla markkinoilla – tiedeviestintää sekin. Polte arkeologiaan syntyi lapsena.

Aboa Vetus & Ars Novan alla on Aallolle ehkä viimeistä kiveä myöten tuttu kellaritila. Löydöt kertovat, että tiloissa on voinut olla sauna. – Sinne on tultu juomaan olutta ja syömään pähkinöitä, mitä tehtiin saunassa.


– Olisi hienoa voida sanoa tietävänsä enemmän. Tuntuu, että mitä enemmän perehtyy tiettyyn aiheeseen, sitä vähemmän tietää. Tämän päivän keskustelukulttuurissa esitetään paljon väitteitä, jotka eivät perustu ainakaan tieteelliseen tutkimukseen. Mutuilu häiritsee minua ja toimii inspiraation lähteenä bloggaamiselle, arkeologi, tohtorikoulutettava Ilari Aalto kertoo.
Aalto on läsnä hetkessä. Hänen kiinnostuksensa on silti rakennetussa menneisyydessä, arkeologiassa ja egyptologiassa ja vahvuutensa keskiajassa. Arkeologina hänen näkökulmansa on rakennusarkeologia, mutta toisaalta sosiaaliarkeologia, ihmisyhteisöjen ja ajatusmallien tutkiminen.
– Minua kiinnostaa aika paljon menneisyyden ihmisyyden identiteetti, miten sitä on ilmaistu. Identiteettiä voidaan tavoittaa jollakin tasolla ihmisten fyysisten jälkien kautta.

Kaikki on isän
syytä tai ansiota

– Olen kotoisin Hämeenlinnasta, mikä on osittain vaikuttanut mielenkiinnon kohteisiin, Aalto kertoo.
Kotiseudun maisemat merkitsevät hänelle kuppikiviä, rautakautisia linnavuoria ja keskiaikainen linna ja kirkkoja. Blogeissaan hän on halunnut välittää omaa kipinäänsä. Hän innostaa ihmisiä näkemään uusin silmin, että Suomessa on todella mielenkiintoisia kohteita, täällä on asunut ihmisiä ennenkin.
– On isäni syy, että olen tällä alalla, Aalto virnistää.
Isällä oli tapana lukea pojalleen iltasatuja, mutta tämä vaati jo aivan pienenä niiden sijaan tositarinoita. Isä luki sitten Tutankhamonin haudan etsimisestä ja löytämisestä.
– Ehkä vähän kuivakka kirja, mutta siinä oli hienoja värikuvia. Se sytytti intohimon, että tällaista voi tehdä työkseen. Nelivuotiaana päätin, että minusta tulee arkeologi.
Aboa Vetus & Ars Nova avattiin Turussa vuonna 1995.
– Olen käynyt täällä silloin 5-vuotiaana pikkupoikana, Aalto kertoo. Vuodesta 2012 hän on itse ollut tutkijana kaivamassa esiin kadonneita kaupunkikerroksia Aboa Vetuksessa.

Oma innostus
saa kirjoittamaan

Tiedetoimittajain liiton vuoden 2020 Tiedeviestintäpalkinnon perusteissa kiiitetään niin Aallon työtä tutkijana kuin arkeologian elävöittämistä blogeissa sekä tietokirjoissa. Aallolla onkin sitkeä kirjoittamisen vietti, blogeja on useita. Mullan alta -blogi avaa hänen omaa työtään arkeologina.
– Yksi tärkeä aiheiden lähde blogiteksteissä on se, mitä juuri tekee. Kirjoittamaan innostaa se, että itse innostuu.
Mustamaa-blogi käsittelee egyptologiaa. Siinä Aalto kommentoi uusia tutkimuksia – kun ennättää. Keskiaikablogiin Maisterin mietteet hän on koonnut tietokantaa keskiajan lääketieteestä ja oppineesta kulttuurista, niitä kirjoja, mitä on tutkimustiedon mukaan keskiajan Suomessa luettu. Tieteellisistä artikkeleista syntyy blogiversioiksi napakoita yleistajuisia tekstejä.

Silmälaseja voi pitää yhtenä keskiajan Euroopan suurimmista keksinnöistä, vanhimmat tiedot silmälaseista ovat Italiasta 1200-luvun lopusta. Likinäköä korjaavia linssejä ei vielä osattu hioa, joten silmälasit olivat yksinomaan tarkkuustyöskentelyn ja lukemisen apuväline, nenälle ripustetut suurennuslasit.


– Niitä tieteellisiä lukee vain kourallinen ihmisiä.
– Blogin kirjoittamisen alkuaikoina mietin, kenelle kirjoitan, mikä tämän merkitys on, lukeeko tätä joku. Tiedeviestintäpalkinto on osoittanut, että lukee. Tunnustus ilahduttaa todella paljon. Mullan alta blogi täytti juuri 10 vuotta, eikä ole aikeita lopettaa sitä lähitulevaisuudessa. Tavoite on, että se jatkuu vielä vuonna 2029.

