Kurjistettujen kapina on somekulttien moottori

Ulla Järvi

Kannattaako esimerkksi rokotusten vastustajien tai ilmastoskeptikkojen kanssa loputtomasti väitellä? kysyttiin äskettäin viestintäkurssilla. Jäin kysymystä miettimään, koska oikeaa tai väärää vastausta tähän ei ole.

Helsingin yliopiston uutinen tarjoaa yhdenlaisen vastauksen: “Vastamedian kriitikot harhautuvat helposti sivupolulle keskittyessään tarkastamaan vastamediassa faktoina esitettyjä väittämiä yksi kerrallaan. On tärkeä ymmärtää, että vastamediat työskentelevät pääasiassa identiteettikysymysten eivätkä tiedonvälityksen parissa. Ne rohkaisevat yleisöään mieltämään itsensä kurjistetuiksi ja eliitin vastavoimaksi. Tällaisten tunnesiteiden luominen yleisöön on tärkeä osa vastamedian retoriikkaa.”

Gwenaëlle Bauvois, Niko Pyrhönen ja Rūta Kazlauskaitė Helsingin yliopistosta sekä Tampereen yliopiston Tuukka Ylä-Anttila ja Jyväskylän yliopiston Karina Horsti ovat tutkineet Suomen, Ranskan, Yhdysvaltain ja Puolan ns. vastamedioiden strategioita, joilla nämä pyrkivät puhuttelemaan omia yleisöjään.

Petter Gröningin HY:n verkkosivuille tekemän jutun mukaan kyse on siis median yleisön identiteetistä, ei niinkään oikean tai väärän tiedon taistelusta tiedonvälityksessä. Tutkijat muistuttavat myös, että usein vastamedioiden jutut perustuvat oikeisiin uutisiin ja tosiseikkoihin, mutta niitä käsitellään puolueellisesti ja vain tiettyihin tarkoitusperiin sopivia faktoja valikoiden.

Tämänkaltainen ”kirsikanpoiminta” (cherry picking) on tavallista muissakin mielipide-yhteisöissä. Lääkäri Antti Heikkilän keväällä ilmestyneestä kirjasta tällaisia valikoituja faktoja ja muokattuja tulkintoja löytyi kymmeniä, mikä johti kirjan poisvetoon kaupoista. Tämä ei kuitenkaan ole kirjan suosiota vähentänyt; kirjastoissa sitä jonottaa tuhansittain suomalaisia. Vaikka facebook-sivuilla Heikkilän kielenkäyttö on aivan hirveää, monet omatkin fb-kaverini näyttävät niistä tykkäävän – koulutustaustasta riippumatta. Korostaahan Heikkilä ihmisen vapautta päättää omista valinnoistaan, joita valtamedia yrittää heiltä pimittää.

”Kurjistetuiksi” itsensä mieltävät kansalaiset löytävät tukea somen yhteisöllisyydestä. Moni porukka vaikuttaa saaneen lähes kulttimaisia piirteitä. Silloin ei kyse enää todellakaan ole faktoista tai tutkitusta tiedosta. Tämän dynamiikan tunteminen ja siihen vastaaminen vaatii tiedeyhteisöltä aivan uudenlaista asennetta.

Unoh­da puhe va­le­uu­ti­sis­ta – näin ym­mär­rät vas­ta­me­dian toi­min­taa

Tiedetoimittaja 4/2020


Kannen kuva: Vesa-Matti Väärä

Pääkirjoitus

Tuukka Tammi: Monikasvoinen tiedetoimittaja on valpas otus

SUURAPURAHALLA KUVATAAN ELÄIMEN TUNTEITA

Ulla Järvi: Haluatko tietää, mistä sika nauttii?
Ulla Järvi: Saparon kertomaa
EUROOPPALAISTA ELÄMÄÄ KORONAN VARJOSSA

Sanna Kivimäki: Berliinin Falling Walls täynnä tulevaisuutta ja toivoa – myös etänä
Päivi Kapiainen-Heiskanen: Sukupuoli ja -polvi korostuvat eurooppalaisten etätyökokemuksissa
Aki Petteri Lehtinen: Elämän monet mahdollisuudet

TEKIJÄINOIKEUKSILLA VOI MYÖS KIKKAILLA

Päivi Kapiainen-Heiskanen: Tiedätkö, kuka laskuttaa kuvistasi?

KENEN EHDOILLA PUHUTAAN SEKSITYÖSTÄ?

Salla Nazarenko: Puhe seksityöstä on puhetta etuoikeuksista
Näin sen luin

Aki Petteri Lehtinen: Viisautta rakastavat naiset

Kirjat

Aki Petteri Lehtinen: Drugs, please
Aki Petteri Lehtinen: Aivojen sopukoista
Pekka Wahlstedt: Yhteinen kieli ei takaa yhteistä ymmärrystä
Pekka Wahlstedt: Selviytymistarinoita uupumuksesta
Pekka Wahlstedt: Tiedekulman pokkari avaa vallan umpisolmuja

Tiedetoimittaja-lehti

Julkaisija

Suomen tiedetoimittajain liitto ry.
Finlands vetenskapsredaktörers förbund rf.

Tiedetoimittaja-lehti on Kulttuuri- ja mielipidelehtien Kultti ry:n jäsen

Toimitus

Päätoimittaja Ulla Järvi

ISSN

ISSN 2242-4237 (Verkkolehti) | ISSN 1235-0338 (Painettu)

Tiedetoimittaja-lehti on sitoutunut vastuulliseen journalismiin