Suomen tiedetoimittajain liiton julkaisu

Kuinka tiedeteksti käsitetään

Tekstikäsitykset vaikuttavat lukemiseen usein tiedostamattomasti. Akateemisenkin lukijan ymmärrys tiedeuutisen sisällöstä vaihtelee hänen koulutuksestaan riippuen.

– Tiedejournalismissa osa tieteenteon kriteereistä on ikään kuin ulkoistettu tiedeyhteisölle, mutta alalla pätevät samat luotettavuuden kriteerit kuin muussa journalismissa, sanoo Sakari Katajamäki.
Kuva: SKS/Gary Wornell


Erilaisia tekstikäsityksiä tutkitaan nyt verkostossa, joka kokoontuu yhteen 12. marraskuuta Variantti-kollokviossa Tampereen yliopistossa – tai etänä.
Tiedejournalistista lehtikirjoitusta voidaan lähestyä monen erilaisen tekstikäsityksen näkökulmasta. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi juristi voi lukea saman uutisen eri tavoin kuin vaikkapa graafikko, lingvisti tai kääntäjä, eli he saattavat kiinnittää huomiota tiedeuutisen eri aspekteihin omien erikoisalojensa ohjaamina.
– Tämä olisi toimittajienkin hyvä tiedostaa, sanoo Helsingin yliopiston dosentti ja Suomalaisen kirjallisuuden seuran toimituspäällikkö Sakari Katajamäki. Hän on kirjallisuudentutkija ja tekstuaalitieteiden asiantuntija, joka kuuluu Variantti-kollokvion järjestäjiin.
Tekstikäsitykset ovat nousseet tulevan kollokvion teemaksi, koska erilaiset tavat hahmottaa ja tuottaa puhetta ja kirjoitusta vaikuttavat ihmisen toimintaan kaikkialla: teattereista laboratorioihin, kirkoista parlamentteihin, oikeussaleista pörsseihin – ja tiedeyhteisöstä tiedetoimittajiin.
Tekstikäsityksillä viitataan niihin odotuksiin, oletuksiin ja tulkintamalleihin, jotka koskevat muun muassa puheen tai kirjoituksen rakennetta, sisältöä, kontekstia, tulkintaa tai näiden piirteiden tieteellistä esittämistä.
Esimerkiksi luonnontieteellisiä julkaisuja luetaan eri tavalla kuin ihmistieteellisiä julkaisuja. Siksi jo tekstien tuottamisessa pitäisi huomioida, millaiselle yleisölle asiasta viestitään. Tämä heijastuu suoraan tiedejournalismiin ja laajemmin tiedeviestintään.
Tekstikäsitykset vaikuttavat lukemiseen usein tiedostamattomasti, minkä vuoksi niitä on syytä tutkia. Toisaalta erilaiset käsitykset puheesta ja kirjoituksesta ohjaavat vaikkapa tiedetoimittajia, uutis- ja kulttuuritoimittajia, kolumnisteja, bloggaajia, pääkirjoitustoimittajia ja toimitussihteereitä heidän kirjoitustyössään.
– Tiedettä tehtäessä ja tieteestä kirjoitettaessa emme yleensä puhu riittävästi siitä, että eri tieteenaloilla tekstien rakenteet ja tehtävät mielletään radikaalisti toisistaan poikkeavilla tavoilla, Katajamäki sanoo.
– Näin on siitä huolimatta, että tekstikäsitykset vaikuttavat myös siihen, miten tiedettä tehdään ja miten sen tuloksia tuodaan julki.

Tekstikäsitysten voima

Journalismissa keskeisiin tekstikäsitysten piirteisiin kuuluvat muun muassa tiedon välittäminen, lähteet ja niiden kritiikki, yleistajuisuus, ajankohtaisuus ja luotettavuus. Katajamäki kollegoineen kuitenkin korostaa, että käsitykset kirjoituksesta ja puheesta eivät rajoitu eri tieteisiin.
– Esimerkiksi tietosanakirja-artikkelit, twiitit, mainokset, sulkakynällä kirjoitetut käsikirjoitukset, romaania koskevat muistiinpanot, käännökset, xml-tiedostot ja kriittiset editiot rakentuvat kaikki erilaisista lähtökohdista, Katajamäki luettelee.
Yllä mainittu luotettavuus on ominaisuus, jota vaaditaan sekä journalisteilta että tieteentekijöiltä. Luotettavuus siis kuuluu journalistisiin ja tieteellisiin tekstikäsityksiin. Jos luottamus syystä tai toisesta menetetään, tieteellisen tai journalistisen julkaisun tehtävä murentuu.
Siksi tutkimusjulkaisuissa pyritään esittelemään käytetyt lähteet, menetelmät ja tutkimustulokset mahdollisimman läpinäkyvästi. Se tukee vuoropuhelua alan aiemman tutkimuksen kanssa ja tieteen itseäänkorjaavuutta.