Vastaisku
huuhaalle

Aalto näkee, että arkeologian suhteen mutkat vedetään usein liian suoriksi. Vastaan tulee jopa ”salaliittoteoria” siitä, että Suomessa on ollut suuri ja mahtava kuningaskunta. Museoviraston, ruotsalaisten tai jopa Vatikaanin katsotaan olevan salaliitossa tarkoituksena salata tämä suomalaisten ”todellinen” menneisyys.
– Facebookissa on ryhmä Suomen salattu historia, jossa huuhaalinja on aika korkea. Kiusaan sillä aina välillä itseäni.
Aalto tietää, miten syvällä ovat tämän legendan juuret. Ne menevät 1500-1600-lukujen ruotsalaisiin akateemikoihin, jotka rakentelivat ruotsalaisille mahtavaa menneisyyttä vedenpaisumuksen jälkeen syntyneenä suurena kuningaskuntana. Esimerkiksi Daniel Juslenius päätteli väitöskirjassaan vuonna 1700, että Turun täytyy olla Nooan pojanpoika Magogin perustama.
Salaliittoteorioissa vedotaan oppikirjojen kuvaan Suomesta takapajuisena maana ennen ruotsalaisten tuloa. Juuri tämän katsotaan kertovan salailusta. Oppikirjoja on Aallonkin mukaan syytä kritisoida, niissä on todella vähän Suomen esihistoriaa.
– Suomessa on asunut ihmisiä 11 000 vuotta ja ollut aika monenlaista erilaista kulttuuria, vaikkei suurta kuningaskuntaa.
Haastava asia oppikirjoissa on myös, se miten naisten ja miesten roolit esitetään Suomen esihistoriassa. Aalto näkee siinä vääristymiä ja trendejä, mitä toistetaan.
– Sukupuoliasia on tosi räikeä. Ylipäätään historian oppikirjoja on kritisoitu siitä, että naisnäkökulma puuttuu. Naiset on siivottu myös esihistoriasta. Naisten puuttuminen on todella 1900-lukuinen näkökulma, sen ajan ideoitten heijastamista kauas menneisyyteen. Monestakaan yhteisöstä ei voida sanoa, mikä on miesten ja mikä naisten rooli. Roolit eivät ole olleet niin selkeitä, kuin mitä helposti ajatellaan.

Jotain on mennyt
oikeaan suuntaan

Aalto kertoo, että viime vuosina arkeologin ammatin arvo on noussut.
– Jotain on tapahtunut arkeologien näkökulmasta oikeaan suuntaan. Se näkyy kaupunkikaivauksissa, kun 2000-luvun alussa ohikulkijat huutelivat, että ”menkää oikeisiin töihin, mitä tuhlaatte veronmaksajien rahoja” on nyt uteliaita ja kiinnostuneita ihmisiä.

Aalto eläytyy keskiaikaan niin blogeissaan kuin keskiaikatapahtumissa.


Turussa toriparkkikaivauksilla ihmiset ovat purkaneet pahaa oloaan toriparkista arkeologeille, joilla on Aallon mukaan terapeuttinen rooli. He kuuntelevat – muutakaan eivät voi, mutta arkeologia yhdistää omituisia asioita toisiinsa. Kenttäarkeologia on myös asiakaspalvelua.
– Täytyy olla valmis keskustelemaan ihmisten kanssa, mutta myös kysymään yhdessä kysymyksiä.
– Tässä ei koskaan valmistu ja se on parasta arkeologiassa. Aina löytää uutta sekä konkreettisesti maan alta ja jo kaivetuista ja ymmärrys syvenee.

Tärkeä nyanssien
ymmärtämisen taito

Aallolle suurin taistelu tuulimyllyjä vastaan on se, miten keskiajasta levitetään poskettomia ja perättömiä mielikuvia.
– On aikakausirasismia, että on yksi kausi, jota mustamaalataan surutta. Keskiaika on aivan kriittisen tärkeä aikakausi sille, millainen nykyinen Eurooppa on. Yksi keskiajan yleinen myytti on, että olisi uskottu, että maa on lätty, mikä on keksitty tarina.
On tärkeä luoda orastavaa tietoisuutta siitä, että menneisyys on todella monimutkaista ja nyanssien ymmärtäminen on tärkeää.
– Mielestäni erään läntisen suurvallan presidentti on painava esimerkki siitä, miksi historiatietämys on tärkeää. Totaalinen perspektiivin puute on se, mitä vastaan haluan taistella.

Ilari Aalto – faktaa

  • filosofian maisteri
  • tohtorikoulutettava Turun yliopiston arkeologian laitoksella: väitöstutkimus Suomen kivikirkkojen rakentajista
  • arkeologi ja keskiajan tutkija Aboa Vetus & Ars Nova -museossa

Blogit:
mullanalta.blogspot.fi, arkeologin työn popularisointia
mustamaa.wordpress.com, egyptologiaa eli uutta ja vanhaa faraoiden maasta
maisterin mietteet.com, keskiaikaa Maisteri Andreaksen hahmossa
kuumaakahvia.blogspot.com, arkeologin varhaisempaa blogihistoriaa
Kirjat:
Matkaopas keskiajan Suomeen, Atena 2015, Ilari Aalto ja Elina Helkala, teokselle tiedonjulkistamisen valtionpalkinto 2016
Matka muinaiseen Suomeen – 11 000 vuotta ihmisen jälkiä, Atena 2017, Ilari Aalto ja Elina Helkala
Jatulintarhoja ja hiidenkiukaita – nuoren arkeologin käsikirja, Atena 2019, Ilari Aalto ja Elina Helkala.

Julkaistu

27 tammi, 2020

Suomen Tiedetoimittajain liitto

JULKAISIJA

Suomen tiedetoimittajain liitto ry.
Finlands vetenskapsredaktörers förbund rf.

Tiedetoimittaja-lehti on Kulttuuri- ja mielipidelehtien Kultti ry:n jäsen

TOIMITUS

Päätoimittaja Ulla Järvi

ISSN

ISSN 2242-4237 (Verkkolehti)