Homo economicus ja talousteoriat

Pekka Wahlstedt

Risto Heiskala ja Akseli Virtanen (toim.): Talous ja yhteiskuntateoria osa 2. Gaudeamus 2016.

9789524951678

Talous ja yhteiskunta ovat kautta aikojen kietoutuneet yhteen. Vasta 1800-luvulta lähtien ne on erotettu toisistaan ja talous on noussut muun yhteiskunnan yläpuolelle ja sanellut sille säännöt.

Tämä käy ilmi kolmiosaisen sarjan Talous ja yhteiskuntateoria kaikista osista, joista ensimmäinen keskittyi vanhan maailman talouteen ja tämä toinen 1800-luvulla syntyneeseen markkinatalouteen.

1800-luvulla syntyi uusklassinen taloustiede, jonka voittokulku on jatkunut meidän päiviimme asti. Se irrottaa talouden muusta yhteiskunnasta omia markkinalakejaan noudattavaksi koneistoksi. Samoin ihminen pelkistyy taloudellisesti rationaalisia valintoja tekeväksi homo economicukseksi.

1900-luvulla kuitenkin monet muutkin ovat luoneet teorioita taloudesta ja yhdistäneet sitä etenkin sosiologiaan. Max Weber, Georg Simmel ja John Rawls ovat esimerkkejä tästä.

Weberin mukaan talouden välineellinen rationaalisuus on vain yksi rationaalisuuden laji. Arvorationaalisuus asettaa arvot ja päämäärät, joita ei voi mitata ja laskea määrällisesti.

Simmelin mukaan juuri rahan välineellinen luonne on syynä siihen, että yhteiskunnassa vallitsee välineellinen ajattelu ja kaikkea arvioidaan hyödyn kannalta.

Toisaalta Simmel huomaa, että raha on tai symboloi tietynlaista suhdetta ihmisten välillä. Ja koska raha toimii vaihdon välittäjänä, se on ydinolemukseltaan luottamusta. Ihmiset luottavat siihen, että saavat metallinpaloja tai paperilappuja vastaan konkreettisia esineitä tai palvelua.

Tästähän meneillään menevä talouskriisi on mainio esimerkki: finassilaitokset romahtivat, kun luottamus petti. Näin raha ja talous seisovat inhimillisellä ja sosiaalisella perustalla. Weber ja muut yhteiskuntatieteiden klassikot totesivatkin, että sosiologia ymmärtää taloustiedettä paremmin kuin se itse.

Kannen kuva: Tapani Niemi

Pääkirjoitus

Ulla Järvi: Kyynel lehmän kylkeä vasten

ÄÄNI ÄÄNETTÖMILLE

Tapani Niemi: Saako tiedejournalisti essehtiä? Osa I

RAHKASAMMALEITA JA PERINNEKASVEJA

Eeva Pitkälä: Idästä saapui valloittaja
Arja-Leena Paavola: Perinnekasvien geeneillä taataan tulevaisuuden ruokaturvaa
SOTA-AJAN VIESTEJÄ JÄLKIPOLVILLE

Kalle Virtapohja: Pekka Peitsen karmea kankkunen
Päivi Kapiainen-Heiskanen: Muisti tuo sodan iholle

TEKSTIEN SISÄLLÄ

Aki Petteri Lehtinen: Kuinka tiedeteksti käsitetään
Aki Petteri Lehtinen: Kritiikki edistää ymmärrystä – kunhan kohteena on teos eikä ihminen
APURAHAHAKU MIELESSÄ

Annu Kekäläinen: Hakisinko apurahaa?

Kirjat

Arja-Leena Paavola: Hämmentävä pamfletti korona-ajasta
Pekka Wahlstedt: Hyödyn aikakausi Turun Akatemiassa
Pekka Wahlstedt: Tietopaketti mielen sairauksista
Pekka Wahlstedt: Tutkiva mielikuvitus tutkijan käytössä

Tiedetoimittaja-lehti

Julkaisija

Suomen tiedetoimittajain liitto ry.
Finlands vetenskapsredaktörers förbund rf.

Tiedetoimittaja-lehti on Kulttuuri- ja mielipidelehtien Kultti ry:n jäsen

Toimitus

Päätoimittaja Ulla Järvi

ISSN

ISSN 2242-4237 (Verkkolehti) | ISSN 1235-0338 (Painettu)

Tiedetoimittaja-lehti on sitoutunut vastuulliseen journalismiin