Suomen tiedetoimittajain liiton julkaisu

Avaruus ja jalkapallo kiehtovat Vuoden tiedetoimittajaa

Virpi Ekholm

Kun Vesa Vanhalakka oli 10-vuotias, hän valvoi aamuyöllä ja katsoi suorana lähetyksenä, miten astronautti Neil Armstrong astui ensimmäisenä ihmisenä kuun pinnalle. Tämä teki pieneen poikaan suuren vaikutuksen.

”Toimittajalla on todella iso vastuu siinä, että emme herätä turhia toiveita. Erityisesti lääketieteessä tulee muistaa, että molekyyli ei vielä tarkoita hoitoa eikä yhteys aina syytä ja seurausta”, Vesa Vanhalakka korostaa. Kuva: Virpi Ekholm

”Toimittajalla on todella iso vastuu siinä, että emme herätä turhia toiveita. Erityisesti lääketieteessä tulee muistaa, että molekyyli ei vielä tarkoita hoitoa eikä yhteys aina syytä ja seurausta”, Vesa Vanhalakka korostaa.
Kuva: Virpi Ekholm


Avaruus ja siihen liittyvä tutkimus ovat kiehtoneet Vesa Vanhalakkaa aina. Tiedetoimittajaksi hän kuitenkin päätyi sattumalta.
”Minusta ei pitänyt tulla edes toimittajaa, vaan englannin kielen tulkki ja kääntäjä. Erehdyin kuitenkin menemään kesätöihin urheilutoimittajaksi, ja tässä sitä nyt ollaan”, hän naurahtaa.
Vanhalakka on työskennellyt Aamulehdessä vuodesta 1988, ensin ulkomaantoimittajana ja vuodesta 2002 tiedetoimittajana. Hänen lempiaiheitaan ovat avaruustutkimus ja hiukkasfysiikka, mutta hän kirjoittaa sujuvasti kaikista muistakin luonnon- ja lääketieteen aiheista.
”Jalkapalloa seuraan intohimoisesti, erityisesti jalkapallojoukkue Arsenalia, jota olen kannattanut yli 50 vuotta. Suunnittelen parhaillaan juttua big datan käytöstä jalkapallovalmennuksessa”, Vanhalakka paljastaa.
Valon päivän juhlassa 3. helmikuuta Vanhalakka palkittiin vuoden 2016 tiedetoimittajana. Palkinnon perusteluissa todetaan, että Vesa Vanhalakka on utelias ja tuottelias tiedetoimittaja, joka kuuluu Suomessa tiedetoimittajien kärkijoukkoon. Hän on erinomainen kirjoittaja, ja toimittajana hänellä on visuaalisuuden tajua, mikä myös näkyy Aamulehdessä.
Hän on journalistina myös monipuolinen – eikä kaihda aiheita avaruudesta genomiin.
Tiedetoimittajan pesti maakunnallisessa sanomalehdessä alkaa olla valitettavan harvinaista, ja ihanteena on yleistoimittajuus. Tänä aikana kuitenkin tarvitaan nopeiden uutisvoittojen lisäksi myös syventävää, laadukasta journalismia.  Tiedetoimittajain palkintoraati muistuttaakin, että Vesa Vanhalakka on hyvä osoitus siitä, että osaava tiedetoimittaja tekee syvällisen jutun lisäksi tarvittaessa myös etusivun pääuutisen tai verkkouutisen, joka parhaimmillaan kerää kymmeniä tuhansia klikkauksia.

Ei vain juttuja, vaan journalismia

Vanhalakka toivoo, että hän saisi keskittyä tiedejournalismiin myös jatkossa. Se ei ole itsestään selvää toimituksessa, jossa on vähennetty väkeä ja muutettu toimenkuvia.
”Tiedän, että pystyn löytämään aiheita ja näkökulmia, joita ei muuten löytyisi. Osaan kertoa, mitä jokin tiedeuutinen oikeasti tarkoittaa ja asettaa sen oikeisiin mittasuhteisiin”, hän pohtii.

