Biletysyhteiskunta – Miksi meillä on hauskaa?

Antti Maunu

Me biletämme, mutta emme oikein ymmärrä, miksi. Kuva: Ulla Järvi

Me biletämme, mutta emme oikein ymmärrä, miksi.
Kuva: Ulla Järvi

Biletys on tärkeä sosiaalinen rituaali 2000-luvun nuorille ja nuorille aikuisille. Se liikuttaa etenkin nuoria ja nuoria aikuisia usein enemmän kuin EU-vaalit tai AY-politiikka, joita perinteisesti pidetään tärkeinä ja merkityksellisinä. Silti biletystä ja sen syvempää analyysiä myös väheksytään. Bilettäjien ajatellaan hakevan vain känniä ja seksiä, egoistisia nautintoja, joilla Suomi tuskin nousee.

Biletyksen tarkempi analyysi osoittaa, että siinä on kyse paljosta muustakin. Me elämme eräänlaisessa biletysyhteiskunnassa. Mitä se tarkoittaa ja mistä se kertoo? Mikä on biletyksen ilon ja hauskuuden ydin, ja miksi se on tärkeää?

Biletys on silta toisten luo

Olen viettänyt sata tuntia yökerhoissa biletystä havainnoimassa. Lisäksi olen koonnut lähes 200 bilettäjän haastattelua sekä 300 bilettäjien kirjoittamaa päiväkirjakertomusta hauskanpidosta. Aineiston pohjalta olen tehnyt väitöskirjani Yöllä yhdessä ‒ yökerhot, biletys ja suomalainen sosiaalisuus.

Havainnoinnissa biletyksen ydin valkeni nopeasti, tosin melko epämiellyttävällä tavalla. On varsin ikävää istua yksin sata tuntia yökerhon nurkkapöydissä tarkkaillen toisten hauskanpitoa ulkopuolelta. Tämä kertoo, että biletys on äärimmäisen sosiaalinen laji. Kukaan ei voi pitää hauskaa yksin.

Biletyksen hauskuus on siis sosiaalinen tunne. Me biletämme kohdataksemme toisia ihmisiä. Biletys on tiivistettyä, intensiivistä sosiaalisuutta, mille omien projektien ja itsetoteutuksen täyttämä arki ei tarjoa juuri muita foorumeita. Olemme yhdessä yöllä, koska emme päivällä pysty – emme ehdi, osaa tai aina edes uskalla.

Tästä huolimatta biletystä pidetään helposti individualistisena, jopa itsekeskeisenä toimintana. Tämä kertoo, että juomisen ja juhlimisen kulttuurinen itseymmärrys on paljon ahtaampi kuin tosiasiallinen käyttäytyminen. Me biletämme, mutta emme oikein ymmärrä, miksi. Siksi ei ole ihme, että julkinen keskustelu päihdekysymyksistä ja alkoholipolitiikasta ei aina ole asiallista eikä rakentavaa.

Biletyksen genret

Entä sitten erilaiset bilettäjät? Yleensä ajatellaan, että yhdet tyypit käyvät yksissä paikoissa ja toiset tyypit toisissa. Silloin kiinnostavaa on selvittää, ketkä käyvät missäkin.

Biletyksen voi jakaa kolmeen genreen. Genret ovat biletyksen yleisiä kehyksiä, kielioppeja, joita noudattamalla bilettäjät pystyvät toimimaan yhteen ja ymmärtämään toisiaan. Genret kertovat biletyksen osapuolille, kuinka heidän odotetaan toimivan ja tuntevan eri tilanteissa.

Parhaita bilettäjiä ‒ ja yleisemminkin parhaita tyyppejä ‒ ovat ne, jotka parhaimmin ja monipuolisimmin osaavat toimia erilaisissa tilanteissa ja porukoissa. Kuva: Ulla Järvi.

