Fukushiman todelliset ongelmat ja media

Teuvo Peltoniemi

Tiedetoimittajain Japanin matkalla 1997 olin käynyt maanjäristysinstituutissa opintokäynnillä. ”Nyt taisi tulla harjoittelujakso”, yritin vitsailla 11.3.2011, kun olin juuri saapunut Tokioon ja tavaroita purkaessa hotellihuone muuttui tehosekoittimeksi. Alkoi Itä-Japanin suuri maanjäristys ja sitä seurannut tsunami. Kokemuksistani kirjoitin 2011 Iltalehdessä otsikolla: ”Japanin musta perjantai – kirsikkajuhlista luonnonkatastrofiin”. Niinpä mieli oli etukäteen täynnä vahvoja muistoja, kun pääsin mukaan WCSJ2015:n lehdistömatkalle Fukushimaan ja vieläpä majoituimme samaan Prince Shinagawa -hotelliin, jossa olin katastrofin kokenut, tosin eri hotellisiipeen.

Kypäräpäiset toimittajat selostivat Fukushiman onnettomuutta tv-uutisissa vuonna 2011. Kuva: Teuvo Peltoniemi

Kypäräpäiset toimittajat selostivat Fukushiman onnettomuutta tv-uutisissa vuonna 2011.
Kuva: Teuvo Peltoniemi

Fukushiman ydinvoimaonnettomuudesta on ihmisillä ympäri maailmaa paljon todellisuutta pahempi mielikuva. Varsinkin sosiaalisessa mediassa kiertää edelleen kauhujuttuja valtavasta säteilystä ja tuhansista kuolleista, ja aika ajoin samanlaisia ankkoja nousee muuhunkin mediaan.
Olin vuoden 2011 järistyksen ja tsunamin kokemisen jälkeen hankkinut itselleni asiallista tutkimustietoa tilanteesta. Silti asiantuntijoiden tapaaminen ja tietojen päivittäminen paljasti nyt, että olin kuluneiden neljän vuoden aikana omaksunut vääristyneitä kompromisseja tutkimustietojen ja mutu-tiedon tulvasta. Tuskin olen ainoa, jolle niin on käynyt. Vääristyneet mielikuvat ovat vaikuttaneet globaalisesti myös ydinvoimaan suhtautumiseen ja sen alasajoon tuottaen tilalle usein huonompia ratkaisuja.

Pelko on vahvin tunteista

Ihminen on tunne-eläin. Kun säteilypelot ja faktat ovat vastakkain, pelon tunteet voittavat aina. Tämä koskee myös journalisteja. Fukushiman vääristyneisiin mielikuviin on osittain syypää media, joka sortui katastrofin aikaisessa uutisoinnissa rankkoihin ylilyönteihin, jotka jäivät elämään näennäistotuuksina. Siksi on syytä palauttaa mieleen, mitä mediassa tapahtui maaliskuusta 2011, ja mikä Fukushiman reaalitilanne on tällä hetkellä.

Monille oli varmaan yllätys lukea tuoreesta Lancet-lehdestä, ettei Fukushiman säteilystä ole ollut yhtään kuolemantapausta, eivätkä syövät ole lisääntyneet, minkä WHO tosin totesi jo vuosia aikaisemmin. Sen sijaan evakuoinnin vuoksi menehtyi noin 1600 ihmistä eli yhtä moni kuin maanjäristyksessä ja tsunamissa Fukushiman alueella.

Pääongelmaksi ovat muodostuneet psyykkiset haitat. Ne liittyvät evakuointiin ja suoja-alueiden puhdistukseen. Evakoilla on lähes viisi kertaa enemmän psyykkisiä ongelmia kuin normaaliväestöllä. Suljettuja alueita on puhdistettu valtavin kustannuksin pienistä säteilymääristä, mutta monikaan ei halua palata alueelle, vaan pysyy mieluummin sellaisissakin evakkokaupungeissa, joissa luonnon taustasäteily on Fukushimaa suurempaa. Maanjäristyksen, tsunamin ja ydinvoimaloiden sulkemisen taloudelliset menetykset ja ympäristöhaitat Japanin muutenkin pysähdyksissä olleeseen talouteen ovat valtavia ja ylittävät ydinvoimaloiden riskit.

”Tosiasiassa onnettomuuden todelliset terveysvaikutukset ovat jääneet aivan liian vähälle huomiolle, koska olemme keskittyneet niin paljon säteilyyn. Erityisesti olemme aliarvioineet terveysriskit, jotka syntyvät siitä, että pyrimme välttämään säteilyä niin viimeisen päälle”, korostaa evakuoitujen auttamiseen erikoistunut lääkäri Sae Ochi.

