Esineiden internet, tekoäly, merten muovijäte, ilmastonmuutos, kantasolut ja vesipula. Siinä muutamia heinäkuisen Euro Science Open Forum eli ESOF-konferenssin teemoja – eli ajankohtaisuuteen oli jälleen panostettu.
Konferenssi pidettiin Ranskan Toulousessa, joka on avaruustutkimuksen keskuspaikka Euroopassa. Ei siis ihme, että avaruusteemat ja tähtitiede olivat myös esillä. Perinteinen konferenssin illanvietto, ESOF-party, oli upeassa miljöössä avaruuskeskuksessa ja -museossa Cité de l’espacessa. Illan mittaan pääsi muun muassa vierailemaan Mir-avaruusasemalla ja kapuamaan Soyuz-avaruuskapseliin. Planetaariossa pyöri elokuva, joka kertoi revontulista – eli pääsi hetkeksi palaamaan kotoisiin tunnelmiin.
Meitä suomalaisia oli konferenssissa parisenkymmentä, ja kokoonnuimme tiistai-iltana yhteiseen illanviettoon. Tunnelma oli hyvä – ja nousi illan kuluessa suorastaan kattoon, sillä Ranska voitti MM-jalkapallon välierässä. Terassille peliä katsomaan kerääntyneet ranskalaiset hurrasivat, lauloivat ja halasivat toisiaan. Metromatka takaisin hotellille oli ahdas ja hikinen.
Tavan mukaan ESOF oli täynnä asiaa, aamusta iltaan. Jossain vaiheessa väistämättä tuli infoähky, mutta innostava sellainen. Sain matkalta kotiin viemisiksi ison kasan juttuaihioita ja tutustuin mukaviin uusiin ihmisiin. Reissu täytti sille asetetut tavoitteet.
Oppitunti: miten vierailukäyntiä ei kannata järjestää
Konferenssin yhteydessä oli tuttuun tapaan toimittajille suunnattuja vierailuja. Itse lähdin käymään Toulousen syöpätutkimuskeskuksessa. Käynti oli opettavainen, mutta ei niinkään tieteelliseltä anniltaan. Opin, miten tutkimuskeskusvierailua ei tule järjestää.
Syöpätutkimuskeskus oli uusi ja hieno. Rakennus sijaitsi kätevästi syöpäpotilaita hoitavan sairaalan kyljessä, joten syöpänäytteet saatiin heti tutkijoiden käyttöön. Ongelma oli, että meille tiloja esittelevä tutkija keskittyi vain tähän puoleen – eli rakennukseen. Näimme kierroksellamme lähinnä käytäviä.
Laboratoriotiloja vilkaisimme ohi kulkiessamme, mutta mitään esiteltävää siellä ei varsinaisesti ollut – vain muutamia laitteita, joista esittelijä oli innoissaan. Ainoa pieni pelastus oli, että sattumalta yhden mikroskoopin äärellä oli juuri tutkija katsomassa omaa valkosolunäytettään eli näimme kuvaruudulta, miten valkosolut liikkuivat. Tosin näyte oli kuulemma epäonnistunut. Syöpäsoluja emme koko reissulla nähneet.
Hieman harmitti, sillä olisi ollut kiva nähdä jotain. Kaiken kukkuraksi tutkija ohimennen mainitsi, että alemmassa kerroksessa tehdään organoideja eli miniatyyrikokoisia elimiä, joita hyödynnetään syöpätutkimuksessa. Niistä emme kuulleet emmekä nähneet mitään, edes kuvia.
Suurin osa ajasta kului lopulta tutkimuskeskuksen seminaarihuoneessa kalvosulkeisissa. Tutkijat luennoivat melanooman uusista hoidoista – sinänsä ihan kiinnostavaa, mutta miksi vaivautua luentojen vuoksi vierailukäynnille?
Reissun suurimmaksi anniksi jäi, että tutustuin muiden maiden toimittajiin. Ranskalainen kollega oli samaa mieltä, että vierailu oli harvinaisen huonosti järjestetty. Hän oli aiemmin vieraillut toisaalla, missä homma oli osattu: toimittajia varten oli järjestetty laboratorioon muutamia pisteitä, joissa oli tutkijalla jotain mielenkiintoista näytettävää. Tietenkin tämä vaatii hieman suunnittelua – mutta maksaa vaivan.