Vuoden 2018 tiedetoimittajana palkittava vapaa toimittaja Arja-Leena Paavola osaa katsoa asian viereen ja löytää sivulauseista pitkälle vieviä johtolankoja. Ruokakaupassa tai taidenäyttelyssä voi viritä ajatus kiinnostavasta aiheesta Kemia-lehteen tai tieteellistä tutkimusta lukiessa juttuidea Sana-lehteen.

– Freelancer-toimittajana minulla on vapaus valita aiheeni ja vapaus käyttää juttujen tekemiseen niin paljon aikaa kuin haluan. Toisaalta aiheen käsittelyn on sovittava tiedotusvälineen linjaan, ja työmäärä sovitettava tilaajan maksamaan palkkioon, joten freelancerilta edellytetään ahkeruutta ja kurinalaisuutta. On kuitenkin etuoikeutettua antaa jutun viedä ties minne sfääreihin! sanoo Arja-Leena Paavola.
Paavolan palkinnut Suomen tiedetoimittajain liitto toteaa palkitsemisperusteluissaan, että hänen juttujensa aihepiireinä ovat tutkittuun tietoon laajasti liittyvät jutut, erityisesti tiedettä yleistajuisesti esittelevät tekstit sekä tutkijoiden työ.
Paavolan monipuolisuus, huolellisuus, aiheisiin heittäytyminen sekä ihmisiin, tutkimukseen ja tekstin laatuun paneutuminen ovat ominaisia periksiantamattomalle ammattilaiselle. Lisäksi on erityistä, että Paavola on tehnyt koko tiedetoimittajan uransa freelancerina.

Taidehistoria opetti katsomaan

Maailmaa journalistin silmin katsovasta Arja-Leena Paavolasta ei alun perin pitänyt tulla toimittajaa. Hän opiskeli Jyväskylän yliopistossa taidehistorian maisteriksi, mikä antoi hyvän pohjan maailman ilmiöiden näkemiselle ja katsomiselle.
– Tuskin olisin lopulta viihtynyt museotyössä, ja alalle työllistyminen on vaikeaa. Aloinkin jossain kohtaa kirjoitella lehtiin ja kuin huomaamatta se vei mukanaan.

– Taidehistoria toki kiinnostaa minua edelleen, mutta löydänkin itseni miettimästä esimerkiksi von Wrightin veljesten taidenäyttelyssä heidän taiteensa sivupolkuja, kuten täytettyjen lintujen säilymistä erinomaisessa kunnossa meidän päiviimme. Magnus jopa kehitti eläinten täyttämistä varten oman arsenikkia sisältävän voiteen. Niinpä Kemia-lehteen syntyi juttu taiteilijaveljeksistä tiedemiehinä, kertoo Paavola.

Missä täällä käydään vessassa?

– Olen löytänyt vuosien varrella ne lehdet ja kanavat, joiden kanssa yhteistyö sujuu. Olen oppinut, millaiset aiheet sopivat mihinkin. Kemia-lehden lisäksi kirjoitan nykyisin paljon muun muassa Acatiimi-lehteen, Sanaan, Uusiouutisiin ja tutkimuslaitosten julkaisuihin.
– Täytyy sanoa, että juttuaiheet ovat mielessä aina ja lomamatkoillakin alan miettiä, että tästähän saisi kiinnostavan jutun Kemia-lehteen tai tuosta asiasta Uusiouutisiin, hymyilee Arja-Leena Paavola.
Näin kävi esimerkiksi lomamatkalla tyttären kanssa Kreikassa. Ateenassa Pireuksen satama-alueelle kerääntyneitä pakolaisia uutiskuvissa nähdessään Paavola huomasi miettivänsä, missä tämä kaikki väkimäärä käy vessassa. Kreetassa taas ulkomaalaisten turistien suosimien hotellien takapihoille kurkistaessa kävi ilmi, että maan jätehuolto on onnetonta eikä mitään lajitella, vaikka matkanjärjestäjät niin väittäisivätkin. Kummastakin aiheesta syntyi juttu.
– Saniteettiongelmat ovat oikeasti merkittävä asia maailmalla, vaikka meillä Suomessa ei tarvitse sellaisista asioista yleensä murehtia.
Paavolaa kiinnostaa myös tieteentekijöiden työ ja uran muodostuminen, joka harvoin sekään on suoraviivainen tie. Tieteentekijöiden liiton netissä ilmestyneessä 50-vuotisjuhlasarjassa esiteltiin 50 tutkijaa, joiden haastatteluista Arja-Leena Paavola teki ison osan. Hän toivoo, että tieteestä kerrottaisiin muutakin kuin tutkimustuloksia.
– Tiedejournalismia vaivaa liian usein pinnallisuus, kun ei ehditä tai osata kurkistaa syvemmälle. Tämä koskee myös Suomen valtamedioita. Ei ihme, että ihmiset ovat alkaneet uskoa mieluummin siihen ”tietoon”, mitä Facebookin ryhmissä kerrotaan. Tieteenteon prosesseja pitäisi pystyä avaamaan paremmin, kannustaa Paavola.
– Nykytutkijat ovat luontevia suhteessaan mediajulkisuuteen. Heille toimittajien kanssa toimiminen on osa työtä, joten he vastaavat viesteihin ja ymmärtävät median vaatimuksia. Iloitsen tästä kehityksestä, joka hyödyttää varmasti kaikkia osapuolia! sanoo Arja-Leena Paavola.