Parhaita bilettäjiä ‒ ja yleisemminkin parhaita tyyppejä ‒ ovat ne, jotka parhaimmin ja monipuolisimmin osaavat toimia erilaisissa tilanteissa ja porukoissa.
Kuva: Ulla Järvi.

Sekoilu Genre sisältää karnevaalista, hassuttelevaa biletystä pöydillä tanssimisineen ja kollektiivikaraokeineen. Siinä on paljon samaa kuin niin sanotussa perinteisessä suomalaisessa juomisessa: kuljetaan iloisesti ja itsetietoisesti arjen yli. Sekoileva biletys on vapaan ja tasaveroisen yhdessäolon juhlaa.

Viileässä Genressä uppoudutaan oman sisäavaruuden tunnusteluun, usein silmät kiinni omaa tanssia tanssien ja omia juttuja kokeillen. Tässä genressä bilettäjät ovat ainutlaatuisia, syvällisiä persoonia ja näyttävät sen myös toisille. Kuitenkin myös tämä tehdään yhdessä ja samanaikaisesti toisten kanssa. Viileä biletys on yksilöllisyyden kollektiivinen rituaali.

Paremmassa Genressä taas tärkeintä on osoittaa olevansa jollain tavalla erityinen yksilö ‒ kaunis, menestynyt, arvostettu, seksuaalisesti vetävä tms. Tässä genressä hauskaa on toimia näin ja saada toisilta huomiota ja tunnustusta omalle, erityiselle itselleen. Paremman genren biletys on yksilöllisen suoriutumisen rituaalia.

Meistä on moneksi

Biletyksen kolmesta genrestä kaksi viittaa ilmeisen individualistisiin ihanteisiin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että biletys olisi laajemmin yksilökeskeistä toimintaa tai kertoisi bilettäjien egoismista. Nimittäin myös yksilöllisempää biletystä harrastetaan porukassa.

Yökerhot ovat sosiaalisia huvipuistoja tai leikkikenttiä, missä pidetään porukalla hauskaa ja tavoitellaan erilaisia tunteita, eikä aina niin vakavasti. Hulvattoman kreisibailauksen lisäksi välillä on hauskaa tunnustella omaa sisäavaruutta tai mennä pintapaikkaan testaamaan katseita ‒ mutta vain, jos tämä tehdään porukalla. Myös yksilöllisyys on tutkituille bilettäjille sosiaalinen laji, ja individualismi kivaa vain, jos sitä leikitään yhdessä.

Samalla tämä tarkoittaa, että samatkin bilettäjät voivat harrastaa kaikkia genrejä. Haastatteluissa tyypillinen vastaus parhaista bilepaikoista olikin, että mikä vain käy, jos vain tunnelma, tilanne ja ennen kaikkea seura on sopiva. Erään bilettäjän sanoin: bilettäjinä meistä on moneksi.

Biletyksen sosiaalisuus on myös eräänlaista sosialisaatiota. Biletyksen genret konkretisoivat erilaisia, mutta 2000-luvun Suomessa yhtä lailla vaikuttavia arvomaailmoja. Näihin kiinnittyessään bilettäjät kokeilevat ja harjoittelevat niiden mukaan elämistä ja toimimista. Näin he sosiaalistuvat ympäröivään yhteiskuntaan ja päätyvät kenties ajan oloon kannattamaan joitain ihanteita enemmän kuin toisia. Hauskuuden tae on kuitenkin se, että treeni tehdään yhdessä.

Hyvä bilettäjä palvelee porukkaa

Biletyksen sosiaalinen monipuolisuus kertoo myös, mitä taitoja ja ominaisuuksia yksittäisiltä bilettäjiltä odotetaan. Parhaita bilettäjiä ‒ ja yleisemminkin parhaita tyyppejä ‒ ovat ne, jotka parhaimmin ja monipuolisimmin osaavat toimia erilaisissa tilanteissa ja porukoissa. Koska hyvät kokemukset saadaan vain yhdessä, yhdessäolon taidot ovat avain näihin kokemuksiin. Ja parhailla tyypeillä on parhaat sosiaaliset taidot ja vahvin tahto käyttää niitä.