Media riehaantui sensaatioihin

Varsinainen megakatastrofi eli maanjäristyksen ja tsunamin 16 000 ihmisuhria sekä valtavat taloudelliset menetykset joutuivat maailman mediassa maaliskuussa 2011 sivuosaan hetkessä, kun Fukushiman ydinvoimalasta alkoi tulla uutisia, joissa esiintyi sana säteily. Säteily muuttui mediassa hetkessä säteilyvaaraksi ja jopa hengenvaaraksi. Media alkoi esiintyä maailmanlopun ennustajana.

Yleensäkin näyttää siltä, että ydinvoimaloita koskevassa viestinnässä pelko on paljon hallitsevampi asia kuin tiedonvälityksen muissa teemoissa. Pelko- ja uhkuvien elävöittämiseksi osa mediasta valitsi Fukushimassa sensaatiolinjan, ja välitti huhujen reippaasti tosina. Säteilyn turvarajojen merkitystä ei kuvailtu, ja ”kasvoi x-kertaiseksi” -ilmauksia käytettiin mittayksikköinä suhteuttamatta numeroita mihinkään.

Fukushiman onnettomuusuutisia hallitsi Suomessakin pelko. Kuvaleike.

Fukushiman onnettomuusuutisia hallitsi Suomessakin pelko.
Kuvaleike.

Journalist wall of shame-sivustolle kertyi lähes 70 raporttia median ylilyönneistä. Älyttömimpien juttujen mukaan maan hallitus oli salaa kehottanut merkittäviä kansalaisia pakenemaan välittömästi Tokiosta, koska tulossa oli uusi maanjäristys ja Fuji-tulivuoren purkaus, jotka aiheuttaisivat tokiolaisen Shibuya Eggman -ydinvoimalan tuhoutumisen. Tämä tokiolainen rakennus oli merkitty Fox Newsin Japanin kartalle ydinvoimaloiden joukkoon, vaikka aikuisten oikeasti se on tokiolainen konserttitalo. Sun-lehden Virginia Wheelerin raportti taas arvioitiin puhtaaksi hölynpölyksi, koska ”toimittaja selitti järistystä superkuu-ilmiöllä, pseudotieteellisellä teorialla, joka jo aikapäiviä sitten osoitettiin vääräksi.” Sama toimittaja oli muuten myöhemmin Britannian mediaskandaaleissa poliisin tutkittavana salakuuntelun tähden.

Jo sivuston raporttien arvosteluasteikko on opettavaista luettavaa:

1-2. Luultavasti tahaton, perustuu harhaiseen informaatioon, joka vaikutti asialliselta
3-4. Ei vääristelyä, vaan aito tilanteen väärinymmärtäminen
5-6. Raportointi tarkistamatta helposti todettavia faktoja, laiskuutta vääristelyn sijasta, tai vain typerä bluffi, jossa taustarekvisiittana käytetään inhimillistä tragediaa
7-8. Mitään faktoja ei tarkisteta, julkistetaan huhuja faktoina, sensaatiot tärkeämpiä kuin faktat
9. Pelon lietsonta
10. Hysteerinen pelonlietsonta yhdistyneenä rotu-, kulttuuri-, ja poliittisiin ennakkoasenteisiin
11. Saatana- ja maailmanloppujulistukset
(Journalism Wall of Shame)

Moni suomalaismedia teki omat mokansa, joista varsinkin MTV3:n raportointi ja sen tiivistelmä yhtiön nettisivuilla 18.3.2011 nousi kritisoijien malliesimerkiksi: ”MTV3:n toimittaja Japanissa: Täällä on todellakin pian kuoleman vaara”.

“MTV3:n toimittaja Petri Sarasteen mukaan tilanne Japanissa on muuttumassa hengenvaaralliseksi. Sekä kuolonuhrien että säteilyarvojen määrä on koko ajan nousussa. – Viimeisimpien raporttien mukaan 16 600 kuollut on joko kuollut tai kadoksissa. Luku nousee koko ajan. Samoin säteilymäärä on viranomaisten mukaan nousussa moninkertaiseksi, Saraste kertoo. Saraste itse on kehotusten mukaan poistumassa Tokiosta. – Kaikki ne, jotka vain kynnelle kykenevät ovat lähdössä.– Tilanne Japanissa on Sarasteen arvion mukaan todellakin vaarallinen. – Jos säteilyarvot ovat sitä luokkaa, jota Yhdysvallat ja EU esittävät, niin täällä on todellakin pian kuoleman vaara.”

