Euroopan suurin monitiedetapahtuma European Open Science Forum houkutteli paikalle yli 4000 osallistujaa ja 400 median edustajaa yli 150 sessioon ja työpajaan. Nimensä mukaisesti tapahtuma pyrki avaamaan keskusteluyhteyksiä niin tieteiden välille kuin suureen yleisöön päin, ja tieteen avoimuus olikin yksi tapahtuman läpäisevistä teemoista.
ESOF:ssa oli useita sessioita, joiden pääaiheena oli joko avoin tiedejulkaiseminen tai laajemmin avoin tiede. Oli puhuja sitten EU-virkamies, tutkija tai kustantajan edustaja, oli näkemys varsin yksimielinen: avoin tiede on täällä, se on todellisuutta ja sitä pitää voimakkaasti edistää. Esimerkiksi Leidenin yliopiston professori Paul Wouters totesi avoimen tieteen olevan yhtä käänteentekevä muutos kuin tietokoneiden keksiminen: aluksi muutos voi aiheuttaa vastarintaa, mutta lopulta on mahdotonta enää kuvitella paluuta entiseen. Yksimielisyys kuitenkin päättyi, kun keskustelu kääntyi käsittelemään niitä askelia, joita on otettava edettäessä kohti suurempaa avoimuutta. Ymmärrettävästi esimerkiksi suuret tiedekustantamot ovat huolissaan ansaintalogiikkansa radikaalista muuttumisesta.
”Operaatio S” on yhä matkalla
Euroopan Unioni, joka rahoittaa miljardeilla euroilla tutkimusta, on oivallisessa asemassa edistääkseen tieteen avoimuutta niin Euroopassa kuin välillisesti muuallakin maailmassa. Aihetta avasi paneelikeskustelussa EU:n avoimen tieteen lähettiläs Robert-Jan Smits, joka tunnetaan myös Horizon 2020 -puiteohjelman pääarkkitehtina.
Smitsin mukaan EU edistää tieteen avoimuutta kahdella tavalla; ohjaamalla tutkijoita kohti avointa julkaisemista sekä tarjoamalla pilvipalvelun tutkimusaineiston avointa tallentamista varten. Kun Smits aiemmin tänä vuonna nimitettiin avoimen tieteen lähettilääksi, hänelle annettiin tavoite: kaikki EU-rahoitettu tutkimus tulee saattaa avoimesti saatavaksi vuoteen 2020 mennessä. Tällä hetkellä avoimeksi päätyy vain 20 prosenttia tieteellisistä artikkeleista, joten tavoitteeseen on vielä matkaa, joutui Smits toteamaan ESOF:n yleisölle. Smits olisi halunnut julkistaa ESOF:ssa pitkään työn alla olleen ”Suunnitelma S:n”, jota hän kutsui vallankumoukselliseksi. Valitettavasti suunnitelma oli edelleen työn alla, joten yleisö sai kuulla siitä vain lyhennetyn version.
Smitsin näkökulmasta rahoittajat ovat avainasemassa, kun edistetään tieteellisten artikkelien avointa julkaisemista. Jos ”Suunnitelma S” toteutuu, jatkossa EU:n lisäksi erilaiset kansalliset ja ylikansalliset tutkimusrahoittajat edellyttävät rahoitusta myöntäessään, että kaikki rahoituksella syntyneet julkaisut tulevat ulos open access -julkaisuissa. Koska open access -julkaisut ovat laadultaan varsin kirjavia, rahoittajat tulisivat yhdessä määrittämään, mitkä julkaisuista ovat tarpeeksi korkeatasoisia julkaisua varten. ESOF:n puheessaan Smits kertoi parhaillaan neuvottelevansa eri rahoittajien kanssa saadakseen aikaan mahdollisimman laajan konsortion – siksi ollaan yhä valmisteluvaiheessa.
Toinen EU:n aloitteista avoimen tieteen edistämiseksi on EOSC, European Open Science Cloud. Tämä pilvipalvelu mahdollistaisi tutkijoille paitsi oman tutkimusdatan avoimen julkaisemisen, myös pääsyn yhden portaalin kautta kaikkeen eurooppalaiseen tutkimusdataan. Samaten palvelu myös huolehtisi datan ylläpidosta tutkimusprojektin rahoituskauden päätyttyä. EOSC on tarkoitus saada toimintavalmiiksi vuonna 2020, totesi Smits puheenvuorossaan.
Tiede kukoistaa, muttei vielä talous
Smitsin käsitellessä avoimen tieteen tulevaisuutta samassa paneelissa maailman johtavan avoimen tiedejulkaisija Frontiersin perustaja ja toimitusjohtaja Kamila Markram antoi varsin kattavan kuvan avoimen tiedejulkaisemisen tämänhetkisestä tilanteesta.
Markramin mukaan viimeisen kolmen vuoden aikana OA-julkaisut ovat tuottaneet enemmän lainauksia kuin maksulliset julkaisut. Samalla ajanjaksolla kolme maailman lainatuinta julkaisijaa ovat olleet OA-julkaisijoita. Näiden tilastojen valossa avoimella julkaisemisella on edessään loistava tulevaisuus, mutta mutkia on edelleen matkassa. Yksi polttavimmista kysymyksistä koskee APC:itä (Article Processing Charge), eli tieteellisen artikkelin toimittamisesta koituvia kuluja, jotka tulevat kirjoittajan maksettavaksi. Esimerkiksi Frontiers laskuttaa enimmillään jopa 2500 euroa artikkelin julkaisusta.
On yleinen pelko – ja tämä myös tuotiin esille paneelille esitetyssä yleisökysymyksessä – että aiemmin maksullisten julkaisujen muuttuessa maksuttomiksi ja siten avoimiksi ne nostavat APC:itään korvatakseen tulonmenetyksen. Tällöin, Smitsin ”Suunnitelma S”:ää seuraten, tutkimusrahoittajat eli viime kädessä veronmaksajat, tulisivat kuitenkin maksamaan tieteellisten artikkelien avoimesta julkaisemisesta. Toki tässä skenaariossa päästäisiin eroon nykytilanteesta, jossa tutkijat saattavat joutua maksamaan APC:n, jonka jälkeen yliopistokirjastot vielä joutuvat maksamaan saman julkaisun tilaamisesta.
Uhkakuvista huolimatta tuosta paneelikeskustelusta sekä ESOF:n muista avointa tiedettä käsittelevistä sessioista jäi kuitenkin päällimmäiseksi jaettu innostus ja usko avoimeen tieteeseen. Aiheesta puhunut filosofi ja historiantutkija Koen Vermeir sanoikin osuvasti, ettei avoin tiede ole itsetarkoitus vaan keino, jolla edetä kohti päämäärää.
Keskinen työskentelee tutkimusrahoituksen asiantuntijana Turun yliopistossa ja päätoimittaa Ennen ja nyt -lehteä, joka on avoimesti kaikkien luettavissa.
