Kääntäminen ei olekaan kääntämistä

Pekka Wahlstedt


Natasha Vilokkinen: Tiedontuojat. Opas tietokirjan suomentajille. Vastapaino 2017.

Monilla maallikoilla mutta myös kääntäjillä on kääntämisestä varsin naivi ja yksinkertainen käsitys. Kielen, joka käännetään, ja kielen, jolle käännetään , välinen suhde on yksi yhteen -suhde. Näin teksti kääntyy suoraviivaisesti sana sanalta ja lause lauseelta kielestä toiselle.

Yllättävästi Natasha Vilokkinen toteaa, että kääntäminen ei oikeistaan ole kääntämistä lainkaan. Kääntäminen ei rajoitu kieleen, sanoihin ja lauseisiin, vaan kääntämistyössä tulkitaan ja yritetään ymmärtää kokonaista kulttuuria ja elämänmuotoa. Kääntäminen on kulttuurien ja kielten välistä kanssakäymistä ja
viestintää.

Kääntäjä tarvitseekin pelkän kielitaidon lisäksi tietoa tekstin kulttuurisesta ympäristöstä, ja kääntäjän pitää myös osata eläytyä ja astua tekstin kirjoittajan elämään ja asemaan. Sekä tietysti olla tietoinen kääntämänsä kirjan lukijakunnasta ja sen vaateista.

Vähän arvostettu kääntäjän ammatin harjoittajan tulee näin olla monitieteisesti, psykologiasta kulttuurin tutkimukseen ja filosofiaan asti, valistunut.

Tiedontuojat käykin tarkasti läpi kääntäjän rekvisiitan suomen kieliopista ja muista kieliasioista asiantuntijoiden kanssa työskentelemiseen ja taustatiedon hankkimiseen internetistä. Tietysti opastetaan tietokirjoille tärkeiden taulukoiden, kaavioiden, viitteiden ja kirjallisuusluetteloiden laatimiseen.

Kirja on välillä liiankin kädestä taluttava. Esimerkiksi kielioppiin opastetaan kuin lukija olisi peruskouluasteella.

Kaikki tietänevät, että lauseenvastikkeisiin ei tule pilkkua; sehän on yksi asia, joka juuri tekee lauseenvastikkeista lauseenvastikkeita. Ja kaikille lienee myös selvää, missä kulkee yksikön ja monikon välinen raja. Eli että ei esimerkiksi tule kirjoittaa esimerkiksi Yhdysvallat tekevät, vaikka Yhdysvallat-sana viittaa muodoltaan moneen subjektiin.

Ja harrastajakääntäjäkin tietää, että suomen kielen ja muiden kielten välillä on sellaisia rakenteellisia eroja, että jokaista sanaa ei voi kääntää, vaan käännetyssä teksissä voi olla enemmän tai vähemmän sanoja, kuin alkuperäisessä teksissä.

Toisaalta Vilokkinen väittää, että monet kokeneet ammattikääntäjätkin lankeavat tämän kaltaisiin lapsuksiin. Jos näin todella on, Tiedontuojat kuuluu jokaisen itseään tietontuojana pitävän peruslukemistoon.

Kannen kuva: Tapani Niemi

Pääkirjoitus

Ulla Järvi: Kyynel lehmän kylkeä vasten

ÄÄNI ÄÄNETTÖMILLE

Tapani Niemi: Saako tiedejournalisti essehtiä? Osa I

RAHKASAMMALEITA JA PERINNEKASVEJA

Eeva Pitkälä: Idästä saapui valloittaja
Arja-Leena Paavola: Perinnekasvien geeneillä taataan tulevaisuuden ruokaturvaa
SOTA-AJAN VIESTEJÄ JÄLKIPOLVILLE

Kalle Virtapohja: Pekka Peitsen karmea kankkunen
Päivi Kapiainen-Heiskanen: Muisti tuo sodan iholle

TEKSTIEN SISÄLLÄ

Aki Petteri Lehtinen: Kuinka tiedeteksti käsitetään
Aki Petteri Lehtinen: Kritiikki edistää ymmärrystä – kunhan kohteena on teos eikä ihminen
APURAHAHAKU MIELESSÄ

Annu Kekäläinen: Hakisinko apurahaa?

Kirjat

Arja-Leena Paavola: Hämmentävä pamfletti korona-ajasta
Pekka Wahlstedt: Hyödyn aikakausi Turun Akatemiassa
Pekka Wahlstedt: Tietopaketti mielen sairauksista
Pekka Wahlstedt: Tutkiva mielikuvitus tutkijan käytössä

Tiedetoimittaja-lehti

Julkaisija

Suomen tiedetoimittajain liitto ry.
Finlands vetenskapsredaktörers förbund rf.

Tiedetoimittaja-lehti on Kulttuuri- ja mielipidelehtien Kultti ry:n jäsen

Toimitus

Päätoimittaja Ulla Järvi

ISSN

ISSN 2242-4237 (Verkkolehti) | ISSN 1235-0338 (Painettu)

Tiedetoimittaja-lehti on sitoutunut vastuulliseen journalismiin