Käyttäytymisgenetiikka – puolesta ja vastaan

Pekka Wahlstedt

Antti Latvala & Karri Silventoinen ( toim.): Käyttäytymisgenetiikka. Geeneistä yhteiskuntaan. Gaudeamus 2014 382 s.

Genetiikan soveltamista psykologiasn ja yhteiskuntatieteisiin on pidetty pelottavana ja vaarallisena asiana. Jos esimerkiksi alkoholismin syynä pidettäisiin erityistä alkoholismi-geeniä, alkoholista riippuvaista ei oikein voitaisi auttaa ja hän itsenkin vapautuisi vastuun taakasta. Lisäksi kansallissosialistit perustelivat muun muassa alkoholistien eliminoimista sillä, että surmaaminen on ainoa keino päästää heidät tästä pahasta.

Käyttäytymimusgenetiikka-kirja on tästä tietoinen ja käy huolellisesti läpi vasta-argumentit. Kirja onnistuu osoittamaan, että ne perustuvat väärinymmärrykseen tai yksinkertaistettuun käsitykseen geeneistä.

Esimerkiksi alkoholismigeeniä tai älykkyysgeeniä ei ole olemassakaan. Geenit vaikuttavat suurina verkostoina ja monien mutkien kautta. Lisäksi geenit ja ympäristö ovat tiiviissä vuorovaikutuksessa keskenään. Niin tiiviissä, ettei edes ympäristön osuutta pystytä tarkasti erottamaan geenin osuudesta yksilön persoonan ja käyttäytymisen selittämisessä.

Ei vain yhteiskuntatiede vaan myös yhteiskunnan suunnittelu tarvitsee käyttäytymisgenetiikkaa. Esimerkiksi peruskoulujen yläluokilla tulisi lisätä valinnaisuutta vaikka tasokurssien muodossa. Lapsi hakeutuu aktiivisesti sellaiseen ympäristöön ja tehtävien pariin, jotka vastaavat hänen taipumuksiaan, joihin puolestaan vaikuttavat geneettiset tekijät. Edellisessä esimerkissä myös tulee hyvin esiin geenien ja ympäristön dialogi.

Kirjan hyviä puolia on sen kattavuus ja monipuolisuus. Geenien ja yhteiskunnan liittoa kartoitetaan sekä mielenterveysasioissa päihderiippuvuudesta syömishäiriöihin että yhteiskunnassa, kuten sosiaalisissa asenteissa, koulutuksessa ja tuloissa ja perheessä ja avioitumisessa. Käyttäytymisgenetiikka onkin alan ensimmäinen suomenkielinen esitys.

Kirjalla on myös ongelmansa. Kirjan monissa genetiikan hienouksia esiittelevissä artikkeleissa asiat on puettu vaikeaan spesifejä termejä vilisevään kieleen ja tyyliin. Onhan käyttäytymisgenetiikka mitä tärkein aihe, joka koskettaa kaikkia tavallisista ihmisistä toimittajiin ja päättäjiin.

Kannen kuva: Tapani Niemi

Pääkirjoitus

Ulla Järvi: Kyynel lehmän kylkeä vasten

ÄÄNI ÄÄNETTÖMILLE

Tapani Niemi: Saako tiedejournalisti essehtiä? Osa I

RAHKASAMMALEITA JA PERINNEKASVEJA

Eeva Pitkälä: Idästä saapui valloittaja
Arja-Leena Paavola: Perinnekasvien geeneillä taataan tulevaisuuden ruokaturvaa
SOTA-AJAN VIESTEJÄ JÄLKIPOLVILLE

Kalle Virtapohja: Pekka Peitsen karmea kankkunen
Päivi Kapiainen-Heiskanen: Muisti tuo sodan iholle

TEKSTIEN SISÄLLÄ

Aki Petteri Lehtinen: Kuinka tiedeteksti käsitetään
Aki Petteri Lehtinen: Kritiikki edistää ymmärrystä – kunhan kohteena on teos eikä ihminen
APURAHAHAKU MIELESSÄ

Annu Kekäläinen: Hakisinko apurahaa?

Kirjat

Arja-Leena Paavola: Hämmentävä pamfletti korona-ajasta
Pekka Wahlstedt: Hyödyn aikakausi Turun Akatemiassa
Pekka Wahlstedt: Tietopaketti mielen sairauksista
Pekka Wahlstedt: Tutkiva mielikuvitus tutkijan käytössä

Tiedetoimittaja-lehti

Julkaisija

Suomen tiedetoimittajain liitto ry.
Finlands vetenskapsredaktörers förbund rf.

Tiedetoimittaja-lehti on Kulttuuri- ja mielipidelehtien Kultti ry:n jäsen

Toimitus

Päätoimittaja Ulla Järvi

ISSN

ISSN 2242-4237 (Verkkolehti) | ISSN 1235-0338 (Painettu)

Tiedetoimittaja-lehti on sitoutunut vastuulliseen journalismiin