Hauskan oppimisen vallankumous

Pekka Wahlstedt

Lauri Järvilehto: Hauskan oppimisen vallankumous. PS-kustannus 2014 234 s.

Tiedetoimittajat ovat oikeastaan eräänlaisia opettajia, sillä heidänkin tehtävänään on siirtää tieteen tuloksia niitä tuntemattomille, erona ainostaan oppilaiden ikä. Myös ongelmat tiedon välittymisessä ja perillemenossa ovat samankaltaisia.

Osaako tieteen popularisoija pukea usein kuivat teoriat värikkäisiin vaatteisiin ja saamaan vastaanottajat innostumaan ja kehittämään niitä?

Ainakin kouluissa ja yliopistoissa oppiminen on usein tylsää ja yksisuuntaista luennoimista ja oppijat tulevat luokkahuoneisiin ja luentosaleihin ulkoisen palkinnon houkuttamina tai pakon ajamina.

Filosofi Lauri Järvilehto haluaa tehdä hauskan oppimisen vallankumouksen kouluissa ja yliopistoissa.

Järvilehdon lähtökohtana on yksinkertainen huomio, että ihminen opiskelee tai työskentelee paremmin ja sitoutuneemmin silloin kun hän itse on innostunut ja kiinnostunut siitä, mitä opiskelee ja tekee. Motivaation tulee lähteä sisältäpäin ja oppimisen olla palkitsevaa itsessään.

Järvilehdon radikaalein ja monissa varmasti vastustusta herättävä väite on, että luennon alussa sammutettavat ja piiloonpantavat älypuhelimet ja tabletit ovatkin hauskan oppimisen vallankumouksen tärkeimmät työkalut. Niistä tärkeimpiä ovat pelit.

Etenkin oppimispelit ovat yksinkertaisinmillaan muunnelmia laskutoimituksista ja kirjainten tunnistamisesta. Niissä annetaan pisteitä ja tasot vaikeutuvat pelaajan kehittyessä.

Pelaaja voi oppia esimerkiksi fysiikan lakeja taistelupeleissä, joissa täytyy arvioida laukauksia tarkoin, esimerkiksi laskea painovoiman vaikutus tykinkuulaan. Pelivalikoima on lisäksi hyvin monipuolinen sekä sisällön että vaikeusasteen puolesta.

Oppimisen pelillistämisen pääpointti on, että kun kuiva ja abstraktinen aihe puetaan värikkäiden ja vauhdikkaiden pelien muotoon, lapset ja nuoret innostuvat siitä ja asiat myös jäävät mieleen pitkäksi aikaa, toisin kuin kirjasta puoliväkisin päntätty tieto.

Järvilehdon ajatuksissa on ideaa. Lapset ja nuoret viettävät suurimman osan ajastaan virtuaalimaailmassa. Miksi väkipakolla raahata heitä pois tabletin tai älypuhelimen ruudun edestä, kun opetettavat asiat voi viedä ja välittää netin kautta.

Lopultakin kyse on siitä, kenen ehdoilla ja tarpeita oppiminen ensisijassa palvelee. Tähän asti vallassa ja äänessä ovat olleet aikuiset – hauskan oppimisen vallankumous palauttaa oppimisen sen kohteiden, lasten ja nuorten käsiin.

Tiedetoimittaja 4/2020


Kannen kuva: Vesa-Matti Väärä

Pääkirjoitus

Tuukka Tammi: Monikasvoinen tiedetoimittaja on valpas otus

SUURAPURAHALLA KUVATAAN ELÄIMEN TUNTEITA

Ulla Järvi: Haluatko tietää, mistä sika nauttii?
Ulla Järvi: Saparon kertomaa
EUROOPPALAISTA ELÄMÄÄ KORONAN VARJOSSA

Sanna Kivimäki: Berliinin Falling Walls täynnä tulevaisuutta ja toivoa – myös etänä
Päivi Kapiainen-Heiskanen: Sukupuoli ja -polvi korostuvat eurooppalaisten etätyökokemuksissa
Aki Petteri Lehtinen: Elämän monet mahdollisuudet

TEKIJÄINOIKEUKSILLA VOI MYÖS KIKKAILLA

Päivi Kapiainen-Heiskanen: Tiedätkö, kuka laskuttaa kuvistasi?

KENEN EHDOILLA PUHUTAAN SEKSITYÖSTÄ?

Salla Nazarenko: Puhe seksityöstä on puhetta etuoikeuksista
Näin sen luin

Aki Petteri Lehtinen: Viisautta rakastavat naiset

Kirjat

Aki Petteri Lehtinen: Drugs, please
Aki Petteri Lehtinen: Aivojen sopukoista
Pekka Wahlstedt: Yhteinen kieli ei takaa yhteistä ymmärrystä
Pekka Wahlstedt: Selviytymistarinoita uupumuksesta
Pekka Wahlstedt: Tiedekulman pokkari avaa vallan umpisolmuja

Tiedetoimittaja-lehti

Julkaisija

Suomen tiedetoimittajain liitto ry.
Finlands vetenskapsredaktörers förbund rf.

Tiedetoimittaja-lehti on Kulttuuri- ja mielipidelehtien Kultti ry:n jäsen

Toimitus

Päätoimittaja Ulla Järvi

ISSN

ISSN 2242-4237 (Verkkolehti) | ISSN 1235-0338 (Painettu)

Tiedetoimittaja-lehti on sitoutunut vastuulliseen journalismiin