Ilmastohäiriöihin kannattaa puuttua nopeasti

Heikki Kuutti

Ilmastomuutoksen aiheuttamat häiriöt ovat vakavia ja yleistyvät nopeasti. Niihin kannattaa puuttua nopeasti myös talouden näkökulmasta, arvioi Harvardin ylipiston ympäristötieteen ja -politiikan professori John P. Holdren tiedetoimittajien maailmankongressissa San Franciscossa.

John P. Holden ei suhtaudu ollenkaan väheksyen niihin, jotka pyrkivät hämmentämään ilmastonmuutoskeskustelua.

John P. Holdren ei suhtaudu ollenkaan väheksyen niihin, jotka pyrkivät hämmentämään ilmastonmuutoskeskustelua. Kuva: Heikki Kuutti.

Esityksessään ”Why the wafflers are wrong. Addressing climate change is urgent – and a bargain” Holdren toi esiin useita tieteen kumoamia väitteitä ilmastonmuutoksesta ja sen vaikutusten vähättelystä.

Holdren korosti, että ilmastonmuutokseen liittyvä epävarmuus koskee yhteiskunnallisia valintoja, ei asiasta olevaa tieteellistä näyttöä.

Hänen mukaansa ei ole esimerkiksi pienintäkään_tieteellistä epäselvyyttä siitä, kuinka paljon jo nyt käynnissä olevasta ilmastonmuutoksesta aiheutuu ihmisten toiminnasta. Muutoksesta aiheutuvat vahingot eivät myöskään ole vaatimattomia tai etene niin hitaasti, etteikö niiden torjumiseksi olisi kiirettä. Perusteetonta on myös väittää, että hiilidioksidipäästöjen ja muiden ihmisen aiheuttamien kasvihuonekaasupäästöjen jyrkkä vähentäminen maksaisi liikaa, tappaisi työpaikkoja ja tukahduttaisi talouskasvua.

Kuluvana vuonna yli 80 prosenttia maailman energiantuotannosta saadaan yhä hiilidioksidia vapauttavasta hiilen, öljyn ja maakaasun polttamisesta. Maapallon keskilämpötilat ovatkin kohonneet voimakkaasti, kun hiilidioksidin määrä ilmakehässä on noussut.

”Tiede on totta, uskotpa siihen tai et”
Neil deGrasse Tyson

Holdrenin mukaan ei ole syytä epäillä, etteikö lämpeneminen olisi tapahtunut ilman taukoja ja etteikö lämpötilan nousu olisi ihmisen itsensä aiheuttamaa. Ilman ihmistä luonnon aiheuttamat lämpötilavaikutukset itseasiassa toimisivat maapallon pyörimisen seurauksena päinvastaiseen suuntaan.

Ilmastonmuutoksen aiheuttamat häiriöt eivät rajoitu pelkästään lämpötilan muutoksiin. Kyse on tätä laajemmista säämalleista ja niiden ääriarvoista, ajoituksesta ja alueellisesta ilmenemisestä: onko kuumaa vai kylmää, pilvistä vai kirkasta, kosteaa vai kuivaa, sataako roiskimalla vai kaatamalla, säilyykö vai sulaako lumipeite tai tuuleeko vai myrskyää. Globaali keskilämpö onkin vain malleissa näkyvä maailmanlaajuisen ilmastojärjestelmän tilan indeksi. Vähäisetkin muutokset lämpötilassa johtavat suuriin muutoksiin järjestelmässä, ja ääripäät korostuvat.

”Globaali lämpeneminen” on Holdrenista harhaanjohtava ilmaus, ja hän kutsuisikin ilmiötä mieluummin “globaaliksi ilmastohäiriöksi”. Ilmastokeskustelussa hämmennystä aiheuttaa se, että lämpenemisen mielletään koskevan yhtenäisesti koko planeettaa, liittyvän tasaisesti kohoavaan lämpötilaan ja olevan kaiken lisäksi varsin vaaratonta ympäristölle. Todellisuudessa se, mitä ilmastomuutoksessa tapahtuu, on Holdrenin mukaan erittäin epäyhtenäistä, ei koske pelkästään lämpötilaa ja on haitallista ja nopeaa verrattuna ihmisten mahdollisuuksiin puuttua siihen.