Ei vain juttuja tieteestä, vaan jotain enemmän

Vanhalakka kokee tekevänsä nimenomaan tiedejournalismia – ei vain juttuja tieteestä, vaan jotain enemmän.
”Kaikki toimittajat joutuvat nykyisin kirjoittamaan kaikista aiheista, myös tieteestä. Tiedejournalisti tuo siihen oman näkökulmansa, katsoo vähän tarkemmin joitakin yksityiskohtia.”
Aikoinaan Aamulehden ulkomaantoimittajana Vanhalakkakin kirjoitti tiedeuutisia ”oman työn ohella”. Hän teki niitä mielellään, vaikka ei omien sanojensa mukaan ymmärtänyt aiheista juuri mitään.
Vuonna 2001 Vanhalakka pääsi apurahan turvin tutustumaan Tampereen teknillisellä yliopistolla tehtävään tutkimukseen. Hän kiersi puolen vuoden ajan tutkijoiden mukana, näki erilaisia tutkimuslaboratorioita ja oppi, miten tunnelointimikroskooppi ja huippulaserit toimivat käytännössä.
”Laboratorioissa oli todella kalliita huippulaitteita, mutta jotta ne saatiin toimimaan, tarvittiin paljon putkimiehen teippiä ja foliota”, hän muistelee hymyillen.
Kun Vanhalakka palasi Aamulehden toimitukseen, silloinen päätoimittaja Matti Apunen kysyi, haluaisiko hän keskittyä vuoden ajaksi lehden tiedeuutisoinnin kehittämiseen. Sillä tiellä hän on edelleen.

Kiire uhkaa tiedejuttujen laatua

Nykyisin Vanhalakka tekee printtilehteen joka toinen viikko tiedesivun tai -aukeaman. Isompia, 4-6 sivun reportaaseja ilmestyy muutaman kerran vuodessa. Lisäksi hän kirjoittaa tiedeuutisia verkkoon mahdollisimman usein.
”Aamulehteä pitää kiittää siitä, että saan keskittyä siihen, mitä teen ja haluan tehdä. Saan myös käyttää työhön tarpeeksi aikaa, mikä on nykyisin aika harvinaista”, hän kiittelee.
Usein toimittajat tekevät tiedejuttuja kovassa kiireessä, eivätkä he ehdi perehtyä aiheisiin riittävästi. Vaikeasta ja monimutkaisesta aiheesta pitäisi kirjoittaa juttu yhdessä päivässä tai jopa muutamassa tunnissa.
Vanhalakka ei halua moittia muita toimittajia: he ovat fiksuja ja ammattitaitoisia ja osaavat kysyä hyviä kysymyksiä.
”Aina he eivät kuitenkaan osu kiireen keskellä oikeaan, löydä juttuun oikeaa kulmaa tai merkitystä.”
Itse hän sanoo tekevänsä liikaakin taustatyötä juttujaan varten. Hän ei halua kirjoittaa mistään sellaisesta, mitä ei itse ymmärrä.

”Ällistyttävä” ja ”mullistava” tulisi kieltää

Verkkojutuissa otsikon tulee olla sellainen, että se kerää mahdollisimman paljon klikkauksia. Tämä lisää houkutusta käyttää ylisanoja ja liioitella uutisen merkitystä.
”On joskus hirvittävää katsoa, millaisia otsikot ja jutut ovat. Varsinkin nopeassa uutisoinnissa ja verkkolehdissä asiasta ei ole välttämättä ymmärretty mitään eikä juttu vastaa yhtään otsikkoa.”
Sanat ”ällistyttävä” ja ”mullistava” Vanhalakka haluaisi kieltää kokonaan. Pahimmillaan hän on nähnyt ne yhdessä ja samassa otsikossa.

Kun otsikkoon lisätään ylisanoja, asiakin saattaa vääristyä

Kun Vanhalakan omia juttuja julkaistaan verkossa, niidenkin otsikkoja rukataan joskus uuteen uskoon. Sinänsä hän ei pane pahakseen, että juttuja muokataan. Se kuitenkin harmittaa, jos itse asia menee pieleen.
”Kun otsikkoon lisätään ylisanoja, asiakin saattaa vääristyä”, hän huomauttaa.

Juttu on turha, jos sitä ei kukaan lue

Vanhalakka ei itse edes tiedä, kuinka monessa lehdessä hänen juttujaan julkaistaan. Kaikki Alma Median lehdet saavat käyttää niitä, ja lisäksi niitä julkaistaan esimerkiksi Turun Sanomissa.
Tämä ei Aamulehden tiedetoimittajaa haittaa, päinvastoin.
”Toivon, että jutut leviävät mahdollisimman moneen paikkaan ja myös nettiin. Jos jotain juttua on jaettu Facebookissa 180 kertaa, se on todella mukavaa. Juttu on silloin kiinnostanut ja koskettanut ihmisiä.”
Vanhalakka ei tee juttuja siksi, että on tiedetoimittaja, vaan hän kirjoittaa ihmisille ja lukijoille. Hän miettii aina aihetta valitessaan, saako siitä lukijoita kiinnostavan jutun.
”Jotkut sanovat, että toimittajan tulisi itsepintaisesti tehdä juttuja aiheista, jotka ovat todella tärkeitä. Mutta vaikka aihe olisi kuinka tärkeä, sillä ei ole mitään merkitystä, jos kukaan ei lue juttua.”
Joskus hyvä aihe on hyvin arkinen, joskus todella kaukana siitä. Esimerkiksi juttu läheltä mustan aukon sisusta otetusta ensimmäisestä kuvasta keräsi Aamulehden verkkosivuilla noin 25 000 klikkausta.
Vanhalakka pyrkii aina etsimään juttuihinsa oman, uuden näkökulman.
”Vuodet ovat tuoneet sellaista rohkeutta, että uskallan ehkä tehdä asioita eri tavalla kuin muut ja mennä aiheeseen sisälle hieman eri kulmasta”, hän pohtii.