Suomen Tokion suurlähetystön Facebook-sivuilla, jotka toimivat katastrofin aikana erinomaisen tärkeänä tiedotuskanavana, sikäläiset suomalaiset kritisoivat ankarasti kotimaansa mediaa, jossa kuvattiin olemattomia paniikkeja ja liioiteltiin säteilyvaaroja. Runsaasti vastakommentteja nousi niin Petri Sarasteen, Ylen kuin iltapäivälehtien juttuihin:

“Mies taitaa olla itse hysteerinen.”
“Maikkari ihan tosissaan uutisoi, että Tokiossa on nyt vaarallista olla kun säteilyarvot ovat nelinkertaiset! Toimittajat tässä taitavat tarvita eniten jäähdytystä. Lentokoneessa istuessakin saa 35 kertaa enemmän säteilyä.”
“Iltapäivälehtitasolla mennään jo sellaisiin ylilyönteihin, että hirvittää. Mietin tässä, voisiko Sanoma-konsernille lähettää laskun kriisiterapiasta, johon kohta joutuu kirjoituksia luotettavina pitävät suomalaiset.”
“Räikeimpiä ylilyöntejä tullaan tuskin koskaan vapaaehtoisesti korjaamaan median puolelta.”

Sosiaalinen media osoitti katastrofin aikana kykynsä yhdistää paikallisten asukkaiden ja eri puolilla maailmaa olevien asiantuntijoiden tietoa ja tuottaa asiallisempaa ja ajantasaisempaa tietoa kuin perinteinen media. Britannian lähetystö hankki pontevasti asiantuntijoita ja jakoi objektiivista tietoa sekä sosiaalisen median että tiedotusvälineiden kautta niin onnistuneesti, että tiedetoimittaja Takeshi Shimizuo valmistelee kirjaa aiheesta ”Kuinka englantilaiset asiantuntijat pelastivat Tokion ydinvoimapaniikilta”.

Japanin oma media

Japanin oma media teki itse katastrofin aikana ulkomaisia tiedotusvälineitä selvästi asiallisempaa työtä, mikä sinänsä kai on luonnollista. Professori Mikihito Tanaka Wasedan yliopiston Graduate School of Journalismism -yksiköstä muistuttaa, että japanilaiset ovat Hiroshiman vuoksi erittäin herkkiä ydinvoimakysymyksissä. Siksi Fukushiman ydinvoimalan vaurioituminen aiheutti suurta ahdistusta ja pelkoa ihmisten terveydestä, ja myös laajaa sosiaalista pelkoa. Lisäksi se sai aikaan laajan epäluottamuksen hallintoa ja ydinvoimayhtiöitä kohtaan.

Fukushima-tiedotusta tutkinut Wasedan yliopiston tiedotusopin professori Mikihito Tanaka (oikealla) ja Science Window -lehden päätoimittaja Toshio Sato osallistuivat Soulin maailmankonferenssiin. Kuva Teuvo Peltoniemi

Fukushima-tiedotusta tutkinut Wasedan yliopiston tiedotusopin professori Mikihito Tanaka (oikealla) ja Science Window -lehden päätoimittaja Toshio Sato osallistuivat Soulin maailmankonferenssiin.
Kuva Teuvo Peltoniemi

Heti Fukushiman jälkeen myös pääministeri Naoto Kan muutti mielensä. Pian kaikki Japanin yli 50 ydinreaktoria pysäytettiin. Ydinvoimalla oli tuotettu Japanin sähköstä 30 %, mikä määrä pitää nyt tuottaa kaasulla, öljyllä ja hiilellä.

Julkinen keskustelu ydinenergiasta muuttui Japanissa suuresti. Alkoi esiintyi joukkomielenosoituksia ydinvoimaa vastaan. Epäluulo on vain kasvanut, ja keväällä tehdyn tutkimuksen mukaan japanilaisista vain 28 % kannatti ja kokonaista 71 % vastusti ydinvoimaa.

Myös Japanin median painotukset muuttuivat. Professori Mikihito Tanakan mukaan media jakautuu nyt hyvin vahvasti suhtautumisessaan ydinvoimaan. Liberaalit sanomalehdet, kuten Tokyo Shimbun, Asahi Shimbun ja Mainitchi Shimbun ovat eriasteisia ydinvoimaloiden vastustajia. konservatiivien Yomuri ja Sankei sekä talouslehti Nikkei puolestaan ovat ydinvoiman kannalla. Japanin yleisradioyhtiö NHK lähettää ”sekä ydinvoimaa ylistäviä reportaaseja että voimakkaasti argumentoituja ydinvoiman vastaisia ohjelmia”.

