Hämmentävä pamfletti korona-ajasta

Arja-Leena Paavola

Mikko Heikkilä, Mark Mallon, Merja Rantala, Venla Saalo ja Leena Valmu: Koronan kääntöpuoli. Särötär 2021.

Maailman terveysjärjestö WHO julisti 11.3.2020 koronaviruksen aiheuttaman covid-19-epidemian pandemiaksi. Puolentoista vuoden ajan aihe on hallinnut medioita ja ihmisten elämää eri puolilla maailmaa. Julkisuudessa epidemiaa on käsitelty pääasiassa lääketieteen kannalta. Tilanteen ikään kuin vakiinnuttua on syntynyt tarve laajemmalle keskustelulle.

Heinäkuussa julkaistu kirja Koronan kääntöpuoli lupaa tarjota neljä kriittistä, suhteuttavaa ja taustoitettua näkökulmaa koronapandemiaan liittyvään yhteiskunnalliseen keskusteluun, uutisointiin, maskien käyttöön sekä sulkutoimenpiteisiin Suomessa ja Saksassa. Aiheiden käsittelyn sanotaan nojaavan näyttöön ja tutkimustietoon.

Kirjan artikkeleista vastaa viisi kirjoittajaa. Merja Rantala on eläinlääketieteen tohtori, Venla Saalo vuosia Saksassa asunut kirjailija, Leena Valmu biotieteen dosentti ja Mark Mallon pitkään Saksassa asunut runoilija. Harrastajaepidemiologiksi tunnustautuva merikapteeni Mikko Heikkilä kertoo Kuoleman laivat -artikkelissaan muun muassa omakohtaisista kokemuksistaan risteilylaivoilla, joiden matka tyssäsi koronatartuntoihin. Kirjan parasta antia ovatkin osat, joissa kuvaillaan erikoista tilannetta laivoilla ja sitä, miten ennakoimattomasti korona tarttui tai ei tarttunut.

Teksteissä kritisoidaan asiantuntijoita, medioita ja viranomaisia, mutta ei kerrota, kuinka asiat olisi pitänyt hoitaa. Epidemia on ollut hyvin huonosti ennakoitavissa, myös virus itsessään on muuntunut. Ajan kuluessa on opittu runsaasti. Emme tiedä, mitä olisi seurannut, mikäli kirjoittajien arvostelemat viranomaistoimenpiteet olisi jätetty tekemättä.

Valmu käsittelee artikkelissaan eläimiin, ihmisiin ja viruksiin liittyviä seikkoja. Hänen mukaansa suomalaisissa medioissa koronaan liittyvissä kirjoituksissa katastrofijournalismi on voittanut tietoon perustuvan tarinankerronnan. Hän kysyy, ymmärtääkö suomalaista mediaa seuraava kansa, että pelkoa ei ole enää juurikaan syytä tuntea. Kuolleiden ja tartunnan saaneiden määrän raportoinnin Valmu näkee pelkoa kasvattavana, varsinkin, kun ihmisiä kuolee esimerkiksi sydän- ja verisuonisairauksiin paljon enemmän kuin koronaan. Syntyy jopa vaikutelma, että kuolonuhreja ei olisi tullut tarpeeksi. Asian voi myös ajatella toisin päin: kuolemilta on vältytty juuri siksi, että tautiriskiä on pidetty niin paljon esillä. Valmu myös väittää, että ”media ei korosta ikääntyneiden osuutta kuolemissa”. Tämä on pötyä.

Kirjassa todetaan, että sen tekijät eivät usko salaliittoteorioihin. Heikkilä kuitenkin kirjoittaa, että suljettu Facebook-ryhmä Media Watchdogs of Sweden (MEWAS) olisi jäänyt kiinni siitä, että he ovat järjestelmällisesti levittäneet disinformaatiota Ruotsin koronastrategiasta ympäri maailmaa. Tällainen heitto olisi vaatinut täsmennystä. Etenkin toteamus viidennestä kolonnasta, eli että ryhmän pyrkimyksenä olisi ollut heikentää Ruotsia sisältä käsin, kuulostaa salaliittoteorialta.

Mallon ja Saalon artikkelin mukaan ”yksiääninen mediakenttä viestii pääpiirteissään näin: Covid-19-pandemia on nykyajan suurin uhka kaikille kansoille ja kansalaisille; uhan alati kasvavaa voimaa torjutaan vain ja ainoastaan perusoikeuksista luopumalla”. Herää kysymys, että minkä median parissa kirjoittajat ovat korona-aikansa viettäneet. Esimerkiksi Suomessa perusoikeudet täyttävän, rajatarkastuksiin liittyvän koronatestausmallin kirjoittaminen lakiin osoittautui äärimmäisen vaikeaksi. Tämä siitä huolimatta, että useat tahot tunnistivat tarpeen. Asiaa myös käsiteltiin laajasti medioissa.

Teksteissä on kauttaaltaan paljon ylisanoja, joiden vuoksi sitä on raskasta lukea ja syntyy mielikuva pidennetystä, kärjekkäästä somekeskustelusta. Artikkeleissa käsitellään pääasiassa kevättä 2020 ja siten kirja on jo ilmestyessään valitettavasti hieman vanhentunut.

Kannen kuva: Tapani Niemi

Pääkirjoitus

Ulla Järvi: Kyynel lehmän kylkeä vasten

ÄÄNI ÄÄNETTÖMILLE

Tapani Niemi: Saako tiedejournalisti essehtiä? Osa I

RAHKASAMMALEITA JA PERINNEKASVEJA

Eeva Pitkälä: Idästä saapui valloittaja
Arja-Leena Paavola: Perinnekasvien geeneillä taataan tulevaisuuden ruokaturvaa
SOTA-AJAN VIESTEJÄ JÄLKIPOLVILLE

Kalle Virtapohja: Pekka Peitsen karmea kankkunen
Päivi Kapiainen-Heiskanen: Muisti tuo sodan iholle

TEKSTIEN SISÄLLÄ

Aki Petteri Lehtinen: Kuinka tiedeteksti käsitetään
Aki Petteri Lehtinen: Kritiikki edistää ymmärrystä – kunhan kohteena on teos eikä ihminen
APURAHAHAKU MIELESSÄ

Annu Kekäläinen: Hakisinko apurahaa?

Kirjat

Arja-Leena Paavola: Hämmentävä pamfletti korona-ajasta
Pekka Wahlstedt: Hyödyn aikakausi Turun Akatemiassa
Pekka Wahlstedt: Tietopaketti mielen sairauksista
Pekka Wahlstedt: Tutkiva mielikuvitus tutkijan käytössä

Tiedetoimittaja-lehti

Julkaisija

Suomen tiedetoimittajain liitto ry.
Finlands vetenskapsredaktörers förbund rf.

Tiedetoimittaja-lehti on Kulttuuri- ja mielipidelehtien Kultti ry:n jäsen

Toimitus

Päätoimittaja Ulla Järvi

ISSN

ISSN 2242-4237 (Verkkolehti) | ISSN 1235-0338 (Painettu)

Tiedetoimittaja-lehti on sitoutunut vastuulliseen journalismiin