Jo nyt ilmastonmuutos on aiheuttanut vakavia ongelmia tulvina, kuivuuksina, metsäpaloina, helleaaltoina, koralliriuttojen tuhoina, meren happamoitumisina, rannikkojen eroosiona ja merenpinnan nousuina. Luetteloon on helppoa lisätä myös voimakkaat myrskyt, ikiroudan sulamiset, tuholaisten ja taudinaiheuttajien lisääntymiset, uusien lajien leviämiset ja entisten elinolojen vaarantumiset.

”Voit huijata äänestäjiä, mutta et ilmakehää”
Donella Meadows

Kaikki nämä ovat todistettavasti yhteydessä ilmastonmuutokseen niin teoriassa, malleissa kuin havaittuina “sormenjälkinä”. Ongelmat myös yleistyvät aiempia ennusteita rivakammin.

Holdrenin mukaan ilmastonmuutosta koskevaan keskusteluun osallistuvat samalla sitä sekoittaen muutoksen kiistäjät (”deniers”), epävarmat ja skeptiset jaarittelijat (”wafflers”) ja tilanteen jo toivottomaksi mieltävät antautujat (”surrenders”). Ilmastonmuutokseen puuttuminen edellyttää asennemuutosta näiltä kaikilta.

Kiistäjät väittävät, että ilmastonmuutoksen ei edes voida tietää olevan totta. Maapallo ei ole oikeasti lämpenemässä, ja jos vaikka olisikin, ihmisillä ei olisi sen kanssa mitään tekemistä.

Jaarittelijoiden mukaan ihmisillä saattaa olla vaikutusta tapahtumiin. He kuitenkin aliarvioivat vaikutusten laajuutta ja seurauksia. Ilmastonmuutos ei myöskään ole heidän mielestään välttämättä paha asia tai ainakin se on niin hidas, että siihen on hyvin aikaa sopeutua. Suorien torjuntatoimien sijasta järkevämpää olisi ratkaista ongelma taloutta kehittämällä.

Antautujat tunnustavat, että ihmisten rooli muutoksesta on merkittävä ja vaarallinen. Ongelmaan puuttuminen olisi kuitenkin jo liian myöhäistä tai ainakin liian kallista.

Erityisen merkittävämmässä roolissa Holdrenin mukaan ovat jaarittelijat. Heillä on merkittävää vaikutusvaltaa julkiseen keskusteluun ja poliittisiin toimiin ilmastonmuutoksen torjumisessa. Ilmastonmuutoksen vaikutukset todennäköisesti pahenevat nopeammin ja ulottuvat pidemmälle kuin jaarittelijat arvelevat.

– Tältä pohjalta jaarittelijoiden väitteet siitä, että muutokset olisivatkin todellisia toivottuja, vaikuttavat perversseiltä, Holdren korosti.

Hänen mielestään on myös vaarallista mieltää nykyisen kehityksen johtavan jonkinasteiseen ”tasapainoon” hyvän ja pahan välillä. Esimerkiksi pidentyneen kasvukauden vastavoimana yleistyvät kuumuus, kuivuus ja tuholaiset. Entistä enemmän ihmisiä kuolee kuumuuteen kuin kylmyyteen. Lisääntynyt hiilidioksidi ilmakehässä edesauttaa joitakin kasveja vain, mikäli niille on saatavissa riittävästi vettä ja ravinteita.

”Jokaisella on oikeus omiin mielipiteisiin mutta ei omiin faktoihin”
Daniel Patrick Moynihan

Jaarittelijat epäröivät aggressiivisia toimia päästöjen vähentämiseksi ja näkevät niiden sijasta paremmaksi vaihtoehdoksi teknologiset ratkaisut. Esimerkiksi taloudellisen kehityksen nopeuttaminen olisi heidän mielestään paras keino vähentää kehitysmaiden haavoittuvuutta ilmaston muutoksessa ja rajata syntyviä vahinkoja.