Toistaiseksi voimaloiden uudelleenkäynnistyslupia on annettu tosi vähän. ”Kahden ydinvoimalan hakemuksista tehtiin ristiriitaiset päätökset. Oin voimala sai kielteisen päätöksen, mutta Sendai sallivan. Tämä kertoo symbolisesti ydinvoimakeskustelun vahvasti jakautuneesta luonteesta”, professori Tanaka toteaa.

Hän muistuttaa, että energiapolitiikan lisäksi asiassa on muita näkökulmia: ”Väitetään, että poliitikot ajattelevat ydinvoimaloita tarvittavan myös turvaamaan mahdollisen ydinaseen kehittäminen tilanteessa, jossa joku naapurimaista alkaisi uhata Japania ydinaseilla. Poliitikot painottavat ’kansallisen energiaturvallisuuden’ olevan tärkeää. Mutta he eivät sano, kumpi on tärkeämpää, ’turvallisuus’ vai ’energia’”, Tanaka analysoi.

Tohokun yliopiston ydinfysiikan professori Takeshi Koike ennustaa, että hallitus avaa vähitellen kaikki hyväkuntoiset ydinvoimalaitokset. Se onkin Koiken mukaan aiheellista, koska öljy-, kaasu- ja hiilivoimalat, joilla ydinvoimaloiden sähkö nyt korvataan, tuottavat paljon enemmän ympäristöhaittoja ja kustannuksia kansantaloudelle kuin ydinvoima, Koike korostaa.

Ottaisimmeko opiksi

Suomessa media arvioi toimintaansa kouluampumisvälikohtausten jälkeen ja kehitti omia toimintaohjeitaan. Samanlainen keskustelu käytiin vuonna 2011 toivottavasti Fukushimasta edes toimitusten sisäisissä kokouksissa. Ainakin Iltalehdessä ilmestyi itsekritiikkiä, ja Tommi Parkkonen kirjoitti:

“Uutisia lukiessa saa helposti sellaisen mielikuvan, että koko kaupunki olisi rampautunut aavekaupunki, josta kaikki haluavat pois. Ei ole. — Uutiskuvissa monen tokiolaisen kasvoilla näkyvät hengityssuojat eivät johdu ydinvoimalaonnettomuudesta, vaan yleisin selitys on kevään myötä alkanut siitepölykausi. – Paikalliset eivät ole pakenemassa minnekään.”

Avoimemmin Fukushiman uutisointia on analysoitu lähinnä tiedetoimittajien keskuudessa, mm. 2011 Qatarin maailmankonferenssissa ja Eusja-lehdessä. Mediakatastrofin todella vahvojen seurausvaikutusten vuoksi toivoisi, että tapaus Fukushima analysoitaisiin tieteen keinoin ja siitä tehtäisiin oppikirjatapaus journalismikoulutukseen. Vaikuttihan se suoraan koko ydinvoiman tulevaisuuteen ja ihmisten psyykkiseen hyvinvointiin. Onneksi myös oma tiedetoimittajayhdistyksemme pitää asiaa esillä, ja avustaa jäseniään säteilyä käsitteleville kursseille.

Fukushiman ”säteilykuolemat” jatkavat elämistään erityisesti sosiaalisessa mediassa ja rasittavat asiallista energiakeskustelua ja -politiikkaa. Ylipäänsä ydinvoimaan liittyvät asiat näyttävät olevan sellaisia, joissa ehdottomasti vaadittaisiin myös tiedetoimittajien mukanaoloa yleistoimittajain rinnalla. Ehkä suhteellisuudentaju ja objektiivisuus säilyisivät silloin paremmin tulevissa katastrofeissa.

KORJAUS 27.10.2015: Juttuun lisätty Toshio Saton ja Mikihito Tanakan kuva.

MATKALLA MAAILMALLA

Arja-Leena Paavola: Oikeusmurhan jäljet Rouenissa

ESSEE

Elina Hiltunen: Mahdoton tulevaisuuden ennustaminen?

Kolumni

Salla Nazarenko: Keskiluokan korpivaellus

Tiedetoimittaja-lehti

Julkaisija

Suomen tiedetoimittajain liitto ry.
Finlands vetenskapsredaktörers förbund rf.

Tiedetoimittaja-lehti on Kulttuuri- ja mielipidelehtien Kultti ry:n jäsen

Toimitus

Päätoimittaja Ulla Järvi

ISSN

ISSN 2242-4237 (Verkkolehti) | ISSN 1235-0338 (Painettu)

Tiedetoimittaja-lehti on sitoutunut vastuulliseen journalismiin