Helsinki – tiedon metropoli

Helsinki – tiedon metropoli

Martti Häikiö: Tiedon metropoli. Tutkimus, opetus ja tiedonvälitys Helsingin historiassa 1945-2010 SKS 2015. 574 s

Helsinkiä voi hyvällä syyllä kutsua tiedon metropoliksi. Pääkaupungin rajat ulottuvat koko Suomeen: Tampereen yliopisto sijaitsi alkuaan Helsingissä nimellä Yhteiskunnallinen korkeakoulu, Tampereen Teknillinen yliopisto siirtyi Tampereelle Hietalahdesta. Itse Helsingin yliopistolla on toimipisteitä eri puolilla Suomea, kuten pääkaupungin työssäkäyntialueeseen kuuluvassa Lahdessa.

Puhumattakaan maamme ykköslehdestä, Helsingin Sanomista, ja johtavista kustantamoista WSOY:stä ja Otavasta. Myös aattelliset ja poliittiset taistot ovat käyty ja levinneet Helsingistä muualle Suomeen.

Professori Martti Häikiön kirjan punaisen langan muodostaakin kulttuuritaistelu, jota käytiin vasemmiston ja oikeiston välillä. Heti sodan jälkeen vasemmisto sai näkyvän sijan. Varinaiseen valtaan se nousi 1960-luvun puolessa välissä ja säilytti sen 80-luvun puoleen väliin asti.

Yksityiset oppikoulut ja kansakoulut yhtenäistettiin kaikkien yhteiseksi peruskouluksi, ja autonomisista yliopistoista tehtiin valtion tilivirastoja. Kaikki pyrittiin tarkasti suunnittelemaan ja keskittämään, mikä huipentui taistolaisten voimakkaaseen nousuun 70-luvulla.

80-luvulla alkoi keskittämisen purkaminen, mikä näkyi päätösvallan liukumisena kunnille ja kouluille. Tuloksena oli erilaisten oppilaiden tarpeita palvelevien erityiskoulujen syntyminen ja vanhempien valinnanvaran ja vaikutusvallan kasvu.

Häikiö painottaa tietotekniikan merkitystä demokratialle. Suuri yleisö saa äänensä kuuluville ja vuorovaikutteisuus valtaa alaa. Yliopistot popularisoivat tiedettä, mistä tiedekeskus Heureka ja jokavuotiset Tieteen Päivät ovat näkyvimpiä esimerkkejä. Tiedetoimittajien liitto perustetaan vuonna 1985, johon liittyvät popularisoijat aikakauslehtien toimittajista yliopistojen tieteestä tiedottajiin.

Internetistä on tullut uusi tiedon metropoli joka ylittää kaikki rajat kaikilla tasoilla. Kaikkien muokattavissa oleva Wikipedia-sanakirja ilmentää uutta tiedollista verkkodemokratiaa parhaimmillaan.

Kannen kuva: Tapani Niemi

Pääkirjoitus

Ulla Järvi: Kyynel lehmän kylkeä vasten

ÄÄNI ÄÄNETTÖMILLE

Tapani Niemi: Saako tiedejournalisti essehtiä? Osa I

RAHKASAMMALEITA JA PERINNEKASVEJA

Eeva Pitkälä: Idästä saapui valloittaja
Arja-Leena Paavola: Perinnekasvien geeneillä taataan tulevaisuuden ruokaturvaa
SOTA-AJAN VIESTEJÄ JÄLKIPOLVILLE

Kalle Virtapohja: Pekka Peitsen karmea kankkunen
Päivi Kapiainen-Heiskanen: Muisti tuo sodan iholle

TEKSTIEN SISÄLLÄ

Aki Petteri Lehtinen: Kuinka tiedeteksti käsitetään
Aki Petteri Lehtinen: Kritiikki edistää ymmärrystä – kunhan kohteena on teos eikä ihminen
APURAHAHAKU MIELESSÄ

Annu Kekäläinen: Hakisinko apurahaa?

Kirjat

Arja-Leena Paavola: Hämmentävä pamfletti korona-ajasta
Pekka Wahlstedt: Hyödyn aikakausi Turun Akatemiassa
Pekka Wahlstedt: Tietopaketti mielen sairauksista
Pekka Wahlstedt: Tutkiva mielikuvitus tutkijan käytössä

Tiedetoimittaja-lehti

Julkaisija

Suomen tiedetoimittajain liitto ry.
Finlands vetenskapsredaktörers förbund rf.

Tiedetoimittaja-lehti on Kulttuuri- ja mielipidelehtien Kultti ry:n jäsen

Toimitus

Päätoimittaja Ulla Järvi

ISSN

ISSN 2242-4237 (Verkkolehti) | ISSN 1235-0338 (Painettu)

Tiedetoimittaja-lehti on sitoutunut vastuulliseen journalismiin