Holdren kuitenkin painotti, että vaikka jaarittelijoiden esittämät toimenpiteet toteutettaisiinkin, ne eivät yksin ratkaisisi ongelmaa. Puhdasta energiaa koskeva tuotekehitys on välttämätöntä päästöjen vähentämiseksi, mutta toimiin on ryhdyttävä jo nyt käytössä olevalla tekniikalla.

– Pakollinen sopeutuminen on joka tapauksessa edessä. Siitä tulee sitä vaikeampaa, kalliimpaa ja vähemmän tehokasta mitä laajemmiksi muutokset ehtivät kehittyä.

Yhteiskunnan vaihtoehdot ongelmatilanteessa ovat vaikutusten lieventäminen, niihin sopeutuminen ja niistä kärsiminen. Näitä jokaista jo tapahtuukin. Olennainen kysymys on siitä, miten näitä vaihtoehtoja onnistutaan yhdistelemään jatkossa.

Vaikutusten lieventäminen ei riitä, koska ilmastonmuutos on jo toteutumassa eikä sen etenemistä voida pysäyttää ainakaan kovin nopeasti. Myöskään sopeutuminen ei yksin riitä, koska se tulee kalliiksi ja vähemmän tehokkaaksi ilmastonmuutoksen edetessä.

Riittäviä lievennyksiä tarvitaan, jotta vältettäisiin hallitsemattomien tilanteiden syntyminen. Riittävä sopeutuminen on välttämätöntä, jotta voitaisiin selvitä väistämättömästä tilanteesta.

”Kehityskulku ei ole kohtalo”
Rene Dubos

Holdren piti hurjana väitettä, että yhteiskunnalla ei olisi varaa vastata ilmastonmuutokseen. Maapallolla on aina ollut lämpöaaltoja, tulvia, kuivuutta, metsäpaloja, voimakkaita myrskyjä ja viljelyä haittaavia tuholaisia ja tauteja. Yhteiskunta on kuitenkin aina kärsinyt kun niihin ei ole ennakolta valmistauduttu.

Kaikki luotettavat tutkimukset viittaavatkin siihen, että taloudelliset vahingot sen seurauksena, ettei muutoksiin ole varauduttu ovat paljon suuremmat kuin jos niihin olisi osattu varautua.

Vaikka ilmaston muutos on yhteiskunnalle suuri haaste, se voi olla myös suuri mahdollisuus. Taloudellinen kehitys ja ilmastonmuutoksen vastaiset toimet eivät ole joko-tai-valintoja, vaan niitä edistettävä samanaikaisesti ilmastoystävällisellä energian tuotannolla.

Investoinnit entistä kustannustehokkaampiin toimiin tulevien ilmastomuutosten pahimpien vaikutusten välttämiseksi ovatkin John P. Holdrenin mukaan yhteiskunnalle paljon parempi “sopimus” kuin kärsiminen toimimattomuuden seurauksista. Monet sopeutumistoimenpiteet olisivat taloudellisesti järkeviä myös ilman ilmastonmuutoksen aiheuttamaa pakkoa.

MATKALLA MAAILMALLA

Arja-Leena Paavola: Oikeusmurhan jäljet Rouenissa

ESSEE

Elina Hiltunen: Mahdoton tulevaisuuden ennustaminen?

Kolumni

Salla Nazarenko: Keskiluokan korpivaellus

Tiedetoimittaja-lehti

Julkaisija

Suomen tiedetoimittajain liitto ry.
Finlands vetenskapsredaktörers förbund rf.

Tiedetoimittaja-lehti on Kulttuuri- ja mielipidelehtien Kultti ry:n jäsen

Toimitus

Päätoimittaja Ulla Järvi

ISSN

ISSN 2242-4237 (Verkkolehti) | ISSN 1235-0338 (Painettu)

Tiedetoimittaja-lehti on sitoutunut vastuulliseen journalismiin