Diskosimpukka tuo katsojia tiedevideolle

Visa Noronen

Diskosimpukka, herkutteleva mustekala, ääniä päästävä revontuli ja tanssivat pisarat ovat oivia tiedevideon aiheita.

Berkleyn yliopiston broadcast-viestinnän päällikkö Roxanne Makasdjian on huomannut, että suurimpia katsojamääriä yliopistojen tiedevideoista saavat usein varsin yksinkertaiset tuotannot. Videot ovat lyhyitä, kevyesti editoituja, niissä tapahtuu yksi asia – ja missä on joku suurelle yleisölle mielenkiintoinen koukku.

Berkeleyn yliopiston katsotuimpiin tiedevideoihin kuuluu lyhyt tutkijan kuvaama otos simpukasta, jonka huulet loistavat valoa Tyynenmeren trooppisissa vesissä. Eläintä jo pitkään tutkineen tutkijan videokuvat lyhennettiin ja videoon lisättiin John Travoltan kulta-ajan tanssimusiikkia. Viestintäyksikkö myös lisäsi alkuun diskopallon ja loppuun yliopiston logon.

Yksin YouTubessa yliopiston kanavalla videota on katsottu tähän mennessä yli 120 000 kertaa. Facebook-jakoja ja toimittajien tekemiä juttuja on myös kertynyt paljon.

Vielä yksinkertaisemmalla työllä on saatiin tehtyä video herkuttelevasta mustekalasta. Berkeleyn meritutkijat tutkivat mustekalaa, jolla on poikkeukselliset saalistusmenetelmät. Pieni mustekala koskettaa hellästi saalistettavaa rapua, joka tällöin koskettaa takaisin ojennettua lonkeroa. Saatuaan otteen ravusta mustekala sieppaa sen ja nauttii aterian. Tutkijat kuvasivat akvaariossaan ateriahetkestä alle minuutin mittaisen videon. Viestintäosasto lisäsi siihen yliopiston logot – ja tähän mennessä yliopiston videokanavalta herkkuhetkeä on katsottu jo yli 130 000 kertaa.

Suomessakin osataan

Sama ilmiö näkyy myös suomalaisessa tiedevideomaailmassa.

Aalto-yliopiston Youtube-kanavalla suosituin video on tutkijan lyhyt otos, jossa hän on pystynyt taltioimaan revontulen äänen. Lyhyelle videolle on lisätty lyhyet selittävät tekstit ja yliopiston tunnukset, mutta ei selostusääntä tai tutkijan puhuvaa päätä. Katsojia on ympäri maailmaa jo lähes 200 000.

Aalto-yliopistosta on kotoisin myös 170 000 YouTube-katsojaa saanut video tanssivista pisaroista. Siinä mustat nestepisarat liikkuvat muodostelmissa. Ne muuttavat muotoaan ja jakautuvat kahtia. Tutkijat tekivät tämän magneetilla ja vesipisaroihin sekoitetuilla magneettisilla nanohiukkasilla. Tieteellisesti kyse on molekyylien järjestäytymisestä eli kovan luokan perustutkimuksesta. Videossa on vain joitain selittäviä tekstejä, mutta ei tässäkään puhetta.

Toimittajille ei saa olla “liian valmista”

Roxanne Makasdjian on pohtinut kevyesti editoitujen lyhytvideoiden menestystä.

– Tämä voi johtua siitä, että yksinkertaiset videot sopivat hyvin erilaisissa uutisformaateissa käytettäviksi, Makasdjian sanoo.

Liian editoidut materiaalit eivät sovi monille medioille, joiden omat säännöt kieltävät valmiin PR-materiaalin käytön.

– Toimittajat etsivät myös koko ajan uusia aiheita, joista ei ole vielä kerrottu. Liian valmiiksi tehty juttu voi tuntua jo yleisölle kerrotulta, jolloin toimittaja päätyy muihin aiheisiin.

Berkeleyn kaikkein suosituin tiedevideo on kuitenkin pitkän tuotannon tulos. Tutkijat kehittivät armeijalle laitetta, jolla sotilas voisi kantaa raskaampia lasteja. Tästä kehittyi myös apuväline vammautuneille. Auto-onnettomuudessa halvaantunut opiskelija pystyi laitteen avulla kävelemään askeleita omissa valmistujaisissaan.

Aihetta valmisteltiin pitkään, videota tuotettiin isolla joukolla, tiedotusvälineitä valmisteltiin videoon, ja muutama valittu media päästettin tekemään ennakkojuttu uutisesta. Lopputulos: yksin YouTubessa yli 500 000 katsojaa.

Yleensä parhaaseen tulokseen päästään jonkin sortin kevyen ja raskaamman tuotannon välimuodolla. Makasdjianin mukaan tutkijat ovat voineet julkistaa ottamansa videot jo aiemmin, mutta kun viestintä lyhentää ne, yksinkertaistaa selitykset suurelle yleisölle sopivaksi ja kertoo videoista toimittajille, uusi videoversio pääsee alkuperäistä paljon korkeampiin lukuihin.

– Tavoitteenamme eivät välttämättä ole korkeat katsojamäärät omille videoillemme, vaan pyrimme saamaan toimittajat tekemään aiheistamme juttuja. Annamme raakamateriaalin toimittajille, jos he haluavat tehdä siitä omat videonsa. Toimittajat voivat myös ottaa valmiit videomme tiedostona ja julkaista ne omilla kanavillaan, Roxanne Makasdjian kertoo.

Visa Noronen on kansainväliseen tiedeviestintään erikoistunut viestintäkonsultti. Twitter: @visafin

MATKALLA MAAILMALLA

Arja-Leena Paavola: Oikeusmurhan jäljet Rouenissa

ESSEE

Elina Hiltunen: Mahdoton tulevaisuuden ennustaminen?

Kolumni

Salla Nazarenko: Keskiluokan korpivaellus

Tiedetoimittaja-lehti

Julkaisija

Suomen tiedetoimittajain liitto ry.
Finlands vetenskapsredaktörers förbund rf.

Tiedetoimittaja-lehti on Kulttuuri- ja mielipidelehtien Kultti ry:n jäsen

Toimitus

Päätoimittaja Ulla Järvi

ISSN

ISSN 2242-4237 (Verkkolehti) | ISSN 1235-0338 (Painettu)

Tiedetoimittaja-lehti on sitoutunut vastuulliseen journalismiin