Twitter on tärkein uutiskanava

Jos näet Vesa Vanhalakan bussissa tai kahvilassa selaamassa puhelintaan, hän todennäköisesti etsii uutisaiheita Twitteristä.
”Käytän paljon sosiaalista mediaa. Twitteristä saa usein ensimmäisenä tiedon uutisesta, kun osaa seurata oikeita ihmisiä”, hän vinkkaa.

Vuoden tiedetoimittaja 2016 Vesa Vanhalakka Valon päivän juhlassa 3.2. Kuva: Vesa-Matti Väärä.

Vuoden tiedetoimittaja 2016 Vesa Vanhalakka Valon päivän juhlassa 3.2.
Kuva: Vesa-Matti Väärä.


New York Timesin, BBC:n ja Guardianin verkkosivut Vanhalakka tarkistaa päivittäin, jotta mikään iso uutinen ei pääse menemään ohitse. Hän käy läpi myös paljon muita verkkopalveluja, lehtiä ja tiedotteita.
Pari kertaa vuodessa hän matkustaa tiedeviikoille Yhdysvaltoihin ja Britanniaan. Siellä voi haistella tulevia trendejä ja aiheita, jotka ovat juuri nyt pinnalla.
Verkkoon Vanhalakka tekee usein uutisia ulkomailta, printtiin kotimaasta ja Tampereelta. Hän pyrkii nostamaan paikallista tutkimusta esiin mahdollisimman paljon.
”Kun vähän penkoo, täältä löytyy paljon ihan huippututkimusta. Tutkijat eivät vain välttämättä tuo sitä itse esille.”
Uusia aiheita löytyy myös tutkijoiden haastatteluista. Vanhalakka pyrkii rupattelemaan pitkään tutkijoiden kanssa, koska silloin haastateltava usein rentoutuu ja tulee kertoneeksi tulevista tutkimusuutisista. Itse juttuun haastattelusta mahtuu ehkä yksi prosentti.
Usein tiedejutulle on varattu lehdessä tilaa korkeintaan 3000 merkkiä. Siinä tilassa tulisi selittää hyvin monimutkainen asia henkilölle, joka ei ole siitä koskaan kuullutkaan.
”Joskus tulee vastaan aihe, joka on todella mielenkiintoinen, mutta sitä ei kerta kaikkiaan saa tehtyä. Melkein kaikki aiheet voi kuitenkin avata, se vaatii vain työtä.”

Vesa Vanhalakka

  • Syntynyt elokuussa 1958
  • Valmistui Kouvolan kieli-instituutista englannin kielen kääntäjäksi ja tulkiksi vuonna 1981
  • Aloitti toimittajan työt kesäsijaisena Kouvolan Sanomien urheilutoimituksessa
  • Valmistui Tampereen yliopiston toimittajatutkinnosta 1990, sivuaineena mm. kansainvälinen politiikka
  • Työskennellyt Aamulehdessä vuodesta 1988, ensin ulkomaantoimittajana ja vuodesta 2002 tiedetoimittajana.
  • Perheeseen kuuluvat vaimo, 22-vuotias tytär ja 24-vuotias poika
  • Harrastaa sulkapalloa, muuta kuntoilua, avantouintia ja lukemista
  • Asuu puutalossa Tampereen Härmälässä
  • Kannattaa jalkapallojoukkue Arsenalia ja katsoo joukkueen pelit aina, kun vain ehtii

Julkaistu

2 helmi, 2016

Suomen Tiedetoimittajain liitto

JULKAISIJA

Suomen tiedetoimittajain liitto ry.
Finlands vetenskapsredaktörers förbund rf.

Tiedetoimittaja-lehti on Kulttuuri- ja mielipidelehtien Kultti ry:n jäsen

TOIMITUS

Päätoimittaja Ulla Järvi

ISSN

ISSN 2242-4237 (Verkkolehti)