Pekka Wahlstedt
Ville Lähde: Paljon liikkuvia osia. Savukeidas 2015. 192 s.
Kaikki tietänevät, että maailma on jakautumassa uudelleen erilaisiin toistensa kanssa sotiviin leireihin. Etenkin sosiaalisessa mediassa vastakkainasettelut kukoistavat ja verbaaliset sodat riehuvat. Myös politiikan menestyksekäs harjoittaminen edellyttää retorista taitoa kärjistää ja yksinkertaistaa.
Mutta myöskin neutraalina ja pyyteettömänä pidetty tiede sortuu usein mielivaltaisiin yksinkertaistuksiin ja kärjistyksiin. Tiedesodissa tämä tulee selvimmin esiin.
Niinpä filosofi Ville Lähde on omistanut uuden kirjansa jyrkkien vastakohta-asetelmien kritiikille ja purkamiselle.
Kohteena ovat esimerkiksi uskonnon ja tieteen, tiedon ja mielipiteen, yksilön ja yhteisön, sensuurin ja sananvapauden väliset ristiriidat. Lähde osaa itse pysyä neutraalina ja arvostelee kovin sanoin myös tiedettä ja monia sen auktoriteetteja, kuten Esko Valtaojaa ja Richard Dawkinsia.
Vastakohta-asetelmat syntyvät siitä, että asioiden moninaisuus puristetaan yhteen kiinteärajaiseen käsitteeseen ja sille määritellään yhtä kiinteärajainen vastakohta. Ilmeisin esimerkki on vaikka hyvien ja normaalien sekä pahojen ja poikkeavien ihmisten välinen kuilu. Nykyään esimerkiksi rikollisten ja terroristien uskotaan olevan olemukseltaan pahoja riippumatta ympäristöstä, jossa he elävät ja toimivat.
Tiede viimeistelee ja takaa asetelman esittämällä, että hyvien ja pahojen ihmisten olemukset pohjaavat erilaiseen geneettiseen perimään. Geenit kuitenkin muodostavat ja vaikuttavat monimutkaisena verkostona, joka muotoutuu ja vuorovaikuttaa myös ihmisen ympäristön kanssa.
Lisäksi tällaisen verkoston tutkimiseen tarvitaan monia tieteitä luonnontieteistä humanistisiin tieteisiin. Lähde toteaakin että ei ole olemassa mitään yhtä Tiedettä, vaikka julkisuudessa usein todetaan että ”Tiede on todistanut sitä ja tätä…”
Eri tieteet jo luonnontieteissä tarkastelevat luontoa eri näkökulmista, eikä esimerkiksi kosmologi välttämättä ymmärrä biologin kieltä ja puhetta. Luonto itsessään on moninainen ja näyttäytyy erilaisena kun sitä tarkastellaan mikroskoopin tai teleskoopin linssien läpi.
Lähde ei jostain syystä mediasta erikseen puhu, vaikka juuri mediassa asiat kärjistyvät, paisuvat tai kutistuvat, äärimmilleen. Syynä tietysti lukijakannan kasvattaminen. Tiedetoimittajat ovat avainasemassa siinä, miten suodattaa tiedettä kansalle sisällön kärsimättä ja vääristymättä.