Hyvillä bilettäjillä on myös vastapuolensa: tyypit, jotka eivät osaa bilettää oikein. Näitä ovat örveltävät teinit, tappelevat ja käpälöivät känniääliöt sekä pintaliitopaikkojen mallinuket ja muut trendipellet. Heitä halveksutaan siksi, että he jumittavat omassa kuplassaan eivätkä osaa tai halua kohdata toisia ihmisiä aidosti kuten kunnon bilettäjät.

Bilettäjien taustoilla, ihonvärillä tai edes kielellä ei tosi biletyksessä ole väliä. Tärkeintä on sitoutua juuri siihen porukkaan, jonka kanssa kulloinkin on. Tämä tekee nykybiletyksestä äärimmäisen yhteisöllistä huolimatta sen joistain individualistisista piirteistä. Yksilön arvo seuraa siitä, kuinka hän kohtelee muita ja hoitaa paikkansa porukassa.

Biletys tarjoaa meille sosiaalisen paikan ja vastaa yhdessäolon tarpeisiimme. Kuva: Ulla Järvi.

Biletys tarjoaa meille sosiaalisen paikan ja vastaa yhdessäolon tarpeisiimme.
Kuva: Ulla Järvi.

Yhteisöjen aika

Biletyksen hauskuus on siis pohjaltaan sitä, että se tarjoaa bilettäjille sosiaalisen paikan. Bileporukka ottaa jäsenensä vastaan, tunnistaa ja tunnustaa heidät, ja vastaa heidän sosiaalisiin tarpeisiinsa. Biletys tarjoaa foorumin kokeilla ja harjoitella erilaisia sosiaalisia toimintatapoja hauskassa ja kevyessä muodossa.

Biletys on nyky-yhteiskunnassa niin suosittua siksi, että meillä on kovin vähän muita areenoita sosiaalisten tunteiden ilmaisuun ja opetteluun. 1980-luvulta alkanut kulttuurin ja politiikan yksilöllisyyshype ei ole heikentänyt ihmisten sosiaalisia tarpeita, vaan pikemminkin mahdollisuuksia niiden täyttämiseen. Siksi me myös juomme ja biletämme yhä enemmän. Meidän on pakko, koska meillä ei ole sosiaalisia vaihtoehtoja.

Tämä asetelma tarjoaa koulutus- ja hyvinvointipolitiikalle uuden suunnan. Me emme hyödy enää suuremmasta yksilöllisyydestä ja yksilönvapauksista. Me kaipaamme yhteisöjä. Antakaa meille mahdollisuuksia ja valmiuksia muodostaa yhteisöjä muuallakin kuin baareissa ja pullon äärellä, niin me voimme paremmin niin yksilöinä kuin kansakuntanakin.

Tämä on viesti, jonka biletyksen tutkiminen antaa myös Suomen nousulle. Suomi nousee vain yhdessä, mutta yhdessäoloa ei opita yksin, ei etänä eikä excelillä. Siihen tarvitaan yhdessäolon opettelua ja joku, joka opettaa olemaan yhdessä.

MATKALLA MAAILMALLA

Arja-Leena Paavola: Oikeusmurhan jäljet Rouenissa

ESSEE

Elina Hiltunen: Mahdoton tulevaisuuden ennustaminen?

Kolumni

Salla Nazarenko: Keskiluokan korpivaellus

Tiedetoimittaja-lehti

Julkaisija

Suomen tiedetoimittajain liitto ry.
Finlands vetenskapsredaktörers förbund rf.

Tiedetoimittaja-lehti on Kulttuuri- ja mielipidelehtien Kultti ry:n jäsen

Toimitus

Päätoimittaja Ulla Järvi

ISSN

ISSN 2242-4237 (Verkkolehti) | ISSN 1235-0338 (Painettu)

Tiedetoimittaja-lehti on sitoutunut vastuulliseen journalismiin