Carolin Emcke: Vihaa vastaan. Vastapaino 2017.
Kirjan otsikko on hieman harhaanjohtava. Sana vastaan saa lukijan luulemaan, että vihaan tulee vastata vihalla tai ainakin agressiivisesti torjuen.
Kirjan lukeminen kuitenkin vakuuttaa päinvastaisesta: viha voitetaan ymmärtämällä sen luonnetta ja niitä olosuhteista, jotka ruokkivat vihaa – tasapainoisessa ja oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa vihalla ei ole sijaa.
Saksalainen kirjailija, filosofi ja toimittaja Carolin Emcke yrittää ymmärtää vihan ja vihaajien olemusta ja osoittaa tietä pois vihaamisen kierteestä ja umpikujasta.
Vihaajan maailmankuva on mustavalkoinen: on hyvä ja turvallinen me ja tuntematon ja uhkaava vieras, jolta vihan avulla yritetään suojautua.
Vihaajat perustelevat toimintaansa sillä, että on olemassa puhdas, alkuperäinen ja yhtenäinen rotu, kansakunta, sukupuoli tai jokin muu kategoria, jonka vihan kohteet yrittävät turmella ja tuhota.
Vihaa on ollut aina – onhan mustavalkoinen ajattelu ja sen saamat tuho tuttua niin kristinuskolle kuin natsismille ja kommunismillekin – mutta alituisen epävarmuuden ja muutoksen aikakausina viha syttyy ja raivoaa erityisen voimakkaana – tämän valossa on suorastaan loogista, että juuri nyt viha nostaa päätään ja nyrkkejään joka puolella.
Miten torjua vihaa? Sana torjua toistuu poliitikkojen puheissa, mutta torjuminenhan tarkoittaa asian työntämistä pois näkyvistä – Sigmund Freud käytti sanaa kuvaamaan piilotajunnan yllykkeiden painamista alitajuntaan – tiedostamisen sijasta.
Kirjassa ei Freudiin ja torjuntaan suoraan viitata, mutta Emcke painottaa että vihasta vapaudutaan ymmärtämällä ja tiedostamalla sen syyt. Ja tietysti luomalla yhteiskunnalliset olosuhteet, joissa liberaalit perusarvot, avoimuus, oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo, toteutuvat myöskin käytännössä.