Luotettavuus siis kuuluu journalistisiin ja tieteellisiin tekstikäsityksiin. Jos luottamus syystä tai toisesta menetetään, tieteellisen tai journalistisen julkaisun tehtävä murentuu.

– Tiedejournalismissa osa tieteenteon kriteereistä on ikään kuin ulkoistettu tiedeyhteisölle, mutta alalla pätevät samat luotettavuuden kriteerit kuin muussa journalismissa, Katajamäki kertoo.
– Tiedejournalismi ja sen kohteena oleva tutkimus muodostavat toisiaan tukevan kokonaisuuden, jossa journalismi tukee tieteellisen tiedon leviämistä. Esitellyt tutkimukset pääsevät näin julkisesti saataville tarkempaa tarkastelua varten.
Silti vain harvoilla aloilla, kuten tekstikritiikissä, ensisijaiset tutkimuskysymykset liittyvät tekstiin itsessään. Siksi eri tieteenaloilla vakiintuneet tekstikäsitykset ja -käytännöt jäävät helposti huomaamatta. Niitä pidetään itsestäänselvyyksinä kunkin tutkimusparadigman sisällä, mutta tiedetoimittajan rooliin juuri kuuluukin eritellä ja avata tutkimusten sisältöä ja menetelmiä.
– Avoimen datan käyttö, erilaiset saavutettavuuden ja läpinäkyvyyden vaatimukset sekä keskustelu ”big datan” ja algoritmien käytöstä ovat nousseet esille yhteiskunnallisessa keskustelussa. Tämän seurauksena tekstuaalisten lähdeaineistojen valinnat ja käyttötavat kiinnostavat entistä useampia, Katajamäki selittää tekstien erityispiirteiden tiedostamisen kasvavaa merkitystä.

Tieteestä valistukseen

Uudet tutkimustulokset ja -suuntaukset jäisivät herkästi harvojen tietoon ilman tiedejournalismia. Katajamäen mukaan myös tiedetoimittajien kannattaisi kiinnittää huomiota tekstikäsityksiin sekä niiden ohjaavuuteen erilaisissa tutkimuksellisissa juttuaiheissaan.
– Hyvä tapa tehdä tiedevalistusta on vinkata lukijoille tai kuulijoille avoimesti saatavilla olevista aineistoista, koskivat ne sitten kirjallisuutta, karttoja tai kansantaloutta, Katajamäki sanoo.
– Toimittaja voi myös pyytää, voisiko jotain tutkijan käyttämää keskeistä tutkimuslähdettä nähdä tekstitiedostona tai kuvana tai kuunnella äänitteenä. Tällä tavalla voi olla helpompi eläytyä tutkijan asemaan, konkretisoida tutkimuksen lähtökohtia ja keksiä havainnollistavia esimerkkejä.
Katajamäen mukaan tutkijalta on paikallaan kysyä, millaisia asioita hän painottaa kirjoitusta ja puhetta tutkiessaan ja millaisia asioita hän jättää vähemmälle huomiolle. Näillä kysymyksillä voi tuoda esille tutkijan aktiivisen roolin tiedontuottajana ja aineistojen käyttäjänä.
– Tällainen tekstikäsityksiin perustuva lähestymistapa on sekin hyvää tiedekasvatusta kaiken ikäisille, Katajamäki toteaa.
Tiedejournalismin kohteena olevan tutkimuksen oma sanasto ja ajattelutapa voivat vaikuttaa tiedeartikkelin käsittelytapaan. Siitä ei Katajamäen mukaan ole haittaa, kunhan artikkelin sisällöstä tulee kohdeyleisölle ymmärrettävää.
– Usein tutkijoilta saatetaan kysellä valmiita totuuksia maailmasta, mikä painottaa asiantuntijan auktoriteettiasemaa, Katajamäki sanoo.
– Tutkimustyön vaiheisiin, menetelmiin, haasteisiin ja elämyksellisyyteen liittyvät kysymykset sen sijaan valaisevat paremmin tutkimustyön luonnetta. Siksi tarinalliset piirteet ja ihmiskeskeiset tekstin käsittelytavat sopivat usein hyvin tieteen popularisointiin.
Lisätietoa Tekstikäsitykset tieteen tukipilaireina -kollokviosta: VARIANTTI: Tekstikritiikin ja tieteellisten editioiden tutkijaverkosto

Julkaistu

30 elo, 2021

Suomen Tiedetoimittajain liitto

JULKAISIJA

Suomen tiedetoimittajain liitto ry.
Finlands vetenskapsredaktörers förbund rf.

Tiedetoimittaja-lehti on Kulttuuri- ja mielipidelehtien Kultti ry:n jäsen

TOIMITUS

Päätoimittaja Ulla Järvi

ISSN

ISSN 2242-4237 (Verkkolehti)